sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Tuumintaa

Voi Apua! Jokke  pläjäytti tunnustuksella. Kiitos!
Kamalaa joutua huomion kohteeksi. Vaikka onkin hienoa huomata, että täällä mun omassa pikku lokosessani joku joskus käy. Ja, että joku aina joskus kommentoikin. Onhan se kivaa, vähän niin kuin virtuaalitaputus olkapäälle.

"The Gorgeous Blogger -palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon viidelle, jotka mielestään sen ansaitsevat."

1. Milloin aloitit blogisi?  -Helmikuussa 2010.

2. Mitä käsittelet blogissasi?  -Pääasiassa kaikenkarvaisia käsitöitä, myös kirpputorilöytöjä ja olenpa parit kakkusetkin kuvannut, koska lasken nekin tavallaan taiteiluksi. Välillä on pakottava tarve jakaa jokin (musiikki)linkki, joka kuopaisee tuolta jostain sisuksista.


3. Mikä tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
- Ööö... ei mikään. Tarkoitan, että kaikkihan ovat omalla laillaan erityisiä ja toisaalta kukaan ei ole täysin uniikki,erilainen, irrallinen kaikista muista...  (Mutta tätäpä en ala sen syvemmin tuumimaan, koska tämä ei ole sellainen blogi  =)
Koska olen kiinnostunut kaikista käsityön ja taiteen osa-alueista, olen sormet syyhyten valmis kokeilemaan ja kokemaan kaikkea sillä saralla. Ja koska poikkelehdin aiheesta ja ajatuksesta toiseen tosielämässä, ei blogikaan toivottavasti junnaa liikaa samoissa aiheissa.


4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin pitämisen?   -Muutaman kerran olen aloittanut portfolion ja aina se on jäänyt kesken. Suurin osa opiskeluaikaisista töistä on hävöksissä, lahjoitettu tai muutoissa roskiin tuomittu, suurimmasta osasta ei ole mitään dokumenttejä jäljellä. Blogi on kelpo tapa tallettaa paitsi valmiit työt, myös jonkinmoinen polku. Ja vaikka en tänne muusta elämästämme suuremmin turise, jää monien töiden ja niistä kertovien sivujen kohdalle kuitenkin "muistijälki", joka vie minut silloisiin tunnelmiin.
Tämä julkisuuspointti myös kannustaa panostamaan töiden tasoon sekä esillepanoon. Toivottavasti pitkällä aikavälillä tarkasteltuna jonkinlaista kehitystä tapahtuu.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?   -Kuvat eivät aina ole  niin hyviä kuin haluaisin. Syytän kehnoa pokkariani, mutta totuus on, että kehnollakin kameralla saa hyviä kuvia, kun viitsii nähdä hieman enemmän vaivaa. Pitkästä, pitkästä aikaa olen taas päässyt leikkimään Photoshopilla ja voi olla, että kiusaan teitäkin hieman enemmän käsitellyillä kuvilla. Piirrustuksia ja maalauksia en ole rohjennut esitellä, ne ovat liian henkilökohtaisia, mutta toivottavasti ehdin tulevaisuudessa toteuttaa niihin pohjaavia käsityöprojekteja.

Tunnutus pitäisi jakaa eteenpäin viidelle blogille.
Toivon, että tunnustuksen poimisivat mukaansa minulle entuudestaan tuntemattomat bloggaajat, jotka jostain kautta sivuilleni eksyvät. Jos vielä kirjoitatte pienen kommentin merkiksi käynnistänne, tulisin mielelläni vastavierailulle.

Siis tässä, olkaa hyvät!


Tämä päivä oli

herkkä

sekä

maaninen

lauantai 26. helmikuuta 2011

Kohta se on täällä....

 ...kevät...




...Onhan?...


Tyttöjen tekemät nallet haikailevat, mutta mutsilla on tehopäivä ja menossa jo neljäs kuppi kahvia.

torstai 24. helmikuuta 2011

Hahtuvatossut

Siniset varpaani kaipasivat lisää lämmikettä. Googlettamalla löytyikin mm. Novitan sivuilta ohje tossuihin, mutta Virkun blogista löysin mielestäni selkeämmät ohjeet. Alku menikin aivan ohjeen mukaan. Kaksinkertaisesta hahtuvasta virkkasin valtavat läpsykät.

 Pesukoneesta tuli ulos kaksi pientä karvapalloa.

 Vaikka ihan varovasti venyttelin myttyjä, niiden suut lerpsahtivat liian löysiksi.

 Työnsin tossukat uudelleen koneeseen. Tällä kertaa tulos oli huomattavasti napakampi ja sopiva, paitsi että nyt kantapää jäi turhan matalaksi.

Onneksi on villalankaa joka lähtöön! Päärmeen sisälle kuminauha ja koristeeksi kukat.

tiistai 22. helmikuuta 2011

Hamsterin harmaat piiloon

Jos kirpputorilta löytää kauniin kankaan kohtuulliseen hintaan, sitä ei voi jättää ostamatta. Ei, vaikka kaapit tursuaisivat kankaita. Ei, vaikka keskeneräisissä käsitöissä olisi tekemistä viikoiksi ja kuukausiksi eteenpäin.


 Pienenä välityönä valmistui keveä vuoriton keväthattu itselle vanhalla luottokaavalla. Kangas oli aiemmassa elämässään tyynyliina ja lunastin sen itselleni kahdellakymmenellä sentillä. Sen verran olen vanhemmiten viisastunut, että lierissä on tukikangas ja niskassa pätkä kuminauhaa. Nykyään en myöskään arastele sovittaa keskeneräistä työtä. Siksi tästä tulikin sopiva ja mieluisa.

 Kangashamsteri ei luonteensa mukaisesti myöskään hävitä vääränkokoisia tai viallisia vaatteita.
Onneksi tuli nämäkin rei´ille leikityt kurahousut säästettyä. Niistä sai vielä omatoimisyöpöttelyä harjoittelevalle poitsulle pari uutta roiskeläppää. Nopeasti surautettu, edes taustakangasta en viitsinyt silittää. Mitä turhia, nyt nämä on jo uitettu piimässä, dipattu ketsupissa ja pesty kertaalleen.

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Erkki, pieni taskupunkkari

Yön tunteina syntyi pienoinen örkki. Lasten mielestä muistuttaa hämähäkkiä, meritähteä sekä rapua. Hieman omalaatuinen ja aika yksinäinen olento. Tästä lähtien usein taskussa mukana.

 Tuftailut on nyt vähäksi aikaa naksuteltu. Nyt on kesken niin monta työtä, että ne täytyy hoitaa ensin valmiiksi asti.
 Tämä viimeisin työ on niin suuri, ettei se mahtunut kerralla kehykseen. Siksipä jouduin siirtämään työtä keskeneräisenä. Yläreunassa näkyvä sanomalehti estää valmista aluetta tarttumasta piikkeihin.
 Aika retrokkaat sävyt! Yhtään en etukäteen miettinyt värien sijoittumista tai yhdistelmiä. Kun yksi rulla loppui solmin perään toisen. Upotin tähän kaikki ruskeat lankani, niiden joukossa muitakin värejä. Pääasiassa langat ovat villaa, mutta hiukan mukana on pellavaa, puuvillaa ja silkkiäkin.
 Työn nurjalle puolelle levitin maitoliiman. Aloitin homman siististi sudilla, mutta levitys kävi lopulta näin isolle pinnalle näppärämmin ja nopeammin  käsin (kumihanskalla).
Työn ulkonäkö muuttuu tyystin, kun lenkit leikkaa auki (nurkasta vähän jo nipsuttelin). Väreihin tulee syvyyttä ja ne sekoittuvat. Tässäpä on tekemistä useammaksi illaksi.

tiistai 15. helmikuuta 2011

Sydänketju

 Tämän kertainen MaMa-haaste oli paha. Aiheena oli sydän. Melkein jo luovutin. Mutta ilmeisesti korvien väli kuitenkin vaivihkaa työsti asiaa, sillä yhtäkkiä, kesken aivan muiden hommien, ajatus putkahti ulos. Ja tämmöinen on lopputulos:
 Pehmoisesta langasta herkkähipiäiselle tytölle kaulaliina.
 Kahdeksan sydäntä jonossa.
 Sydämet on virkattu ketjussa niin, että välillä työn alla oli samanaikaisesti kaksi eriväristä sydäntä.  Sydämet reunustin vielä kiinteillä silmukoilla sekä "kärjissä" ketjusilmukoilla. Toisella puolella kaulaliinaa näkyy vihreiden sydänten reunustus ja toisella puolella lilojen sydämien reunavirkkaukset. (Tuliko varmasti epäselväksi?)

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Pikaisuuksia

Aurinkoisesta etelästä matkusti meille pussillinen värikkäitä lankoja. Vaikka kesken on niin paljon käsitöitä,oli ihan pakko pikkuisen kokeilla mitä tuliaisista voisi tehdä.
 Iltaisin sormet ovat usein kylmästä siniset, kun istun pidempään aloillani. Nyt ei enää näpit palele! Virkkasin paksusta pehmeästä langasta suurella koukulla lämmittimet. Nämä tuli niin sukkelasti valmiiksi, että innostuin virkkaamaan samasta langasta myös pään lämmittimen.
 Tämä myssy onnistui ihan kivasti, tuntuu mukavalta ja värikin on mieluinen. Nauhoina on sieltä täältä yhteen virkattuja ketjusilmukoita, joilla on sen verran pituutta, että ne voi kiepsauttaa jonkun kerran kaulan ympärikin. Photoshoppikaan ei vaihteeksi kenkkuillut, vaan sain kivuttomasti aikaan julkaisukelpoisen kuvan.
 Sirommat kädet halusivat myös testata kämmekkäitä. Ja niinhän siinä sitten kävi...
 ...että näitä täytyi virkata vielä kaksi paria lisää. Toiselle tytölle ystävänpäivän pukukoodiin (kouluun puetaan huomenna punaisen sävyjä) sopivat punaiset kaksinkertaisesta pörrölangasta. Toinen halusi vähän sähäkämmät, siispä punaisen langan kaveriksi valikoitui keltainen.

torstai 10. helmikuuta 2011

Höpsöttelyä

Erääseen Käta-tehtävään liittyen pelleilin vähän neulan ja langan kanssa. Turhaan hötkyilin, tehtävää ei vielä sittenkään ehditty käsitellä. Kuvat jäävät todisteeksi suorituksesta, vaikka keittiökalut otankin jo takaisin käyttöön.
 Lopuksi kokki valmisti äidille (kuulemma haisevaa) soppaa.

 Kirjontatyö etenee pikkuhiljaa. Näiden kuvien ottamisen jälkeen aloin tosin purkaa tuota oranssia osuutta, sikäli tuli takapakkia. Noin raju oranssi ei enää sopinut tuon herkkäsävyisen mustan osan kanssa, ei ainakaan näin suurena pintana.
 Toinen kirjontatyö ei ole edistynyt ollenkaan. Sen sijaan viimehetken tuftaustyö on melkein puolivälissä. Tai tämä hapsuiluosuushan on vasta puoli työtä. Viimeistelyyn menee vähintään yhtä kauan. Työn olisi tarkoitus valmistua maaliskuun puoliväliin mennessä. Kuvaan ja esittelen eri työvaiheet aikanaan.
 Käta-kudonta ei vieläkään päässyt oikein vauhtiin. En saanut tehtyä mitään päätöksiä lankojen, sidoksen tai loimenkaan suhteen. Osin omaa syytä, osin johtui siitä, että opella oli tietysti kova kiiru, kun kaikki kyselivät omiaan. Ja hankalaksi päätösten teon teki myös se, että meidän olisi tarkoitus tehdä työtä pareittain ja minun parini oli poissa. Ensi viikolla uusi yritys

tiistai 8. helmikuuta 2011

Sulle laulan neiti, kesäheinä


Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysikuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.
Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.


Kesäinen lempilaulu soi mielessä
Täytyy ihan kuiskata, ettei se vielä haihdu;
-Höyhenservetillä päällystetty pieni marjakori
-Kuvansiirtokokeilu postikortista
-Tyttösen tekemä kiuaskulho

maanantai 7. helmikuuta 2011

Villalangan viimeiset vaiheet

Keinutuoli-virkkailusta jäi jäljelle pikkuruiset nyssykät lankaa. Tänään kulutin nekin viimeistä senttiä myöten.
 Langat riittivät juuri ja juuri pienen lasten henkarin peitteeksi.
 Ja vihoviimeisen langanpätkän virkkasin ja hapsutin tähän koruun. Kaipaisi ehkä vähän lisää särmää, mutten jaksa. Kelpaa neitosille tämmöisenäkin.

Tällä viikolla Käta-opinnoissa alkaa kudonta. Onneksi on tarkoitus tehdä pari nopeahkoa työtä (kapea huivi ja villainen torkkupeitto), jotenkin ei nyt iske. Kutominen on ihan kivaa ja ohjaajakin mukava sekä asiansa osaava. Jospa alkaa tuntua mieluisammalta, kunhan päästään kunnolla vauhtiin.

Tämä aiempi tehtävä oli oikein kiva! Viidestätoista sanasta piti tehdä värikartta viidellä langalla tai kankaan soirolla. Esimerkiksi sanoista "Retro", "Peppi", "Puhdas" ja "Komposti", syntyi kaikille melko samanlaiset värikartat, kun taas "Herkullinen", "Afrikka" ja "Minä itse" saivat aikaan enemmän vaihtelua värivalinnoissa.