tiistai 31. toukokuuta 2011

Yläpään juttuja

Apuva! Kevätjuhlat, eikä mitään siistiä päälle pantavaa. En aatellu mitään kovin fiiniä pukeakaan, mutta kaikki vanhat paidat on nuhjuisia, nyppyisiä ja pinttyneitä. Lahjaksi saadusta hämis-neuloksesta oli juuri ja juuri paidaksi. Kaavan piirtelin vanhasta lempparipaidasta ja kauluksen istutuksen kanssa takkusi. Harsin ja purkasin pari kertaa, että sain kaikki hassut pussit ja rutut niskasta pois. Etuhalkio jäi vahingossa reunoista koholleen, mutta on itse asiassa kiva just noin, kun nousee vähän irti ihosta.
 Lisää paitoja täytyis ehdottomasti ehtiä ompelemaan. Ja kesän aikana on tiedossa muutamat juhlat, joihin pitää taas koko perhe puvustaa. Pienimmäinen on ainakin kasvanut kaikesta ulos. Likat niiiiiin tykkäis, jos ompelisin uudet vaatteet, vaikka viime vuotiset mekotkin on vielä ihan sopivat.

Puuvillasekoitelangasta virkkasin yksinkertaisen salomonin solmuhuivin. Huivi on ollut kassityö, jota olen kuljetellut mukana kauppa- ja kyläreissut. Lankavarasto tyhjeni taas yhdellä kerällä. Huivi meni vielä tosin välivarastoon, josta pengotaan sopivia lahjoja kaverisynttäreille ja muillekin sankareille, mutta ajatuksissa kerä on jo meiltä pois.

Kun edellinen pojan lakki oli liian suuri, tasasin tilit ja tein tällä kertaa liian pienen. Muuten onnistui kyllä hienosti! Taidetaan viedä kaverin vuoden vanhalle naperolle seuraavalla kahvittelukerralla.
Raitakangas "uutta" eli alle 20 vuotta sitten kangaskaupasta ostettua =). Tummempi sininen Tampellan kangasta,  jossa on kuviona marjaterttuja harvakseltaan.
Oman korvan taakse muistiin; ensi kerralla ei saumaa tuohon eteen, mistä se eniten näkyy!
Piip!

Suivaantuneena päätin ommella vielä yhden hatun. Muutin mallia vähän ja lisäsin kuminauhakujan. Hyvä tuli, sopii ensi kesänäkin ja oli koekäytössä mieluinen.

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Pintoja

Tallensin digimuotoon 10-11 vuotta vanhoja keramiikkajuttuja. Siihen aikaan ei tullut paljon tekemisiä kuvattua. Ja harvat kuvat joita tuli filmipokkarilla otettua, ovat enimmäkseen tosi surkealaatuisia. Eläköön tekniikan kehitys!

Pieni keltainen kannu olisi periaatteessa talouskäyttöön sopiva. Se on kuitenkin sen verran painava jo tyhjänä, että on päätynyt koristeeksi ja kukkamaljakoksi. Kahvasta pidän, tosi hyvä käteen. Ja tuommoista raavittua pintaa kaksivärisen lasitteen kanssa täytyis päästä vielä tekemään...

Kiemurakulhoja tein useammankin. Tässä pari meille jäänyttä, suurin osa käypäsistä töistä tulee ennemmin tai myöhemmin aina lahjoitettua pois.

 Kiiltävälasitteisen kulhon sisäpuoli on "pilalla" ja siksi mielenkiintoinen. Kerrosten väliin jäi ilmaan, joka uunissa pullisti pinnan hienosti rokolle.

 Muutoissa mukana on tullut raahattua myös pinoa pieniä laattoja, joihin kokeilin erilaisia pintoja ja lasitteita.

Kiemurakulhojen sukulainen on suurehko (ja painavahko) pampulavati, joka on toiminut meillä kukkaruukkuna.

 Lautaset, joissa on kaunis reuna, mutta jotka kärsivät muista ulkonäkövaivoista, ovat sijoittuneet kukkaruukkujen alle.

 Parveke on nyt siivottu ja löydökset kuvattu. Täytyis kuvata muutkin kipot ja kummajaiset. Tässäon kyllä semmonen huonopuoli, että pintoja hivellessä tekee mieli keramiikkakurssille. Riittäisköhän syksyllä aikaa yhdelle valinnaiselle aineelle pakollisten kurssien lisäksi?

lauantai 28. toukokuuta 2011

Dinotutkijan maastoutumishattu





Parvekelogisissa kaivauksissa löytyi ihmeellisiä asioita. Kuten kivettynyt kilpikonna. Ja hämmentynyt pikku-karhu. Tutkimukset jatkuvat huomenna.



 

Isosiskon kuluneissa lempifarkuissa oli kivaa kangasta ehjänä juurikin hatun verran. Ihan vähän suurensin viime vuoden hatun kaavaa ja sittenkin liian paljon eli turhan reilu tuli. Mutta toimiipa paremmin tuuletus ja on kasvunvaraa, pysyyhän tuo päässä nyöreillä. Piristykseksi yhteen saumalinjaan töröttämään harjakolmiot. Lierin sisäpuoli on samaa tummansinistä puuvillakangasta. Keramikkatyöt kaivoimme esiin parvekelaatikosta. Niitä on vielä lisääkin ja ne on liki fossiileja - kymmenen vuotta vanhoja juttuja. Valokuvaan ne nyt samalla, kun perkaan parvekkeen kesäkuntoon.

torstai 26. toukokuuta 2011

Pidä huivista kiinni, Tatjana


Meinasivat jäädä kokonaan esittelemättä valmiina nämä huivit.


Pituutta molemmilla parisen metriä. Pelkäsin, että näistä tulee kamalan jäykät eikä mitkään lerppanat olekaan. Mukautuvat kuitenkin ihan sopivasti kaulaa. Meinasin antaa toisen ainakin lahjaksi, mutta pidänkin itse!


Vaikka loimi ja kuteet ovat molemmissa huiveissa samat, erilaisten kuvioiden vuoksi vaalea huivi tuntuu hitusen pehmeämmältä. Sinisen huivin pinta on sileämpi ja langan kiilto erottuu siinä paremmin.

tiistai 24. toukokuuta 2011

Lipevät luikut


Pääsiäisen saippuakurssin kakkusia uskaltaa viimein testata. Parin päivän kurssilla ehdin kokkailemaan viitisen kiloa saippuaa. Hyvin toimivat, eikä ainakaan vielä noussut näppylöitä eikä iho kuoriutunut. Eikä kovin tunnu kuivattavankaan, se oli tietysti tarkoituskin.
Tuoksu onkin sitten toinen juttu. Näiden hajusta tulee ihan mummola mieleen. Siellä roikkui narussa aina saippua, joka haisi juurikin tämmöiseltä, perussaippualta. En halunnut käyttää hajusteita, vaan ripauttelin joukkoon vähän kaikenlaista, mitä maustekaapista löytyi. Lisäksi seassa on mehiläisvahaa. Tuoksut ovat hyvin mietoja, voimakkaimmin erottuu anis. Hyvä näinkin, heti tuoreeltaan massa haisi niin öklölle, että mahaa väänsi. Vaikka lipeä ei kurssin aikana kauheasti haitannut, illalla kurssin jälkeen oli vähän huono olo ja lipeästä jäi etova hajumuistijälki.
Ehdottomasti saippuan tekoon jäin silti koukkuun. Seuraavalla kerralla sopat täytyy vain sotkea paremmin ilmastoidussa paikassa. Voi kun olis kesäkeittiö!


Tarjottimella on palanen joka laatua. Käytin kookosrasvaa, oliiviöljyä sekä rypsiöljyä.. Palmuöljypurkkiakin pitelin,  mutta en raatsinut näin eka kerralla vielä ostaa niin hintavaa ainetta. Nesteenä sitruunamehua, kookoskermaa, vettä tai kahvia. Mausteina ja väriä antamassa kahvia, rooibois-teetä, anista, inkivääriä, paprikaa, kaakaota, kurkumaa, kardemummaa ja porkkanaa. Pyöreä isompi klöntti on suolasaippua, se on oma lemppari.
Muotoihin en kauheesti osannut panostaa näin ensikertalaisena. Kokeilin monenlaisia muotteja. Lasten hiekkamuoteissa olis tullu hienoja muotoja, mutta niinkuin ylimmästä kuvastakin näkyy, olin liian malttamaton ja irrottelin muotit liian aikaisin.


Uusien saippuoiden myötä syntyi tarve saippuanalusille! Ensimmäisen virkkasin vhs-nauhasta. Lätty on kaksikerroksinen ja koristeena & kohottimena on muovihelmiä. Helmet on oikeesti turhat, mutta pelkkä musta lättänä oli niin tylsä.


Suolasaippua pääsi testikäyttöön kylppäriin.


Toinen alunen on musta narsissi, samoin videonauhasta.


Tämä mallihan sopisi myös munakupiksi


Mutta piilotin sen kuitenkin pakasterasiaan aniksen tuoksuisen kalastajansaippuan alle.


Kolmannen kanssa jo vähän revittelin! Videonauhan lisäksi lilaa pakettinarua! Simppeli lätty, mutta ajaa asiansa. Tämä pääsi koeajoon vessaan kookossaippuan aluseksi.

 
 
 
Kylläpä kamera vääristi  kookossaippuan väriä - lähimmäksi oikea väri näkyy tarjottimella .

lauantai 21. toukokuuta 2011

Kevätrulianssi

Pikku-apulaisen kanssa viime päivät ahkerasti on pengottu, tongittu, tyhjennetty, lajiteltu, lahjoitettu ja hävitetty
uuvuksiin asti

 Tämäkin nyppyinen viltsu tuli tiensä päähän.
Ihka ensimmäinen neulekoneella tekemäni vaatekappale.
Lukioaikoina kaverin äidin koneella pikaisesti kokeilin.
Eikä tullut hassumpi.
 Suorat simppelit osat
Reunoissa virkatut pitsit, napit ja pallerot
 Hus pois kulunut rätti!

 Vanha epäsopiva villapaita sai purkutuomion.
Tästä saa langat tosi moniin sukkiin

Vähän isompiinkin!
 Pitkälle miehelle tilattiin pitkät sukat
Kokoa 49 ei löydy ihan joka kaupan hyllystä
 Tein hillityt perussukat, kun en tiedä paremmin sukankuluttajan sukkamakua