lauantai 25. kesäkuuta 2011

Kisuja kullalle








Poju alkoi olla jo liian suuri häkkisänkyyn. Ostimme halvalla klohmon sängyn ja aika monta tuntia uurastin sen parissa. Puut piti hioa ja maalata useampaan kertaan, ennen kuin pääsi mielenkiintoisempiin hommiin. Koska poju pitää kamalasti kissoista ja leikkii itsekin kokoajan kissaa, ei tarvinnut kovin kauan miettiä koristeaiheita. Luonnostelin ison joukon kisuja, mutta en jaksanut niitä montaa leikata valmiiksi vielä. (Sabluunamuovina käytin röntgenkalvoa, joka on aika kökköä leikattavaa. Parempaan askarteluveitseen ei tietenkään löytynyt terää. Leikkasin sitten lerpakalla kirurginveitsellä ja tuhosin yhdet terävät pikkusakset. ) Maalasin kisuja kultamaalilla vain sängyn sisäpuolelle (ainakin toistaiseksi), sillä makkari on aika ahdas ja sisäpuolella niistä on enemmän iloa pötköttelijälle. Olihan aika urakka, mutta niin iloinen poju on "uudesta isojen poikien kisu sängystä", että kyllä kannatti!
Ja nyt on valmiina sabluunat seuraavaan projektiin sekä läjä valmiiksi luonnosteltuja kissoja.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Tietsikan tyhjennys

Kaikenlaista kurjaa on sattunut ja itekin olen ollut kuumeessa ja voimaton. Sen verran sain aikaiseksi, että kopioin kuvia tietsikalta levylle ja valikoin niistä parhaimmat teetettäviksi paperikuviksi asti. Putsauksen yhteydessä löytyi myös tänne blogiin sopivia kuvia, joita en (muistaakseni) ole aiemmin esitellyt.

 Tokaluokkalainen tuli ennen joulua kotiin keltainen koristepallo kaulassa ja kilisevät sydämet korvissa. Ihanaa, miten tyttöä ei (vielä) pätkääkään kiinnosta mitä muut ajattelevat välillä luovistakin pukeutumisratkaisuista.

Joskus lasikurssin luppoaikana hioin sekalaisia palasia reunoiltaan siisteiksi ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Nyt niistä valmiiksi hiotuista palasista voi sommitella kaikenlaista, vaikka epämuotoisen tähden.

Esikoisen laiva on telakalla ja ropellikin näköjään vielä huollossa. Seilaajan olisi tarkoitus päästä neitsytmatkalleen lähiaikoina, kunhan löytyy tarpeeksi kestävä ja sopivan pituinen kuminauha.

Koululaisen komea keltainen norsu pitää kynät tallessa.

 Peltisen pienen vanhan kannun (korkeutta kymmenisen senttiä) ajattelin vain koristeeksi kukkahyllyyn, mutta se onkin ollut kovassa käytössä parvekeleikeissä.

 Nämä retroneulospalat ovat kinkkiset... Niitä olisi tarpeeksi lapsen paitaan, mutta tyttöjen mielestä värit on yöks! Eipä silti, en taitais itekään pitää näin rähäköitä sävyjä. Jos ne edes huopuis, mutta yhtä palaa lukuun ottamatta ovat kyllä pelkkää akryyliä. Aina välillä ne tulevat kaapinpenkojaisissa vastaan ja aina ne kuitenkin säästän. On ne kuiteski niin kamalan ihanat. Että inspiraatiota odotellessa...


 Ja parit kirpparilöydöt vielä
 Kiva lapsen lakana vuorikangaskäyttöön.

 Ja vanha mekko, valmistaja Mekko Mestarit. Aika kaapu, mutta sen verran läpikuultava, että ehkä pointti onkin siinä, mitä tämän alle pukee ;) Saas nähärä tuleeko pidettyä.

 Herttainen vanha kuvakirja 0,20e

 Ja ihastuttava ruusuaiheinen kirjontatyö euron. Tästä suunnittelin koristetta käsilaukkuun...kunhan joskus on aikaa...

torstai 16. kesäkuuta 2011

Nupin nollausta

Eilen kaipasin tekemistä, joka ei rasita pollaa. Ompelin valmiiksi pari etukäteen mietittyä työtä (näitä -teekunehdit-töitä on korissa valmiina odottamassa oikeaa hetkeä aika pino). Tämä keväinen härveli lähti pahvinkeräykseen ja tilalle ripustin pienen puoliverhon. Puoliverhon siksi, että kangasta ei ollut yhtään enempää. Yläreunaan meinasin ensin ommella suikaleen jotain muuta kangasta, mutta ei sitten hontsittanut. Tämän on kuitenkin tarkoitus olla väliaikainen valosuoja.
 Näkösuojaa emme oikeastaan tälle puolelle asuntoa kaipaa. Näin kesän tullen aurinko porottaa aamuisin hurjana suoraan ruokapöytään, häikäisee ja paahtaa. Tämmöinenkin pieni verhonlipare helpottaa oloa kummasti.
 Ja puolenpäivän jälkeen, kun aurinko siirtyy nurkan taa, voi verhon nostaa ylemmäksi, jotta kaikki luonnonvalo pääsee hämärään pieneen keittiöömme. Nosto onnistuu kankaan reikiin pujotetuilla naruilla. Tähänkin mietin erilaisia versioita, muttapäätin tehdä kaikkein helpoimman mieleen tulevan. Aina ei jaksa säätää.

Nuhjuisesta ja haalistuneesta pöytäliinasta syntyi vielä ihan käypä ja reilunkokoinen kauppakassi. Liinan valmiiksi siitit reunat nopeuttivat ompelua monessa kohtaa.
 Koska kassi on tosiaa aika reippaan kokoinen, ompelin pohjasauman pussiin, jotta kestää kantaa isommankin määrän maitopurkkeja.
 Tein pohjasta neliskanttisen ja tikkasin nurkkakolmiot kiinni sivuihin tukevoittamaan pohjaa.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Vanhasta uutta

Vanhan paidan pikauudistuksen kloriitilla suoritti mies ihan itte. Mitä nyt vähän vinkkiä kysyi. Rullasi paidan ja niputti pienillä kumilenkeillä. Kiva tuli!

Yhdessä lasten kanssa askarreltiin synttärikortti.
 Nyörin otin talteen likkojen vanhoista Braz-hatuista, jotka muuten joutivat rähjinä jo roskiin.

Vanhat mieluisat kesäpökäni vetelevät jo viimeisiään. Paikkaa alkaa olla jo paikan päällä ja koko kangas on toivottoman hapero. Piirsin pöksyistä kaavat ja ompelin kokeilukappaleen. Työn alkuvaiheessa ajattelin, että jos pöksyistä tulee kertalaakista sopivat, voin vaikka vaalentaa kankaan kloriitilla läikikkääksi "maastokankaaksi". Kokeilin pieneen kangastilkkuun, eikä kloorilla ollut tähän kankaaseen mitään tehoa, edes kloorin haju ei tarttunut! Voi kai sitten sanoa, että onneksi tuli vähän reilut ja mallissakin pientä parantelun varaa.
 Tyttöjä naurattivat äitin pöksyt. Nämä kannattaisi kuulemma säästää halloweenejä varten, jos vaikka joku pukeutuu tappajapelleksi! Taidan kuitenkin hukata hävitykseen. Ennen seuraavaa helleaaltoa täytyy ommella toinen kokeilukipale. Ehkä kuitenkin toisesta kankaasta.
 Taskut sentään onnistui hyvin.

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Kledjuja

Kerrankin löytyi kirpparilta kolttu, joka on kerrasta sopiva ja väritkin mieluiset. Valmistaja Salonne. Kävin mekkoa hypistelemässä jo aiemmin, mutta silloin pyynti oli 10e. Nyt hinta oli tipahtanut 2,50euroon, joten olihan se napattava mukaan. Mekko on ihan priima vieläkin, ainoa vika on edellisen käyttäjän hajuveden tuoksu, joka on jäänyt löyhäämään. Pesin koltun ja nyt saa tuulettua jonkin aikaa. Toivottavasti haju hälvenee.


Kesän aikana on paritkin juhlat, joihin tätä voisi ajatella asuksi. Riippuu kyllä aika paljon juhlapäivän säästä. Tekokuituisena tämä olis aivan liian kuuma viime päivien kaltaiseen helteeseen. Tuo kankaan sininen on livenä oikeesti kirkas turkoosi ja nuo tummemmat läikät kimaltavat kultaisina.


Päräytin saumurilla helpon pikahamosen tytölle viidestä soirosta.


Ja itelle myös pitkä helppo hame samasta kuosista. 
Tämä päällä kehtaa lähteä vaikka kauppareissulle.


Mullei olekaan pitkään aikaan ollut yhtään hametta
Paitsi...

Maatahipova ja laajahelmainen hame tästä punaisesta kankaasta.
Aivan mahtavan mukava päällä.
Mutta, vaikka värikkäistä vaatteista pidänkin,
niin tätä en ole ulkoiluttanut edes roskiskeikoilla.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Taikayökkö


  Taikayökkö asuu nyt meillä
Häätää kirvoja parvekekukista katseen voimalla

 Tietääkö kukaan linnun (?) alkuperää? Punasavea ja ilmeisesti kotimainen. Sillä on voinut olla sointuvakin lauluääni. Rei'ityksestä päätellen se on ehkä ollut "kukkopilli". Nyt ääntä ei enää tule, vaan otuksen sisällä kolisee irrallinen saven pala.

Linnusta aasin sillan kautta siihen ajatukseen, ettei kannata pitää kaikkia munia samassa korissa. Käsityösoheltajalla on tietysti useampia koreja ja monia monia käsitöitä kesken samaan aikaan. Hätsyn pikaa nappasin kuvan parista esillä olevasta korista, ennenkuin kamera lähti lomalaisten matkaan pikku reissulle.

 Höpsöttelykori

 Telkunkatselukori

 Tällä hetkellä tarjolla on myös kenkätuunauskori, tarkantyönkori (ei siis missään nimessä sovellu tv-työskentelyyn) , koneompelukori (tai oikeastaan kahvallinen laatikko täynnä valmiiksi leikattuja kappaleita) ja rantakässykori (kun huomion täytyy pysyä jossain muualla kuin siinä käsityössä).





 Munakukat syntyvät melkein itsekseen kotihommien lomassa.
Nippu erilaisia kukkia odottaakin jo jatkokäsittelyä.

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Kesä



Vauhtivarpaiden vahtiminen on helpompaa, kun ei aurinko häikäise. Siihen tarpeeseen ompelin hatun itsellenikin. Vaaleansinistä kangasta oli muutama pieni pala, joissa ei ollut kauheasti pelivaraa, siksi kuvioiden kohdistus ei osunut ihan nappiin.


Tästä piti tulla peruslierihattu kuudesta kiilapalasta. Mitoitin palat kuitenkin pieleen, liian teräviksi yläosastaan. Muodon sai korjattua paremmin istuvaksi lisäämällä keskelle suikaleen, joka on päälaelta leveämpi. Ei näytä yhtään hölmöltä, vaan ihan harkitulta yksityiskohdalta  ;)