torstai 26. elokuuta 2010

Käsityön taiteen perusopinnot alkoivat. Ensimmäisillä kokoontumiskerroilla tutustuimme hieman toisiimme ja kuulimme tarkemmin, mitä opisto on meille seuraavienparin kolmen vuoden ajankuluksi suunnitellut. Ihan pelkästään ei housun takamusta kulutettu, vaan opettaja oli varannut pientä kivaa puuhaa.

Ruostevärjäystä en ole aiemmin kokeillutkaan. Kiva myrkytön juttu, jota voi vaikka lasten kanssa joskus kokeilla. Värjäysten kanssa kävi vähän köpelösti, sillä vain osa kokeiluistamme onnistui. Minunkin kankaani muuttuivat vain likaisen näköisiksi. Toisille tuli shiboritekniikalla makeita tiikeriraidoituksia ja opettajan tuomat mallitilkut olivat kivoja.
En vielä lannistunut, vaan heti kotiin päästyäni uhrasin yhden pannunalusistamme. (Mies naureskellen lupasi etsiä ruosteisia nauloja ja muuta sälää, jos tarvetta ilmenee.)
Tämä pääsi joskus vahingossa jo pikkuisen ruostumaan, joten ehkä tällä kertaa värjääminen onnistuu. Kaapista nappasin valkoisen poolopaidan, joka ei oo miun muan mukkaan eli on jäänyt lojumaan käyttämättömänä.
Ritilä paidan sisään ja paita kosteaksi. Pelkkä vesikin riittäisi,  mutta jos haluaa nopeammin tulosta niin sekoitetaan liuos; 1 osa vettä ja 1 osa etikkaa. 
Ja nyt odotellaan. Kaksi päivää on mennyt, ruostetta kyllä jo irtoaa, mutta ei niin runsaasti kuin olisin halunnut. Taitaa paita liota parvekkeella vielä tovin... Täytynee tilata niitä vanhoja nauloja.


Toinen tekniikka, jota kokeilimme, oli kuvan siirto kankaalle Art Medium liiman avulla.
Eli liima levitetään kankaalle. Tulostettu kuva asetetaan kuvapuoli alaspäin liimaan ja paperia hierotaan nurjalta huolellisesti joka puolelta, jotta ilmakuplat saadaan pois. Odotetaan kunnes liima on varmasti kokonaan kuivunut (me odotimme seuraavaan päivään). Paperi kostutetaan ja pyöritellään varovasti sormenpäillä tai pehmeällä sienellä pois. Välillä kankaan kannattaa antaa vähän kuivahtaa, jolloin näkee paremmin missä paperimoskaa vielä on jäljellä. Itse hieroin ja puristelin niin ronskisti, että vähän jo väriäkin irtosi. Kun kaikki paperit on saatu pois ja kangas on kuivunut, kannattaa kuvan päälle sivellä vielä kerros Art Mediumia. Värit syvenevät ja pysyvät paremmin. Samaan tarkoitukseen myydään erikseen suojalakkaa. Opettajamme kertoi pelkän Mediuminkin kestäneen lapsen mekossa ja useissa pesuissa, joten ei välttämättä kannata sijoittaa moneen mömmöön.
Minä tein kuvani mustavalkokopiosta, mutta muutamilla oli värillisiä kopsuja. Joku kertoi kokeilleensa joskus myös sanomalehdestä leikattua kuvaa.
Tämäkin uusi tekniikkatuttavuus oli niin koukuttava, että miltei koko ryhmämme innostui tilaamaan Mediumia opettajan kautta ryhmätilauksena.


Orientaatio-osuuden lopuksi kävimme vuoron perään opiston lankavarastossa. Jokaisen piti kerätä lankanippuja; toiseen pinoon inhokkivärit ja toiseen lempivärit. Opettaja jakoi jokaiselle kaksi nappipohjaa, joihin tietysti toiseen ommeltiin mieluisia ja toiseen ällövärejä. Joku sai omansa jo tunnilla valmiiksi, mutta enpä tietenkään halunnut tehdä mitään suoraa ja simppeliä. 
Tupsuja, nyppyjä, ketjuja ja rupia ommellessa katkesi pari neulaa ja meni useampi tunti, vaikka napin halkaisija on vain kolmisen senttiä. Opiston loisteputkivaloissa valituista langoista osa meni vaihtoon päivänvalossa. Onneksi omista varastoista löytyi tilalle parempia.
Napit kerätään yhteiseen tauluun, jossa niitä voi vertailla toisten tekemiin. Kuin myös seurata, josko oma maku muuttuu ajan myötä.

Tehtävä ei muuten ollut ihan läpihuutojuttu siksikään, että monet värit voivat olla yksin hyihyi, mutta sopivan vieruskaverin kanssa ihan passeleita. Esimerkiksi vaatteissa en voi sietää mitättömän värisiä haaleita ruskeansävyjä, mutta sisustuksen väreistä niitäkin silti löytyy.

Kaikenlaista kivaa käsityöpuuhaan on koko syksyksi tiedossa. Niistä kirjoittelen ja lataan kuvia sitten ajallaan.
Meille kuuluisi myös koko syksyn kestävä taidehistorian luentosarja, jonka suhteen olen hieman kiikun kaakun. Toisaalta samat asiat olen jo kahteenkin otteeseen opiskellut. Toisaalta kertaus olisi kyllä paikallaan. Täytynee ainakin ensimmäiselle kerralle mennä katsomaan minkälainen luennoitsija on ja muistuuko kaikki turhan hyvin heti mieleen (tuskinpa).

Tähän pitkän sepustuksen loppuun vielä väripläjäys
Nämä Rooman tuliaiset syötiin eilen. Hyviä olivat, myös nuo smurffin-väriset.

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Valinnan vaikeus

 Sekalaista sakkia on syntynyt

Kaksi sisätäyttövaippaa
Sinivihreässä retrofrotee ja sisäpintana iskän paidasta kierrätetty coolmax.
Saumurin kanssa oli eripuraa ja sen huomaa langoista.
Punaruskean kankaan vaalensin kloritella joskus ammoin. Ihoa vasten fleece. 
Kaavat omia kokeiluja. Ei ihan passeleita, mutta menettelee.

Neljä vaippaa pienillä kaava muutoksilla.
Kaikissa päällä persikka pul ja sisäpintoina fleecet ja coolmax. Ei kiinteitä imuja.


 Tämä vaippa pääsi jo uusintakierrokselle
 Sisätäyttövaippa kuluneesta peltipaidasta ja edessä tietysti torni. Vaippa alkoi jo jäämään ympärysmitaltaan liian pieneksi. Raksin vanhat tarranauhat irti ja ompelin tilalle pidemmän "siiven". Sai mukava lempivaippa vähän jatkoaikaa. Ns. pesutarroja en yleensä käytä. Vaipat pesen niin, että kiinnitän kahden vaipan tarrat toisiinsa.


Tämä on ollut käytössä jo hetken, mutta en muistaakseni ole silti esitellyt:
 Roiskeläppä puhkikuluneista kurahousuista ja liian pienestä fleece-paidasta. Ihanan pehmeä ja kestävä! Kohdistus vähän meni pieleen, kun heijastin pikkuisen pilkistää vinonauhan alta.

Rintarossit


Ja viimeisin villitys, joka on vienyt parin yön unet.
 Kokeilin erilaisia vaihtoehtoja

Tämä lilasävyinen versio oli mieluisin ja sen parissa nyt puuhastelen.
 Palat on valmistanut joku muu ja olen ostanut ne kirppikseltä.
Kuusioiden epäsymmetrisyys hieman hidastaa työtä.
Yksikään pala ei sovi koloonsa heittämällä.
Harsinlankoja purkamalla ja maalarinteipin avulla työ etenee... aika hitaasti tosin.
 Lopputulos nähtävissä piakkoin!

perjantai 13. elokuuta 2010

Hus pois hämäryys!

Tämän lampun bongasimme kesälomareissulla pienen kylän navettakirppiksellä. Silloin se ei kyytiin mahtunut. Harmittelimme asiaa vielä loman jälkeenkin. Eräänä  päivänä soi puhelin; "Oliko se tämmöinen messinkirunkoinen ja viisikupuinen lamppu, jonka te halusitte?" Isä oli eksynyt samalle kirpputorille ja nappasi aarteen mukaansa!
Ja nyt se on meillä! Katossa ja kaikeksi onneksi ehjänä. Juuri meidän tyylisemme vanha lamppu vaivaisella 35 eurolla.
Runko on kokonaan messinkiä, myös "mokkulan" vaaleaksi maalatut osat. Valoteho huima verrattuna aiempiin väliaikaisvalaisimiin. Kaikenlainen iltanysväys (= käsityöt tv:n ääressä =) ) on hyvässä valossa mielyttävämpää. Toisen sortin nysväystä varten himmennetään hieman.

Tästä lähtien superpalloilla on porttikielto olohuoneeseen.


Tämän viikon löytöjä kierrätyksestä;
Sinivalkoista "aluspaitakangasta", teryleeniksikö sitä joskus sanottiin. Pieni valkovihreä muovimainen tekokuitukangaspala. Raidallista joustosametti pieni palanen.
Keltaruskea pieni pöytäliina. Raidallista trikoota palanen. Uutta lakanapaksuista sinistä kiemurakangasta (ihana) niin iso pala, että riittäis aikuisenkin vaatteeseen.
 Viimeisenä reilunkokoinen kukikaskangas myös lakanapaksuutta.

Käsityörintamalla on ollut hieman hiljaisempaa. Kaikenlaista on kesken, mutta mikään ei tunnu koskaan valmistuvan.
Pian asiaan tulee muutos. Opinnot alkavat parin viikon kuluttua. Ensimmäiseen tapaamiseen pyydettiin ottamaan mukaan seuraavat tarvikkeet;

-opetussuunnitelma
-muistiinpanovälineet
-valokuva, uusi tai vanha, aihe vapaa
-pala puuvillakangasta
(ajattelin ottaa tuon kukallisen lakanan)
-käsineet, joita voi käyttää rautalangan käsittelyyn
-sakset, neuloja, mittanauha,...

Kivaa!

torstai 12. elokuuta 2010

Joko mennään

"Oon ihan valmis Isi, ota mut mukaan kalaan, Jooko?"

"Kaikki tarpeellinen on laukussa. Ja ihan varmana!"

torstai 5. elokuuta 2010

Piilokukka

Pieni kangastilkku 70-luvulta. Kukikas painokuosi, joka isommassa palassa näkyi selvemmin. Tässä pikkupalassa kukkaisuudesta on jäljellä enää aavistus. Samalla idealla ja kaavalla kuin edellinen kalahattu.


Varasin kirpputoripöydän tarkoituksena tietenkin päästä ylimääräisestä romusta eroon. Ihan kivasti on pöytä tyhjentynytkin, mutta jotain uutta löytyy aina tilalle;
Ohut sinikuvioinen puuvillaneulos
Punaruskea tekokuitu/sekoitekangas
Vanhaa mutta käyttämätöntä ruskeaa ruudullista (lenkit vain toisella puolella) froteeta yksi isompi ja 8 pienempää palaa 1e.
Finlaysonin suuri pöytäliina 2,50e.

Mielessä on jo mitä näistäkin kankaista voisi hurauttaa, mutta toistaiseksi saavat täyttää vaatekaapin hyllyjä. Päivät täyttyvät mm. ulkoilusta, siivoamisesta, synttärijuhlista, marjan keruusta ja mehun keitosta. Kohta alkavatkin jo koulut. Ja itse aloitan aikuisten käsityön taiteen perusopinnot!

keskiviikko 4. elokuuta 2010

Kalamiehen pojalle hattu

Pieni palanen vanhaa joustosamettia 70-luvulta. Tästä samasta kankaasta tein esikolle  joskus aikoinaan pikkuruiset potkuhousut. Ihan simppeli pikku myssy neljästä palasta ja resori reunaan. Jujuna kaksikasvoinen saaliskala.


Loppuun ihan tylsimys; hedelmäkori.
Vanha rottinkinen kori alkoi jo rapistumaan. Mutta koska kori sopii kuin nakutettu säilytyskoloonsa, halusin antaa sille vielä vähän jatkoaikaa. Ruskea tekokuitukangas on karmean värinen (luonnonvalossa kellertävämpi), mutta sopii silti keittiömme väreihin. Toteutus rujohko.

sunnuntai 1. elokuuta 2010

Työn alla ... tämäkin


Tämä naulakko on ollut tekosilla jo puolitoista vuotta ja nyt vihdoinkin homma hieman etenee. Naulakko on kotimme edellisen asukkaan peruja. Mustaksi maalatut metalliosat ovat nuhjaantuneet, mutta maali on niin tiukassa kiinni (polttomaali), etten ala pelleilemään paukkupullojen kanssa. Luultavasti maalista saa tarpeeksi siistin putsaamalla ja kiillottamalla. Puurimat kävin jo sahaamassa tasamittaan työmaan sirkkelillä. Ne oli sahattu käsisahalla ja eripituisiksi vielä, joten ulkonäkö siistiytyi heti huomattavasti. Pintakäsittelynä näissä palikoissa taitaa olla jonkin sortin öljy eli lakat ja maalit voi unohtaa. Mahongin oma väri on sitä paitsi niin meille sopiva, että sipaisen näihin vain hieman vahaa.
Jos ja kun pian saan naulakon valmiiksi, on edessä kaikkein ikävin vaihe; kolme reikää kiviseinään...ei aina onnistu tosta vaan.