Kurveja

Monta kertaa on pitänyt, mutta aiemmin en oo ehtinyt kokeilemaan röyhelön tekemistä. Pari langanloppua kulutin tähän kokeiluun. Summanmutikassa loin silmukoita ja joka toisella kerroksella tuplasin silmukkamäärän. Kun langat loppui, tuloksena olikin turhan pitkä ja hieman kapisen oloinen luikero. Taitoin hörselön kaksin kerroin ja virkkasin aloitusreunasta puoliskot yhteen. Nyt huivi on rehevämpi, mutta pituus sopii paremmin tyttösten käyttöön.

"Jes! Saanks mä sen? Kiitti!" 

Verhosta hamonen

Tai oikeastaan verhokankaasta. Tuossa reilu vuosi sitten keräsin painavan pinon (verho)kangasnäytenippuja kirpparilta. Suurimmassa osassa nippuja on yksi iso pala ja lisäksi samasta kuosista pienemmät näytteet eri värisinä. Tätä kangasta suurin palanen oli oranssi, mutta "asiakas" valitsi vihreän kankaan, koska se sopi paremmin ennalta valittuun juhlapaitaan. Vihreästä kankaasta yksinään olisi tullut näinkin sippoiselle neidolle hankalan kapea, joten yhdessä valitsimme toiseksi kankaaksi vaaleankellertävän.

 Ilman kaavaa leikasin kankaat tasakokoisiksi paloiksi. Pituus sovitettiin kivaksi ja vyötärön yritin saada osumaan mahdollisimman lähelle todellista ympärysmittaa. Pikkuiset vekit jouduin vielä lisäämään vihreiden palasten keskelle vyötärökaitaletta ommellessa.

 Vyötärölle oli tietysti pakko laittaa vetoketju ja siinä olikin hieman enemmän miettimistä ja puuhaa. Aika huomaamattomasti se tuohon saumaan hukkuu. Purin vihreästä kankaasta hieman kudelankaa (yhtä kestävää, kuin suoraan rullasta otettu ompelulanka!), jolla ompelin käsin pakolliset tikkaukset, joilla vetskari pysyy ruodussa.

Helmaan käänsin ja siistin ompelemalle reilun sisävaran siitä oranssista kankaasta. Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisin kyllä vuorittanut hameen, jotta sisäpuolikin olisi siistimpi (Nipo! =), mutta nyt tuli liian kiire. Kaivoin kankaat esiin ilta yhdeksältä, kun huomasimme ettei esikolla ole yhtään kivaa hamosta seuraavan päivä juhliin. Kuvissa hame onkin jo ryppyiseksi juhlittu.

 Eilen lähdin luennolle vahingossa liian aikaisin ja päätinkin pikaisesti poiketa kirppiksellä aikaa kuluttamassa.

 Löytyi kiva verhopala, joka kuosista, hajusta ja huolellisesti käsin käännetyistä saumoista päätellen on jo hieman iäkkäämpi. Niin tykkään!

 Löytyi myös pari hienoa pitsiliinaa 50 centtiä kappale. Ja kuinka kauan on joku niitä pikkuisella virkkuukoukulla väkertänyt!

Kaikenlaista mielenkiintoista oli kirppis pullollaan ja  niitä ihmetellessä aika kuluikin niin joutuisaan, että lopulta sain liitää  ja silti melkein myöhästyin sieltä luennolta.

Pitsilokerikko

Meillä on hattuhylly korkea eikä ahtaaseen eteiseen oikein kivasti mahdu mitään säilytintä. Siksipä ompelin tytöille omaan huoneeseen säilytyslokerikon tumppuja ja pipoja varten. Ei tarvitse joka välissä huutaa äitiä apuun tai kiipeillä jakkaroilla. Haasteena on enää muistaa valita lämmikkeet ennen kuin väkertää kengät jalkaan.

Sivukankaat pitsiverhoa, josta sisältö kuultaa läpi. Lokosten pohjat on ryhdistetty pahvilla.

Sykkyröistä

 Pakko oli kokeilla, kun tämmöinen tumppuidea pälkähti mieleen. Aloitus näytti aika hurjalta, mutta muutaman rivin jälkeen lankojen järjestys oli helpompi hallita.

Neuloin lapaset tasona ja joka kerroksen vain oikealta puolelta. Eli jokainen lankasormio palaa aina oman osionsa alkuun ja muodostaa pienen lankajuoksun.

Tumpuista olisi voinut tehdä vaikka kuinka kirjavat, mutta varastoistani ei löytynyt (ihme kyllä =) kivoja yhdistelmiä, enkä halunnut käyttää protoon kovin paljon rahaa, joten näillä kahdella langalla nyt tällä kertaa. Molemmat ovat seiskaveikkaa, toinen valkoinen ja toinen vaihtuva värinen.

 Peukun istutusta pähkäilin jonkun tovin, enkä ole tähän versioon ihan täpöllä tyytyväinen. Seuraavat teen hiukan eritavalla. Ehdottomasti teen uuden version, jahka joudan, sillä näitä oli oikein kiva neuloa ja rakenteen ansiosta tumput ovat oikein lämpöiset sekä hyvin istuvat. Nämä tumput matkasivat jo maailmalle ja haluan samanlaiset itsellekin.

Pitsit pois puista

Viimeinen kudontakerta ja sainpas valmiiksi. Ei olis ollu kiire sikäli, että yhteinen katselmus pidetään vasta tammikuun puolella, eikä puihin ole ketään jonossa. Meinasin laittaa vielä toisen loimen, mutta onneksi otin järjen käteen; puuhaa on kyllä yllinkyllin ilmankin. Näiden kutomusten (ja aiemmin esittelemieni) viimeistelyynkin saa kulumaan tunnin jos toisenkin.

Kaikissa edelleen sama pitsisidos, poljentoja ja materiaaleja vaihdellen.

 vhs ja villalanka

 puuvillalankaa ja hahtuvalankaa, yläpuoli

 ja alapuoli

 villalankaa

 poppanaa ja erilaisia muovipusseja

 Itse pidän tässä palassa eniten tuosta keskikohdan ruudullisesta alueesta. Kirkkaasta, läpinäkyvästä muovista tulee kaunis hopeanhohtoinen pinta, joka ei valitettavasti ole kuvissa edukseen. 

verkkopaidasta leikattua soiroa sekä puuvillalankaa

Pitsisidoksessa toiselle puolella syntyy aika pitkiä lenkkejä, Eipä hassumman näköisiä, mutta esimerkiksi laukussa epäkäytännöllisiä ja siksi useinmiten piilotetaan vuorin sisään.

Monenmoista tuli kokeiltua ja paljon jäi vielä idealaariin. Materiaalikokemukset on viisainta kirjata ylös heti eikä huomenna. Muistankohaan enää kaikkea? Täytyy täydentää myöhemmin, jos jotain muistuu mieleen.

Talouspusseja, leipäpusseja ja tavallisia muovikasseja (PE tai PP) oli  helppo käsitellä. Ne eivät repeä miten sattuu, ovat joustavia sekä pehmeitä ja kestävät hyvin pingottimen piikkejä. Ne on helppo leikata yhtenäiseksi soiroksi. Joistakin kuvallisista pusseista irtosi väriä, varsinkin punainen  tuntuu irtoavan helposti, joten käyttökohdetta kannattaa miettiä.

Pakasteruokien pussit (esim. maissipussi, PE-PP) ovat kovempia ja tuntuvat jopa kovettuvan käsittelyssä hiukan lisää. Ne kestivät pingotinta aika hyvin, mutta leikatessa täytyy varoa jättämästä teräviä kulmia, joista nauha kyllä heti katkeaa. Yritin yhdistää pusseja eritavoin isommaksi kokonaisuudeksi, jotta soiroa saisi kerralla isomman määrän, mutta saumakohdat jäivät liian koviksi. Helpoiten ohutta soiroa sai leikkaamalla avattua pussia spiraaliksi. Tällä tavoin leikattu kude myös vaihtaa väriä itsekseen kutoessa, kun välillä on näkyvissä päälypuoli ja välillä pussin sisäpinta.

Kahvipusseja päädyin leikkaamaan samalla tavoin spiraaleiksi. Pussien yhdistäminen onnistui hyvin pidemmäksikin kappaleeksi silittämällä. Mutta vaikka kuinka kapean yhdyssauman yritin jättää, se oli aina kuitenkin liian paksu tämän kokoluokan kutomuksessa. Mattoa kutoessa sopisi varmaan paremmin.

Vhs- nauha on herkkää repeämään pingottaessa. Helpoimmalla pääsee, kun veehooässän kaverina on toinen kestävämpi materiaali. Välillä kudoin samaan viriöön villalanga, jolloin ei niin kauheasti haittaa, vaikka videonauha reunasta pettäisikin. Nauha on tooodella riittoisaa. Mullahan on loppu elämän kudontamateriaalit kaapeissa jo nyt. Ellei sitten tule kutsua linnan juhliin... tai en kai toisen ideaa plagioisi niin julkiseen juhlaan =) Puvun voisikin väsätä karkkipapereista, kahvipusseista, kierrätysmuoveista tai ihan vaan vanhoista lumpuista.

Kutsua odotellessa "roskia" voi pikkuhiljaa kuluttaa muihin juttuihin.

Onhan se kiva ettei kiristä

Kokeilin uutta puseromallia, tämän löysin SK- lehdestä, numerosta 9/2009. Aikamoinen kauhtana, vaikka taas ihan oikeaa kokoa kuvittelin tekeväni,  silti tämä on v ä l j ä. Toisaalta pidän kovasti mallista ja yksityiskohdista. Kyllä tällä parit juhlat kehtaa juhlia, eipä tule hiki ja ahdistus,  kun ilma kiertää vaatteiden alla.

  Mutta olenko jotenkin erityisen niskava, kun kaulus ei istu nätisti, vaan jää sillai höntisti taakse ja nostaa samalla helmaa edestä? Itseä häiritsee, vaikka muut tuskin sitä käytössä kuitenkaan huomaa. Pientä säätöä tämä kaava siis kaipaa, jos uudelleen samaa käytän. Kiva kuiteski!

Lisää pituutta heti!

Viimevuotiset, tais siis oikeastaan toissavuotiset, halloweenasut olisivat muuten tytöille kelvanneet, mutta niistä loppui mitta.

 Toisen mekon hiat pidentyivät sopiviksi saksilla silputen.

Toiseen neuloin simppelit pitsit jatkoksi.

 Mustanpuhuvan mekon helmaan ompelin lipareita samasta kankaasta.

 Vaaleanpunaisen pitsikankaan alle lisäsin satiinijatkon, jonka reunaa somistaa noitamainen köyhänmiehenpitsi.

Näillä on pikku muutoksin juhlittu jo monet pirskeet. Ruskeassa on pohjana kaksi vanhaa yöpaitaa, mustassa hiaton mekko. Ensi vuodeksi kuulemma täytyy tehdä jotain uutta.

Tilkuttelua

Jostain tilkkutapahtumasta männävuosina sain ohjeet ja sabluunapahvit lasinalusen tekoon. Pitihän sitä nyt viimein kokeilla. Yhtään kuvaa en hoksannut keskeneräisestä työstä ottaa, mutta toivottavasti ohje jotenkin aukenee näinkin. (Heti en uutta ehdi askartelemaan, että sais kuvat työvaiheista).

Tähän pikkutyönhön tarvittiin; Isompi taustaneliö, jossa on tarpeeksi kokoa, että yltää päälypuolellekin. Pienempi taustaneliö, joka pilkistaa tuosta keskeltä. Kaikkiin neljään nurkkaan pienempi ja suurempineliö, jotka taitetaan kolmioiksi. Kaikkiin neljään sivuun leveämpi ja kapeampi suorakulmio, jotka myös taitetaan kaksinkerroin.
Yhdistäminen aloitetaan keskeltä ulospäin. Lärpäkkeet kannattaa harsia pienemmän keskusneliön reunoihin kiinni, jotta pakka pysyy siististi kasassa. Viimeiseksi lisätään tuo suurin taustaneliö, joka siis taitetaan päälle ja ommellaan paikoilleen pikkupistoin. Reunaan vois yhtähyvin ommella vaikka vinonauhaa, jolloin pohjapala on tietysti pienempi.

Kaippa tämä sopis vaikka kaakaomukin alle, mutta ei meillä kyllä mukit pysy näin tarkoin rajatulla alalla ja sotkut siivotaan ruokailun jälkeen isolla rätillä ja imurilla.
Näissä vois säilyttää jotain pientä... jos ompelis umpinaisemman ja säilyttäis vaikka koruja... tai muita aarteita

Parhaita paloja

Kuinka hykerryttävän hupaisaa voi vanhojen kässälehtien selailu olla =)

Tuttulla kirppiksellä oli taas vinopino 60- ja 70- luvun lehtiä pilkkahintaan. Muutaman ehdin vasta silmäillä läpi. Poimin niistä muutaman hauskan idean muidenkin nähtäväksi.

 Ryijymäistä pintaa tyynyihin virkkaamalla