Lahjapaljastus... Äiti älä kurki =)

Jos kuitenkin avasitte paketit ennen matkaanlähtöä,

niin sitten 

antaa mennä vaan.

Vähän kiireellä pienimmäisen kanssa kehiteltiin lahjukset mummolle ja papalle, 

jotka matkasivat Espanjan lämpöön ja valoon muutamaksi kuukaudeksi.

Kaapista löytyi onneksi yksi toivottavasti sopivan kokoinen paita 

ja vanhoissa kangasväripurkukoissa irtosi vielä sopivasti maalia.

Kutkuttelin iloisen pojan käsiä pensselillä ja poju sommitteli  kuviot.

Vanhan kynttilänjalan päälle poitsu suti ihan itte valkoista maalia

ja itse virkkailin kivanvärisistä langoista palluran.

Likkojen piti myös tehdä jotain pientä, mutta kun kaikki ei ihan mennyt nappiin, meni hommat siltä osin uusiksi. Ne lahjat voi olla sitten vaikka espanjalaisen joulun tyyliin loppiaislahjoja.

Telkkarin ääressä

Jotain pientä sentään on valmistunut, vaikka päivässä riittää yleensä niin paljon touhua ja tohinaa, etten paljon ehdi tai jaksa käsitöitä ajatellakkaan. Kolme simppeliä huivia ihan vaan rentoutumistarkoituksessa pussiin odottamaan Joulua tai synttäreitä tai arpajaistarpeeksi. Keskimmäinen salomoninsolmuilla ja reunimmaiset vinostineuloen, toinen yhdellä ja toinen kahdella langalla.

Syksy

Meikäläisen syystyyli on lähinnä tuota alinta kuvaa, omenoita myöten. Pakastin onkin jo aika piukassa marjoja ja mehuja. Kismittää, kun taloyhtiön kylmäkellari on rikki, eikä sinne voi viedä mitään. Yleensä olen keittänyt monta maijallista mehua ja purkittanut jos jonkinlaista kasvista. Niitä on kiva talven mittaan nautiskella. Pitäisköhän hommata toinen jääkaappi autotalliin, ihan säilöntää (ja miehen kärpäsentoukkia) varten...

Suikuloita

 Hauska vanha kangas löytyi kirppikseltä eurolla. Paksua karkeaa, mutta kuitenkin hieman kiiltävää kuitua, olisko pellavaa. Kantit risareunoihin ja siinä on meille uusi kiva pöytäliina. Toinen yhtä simppeli ompeluprojekti on odottanut kans kauan inspiraatioo. Suklaanruskeat pyyhekangaspalat löytyi myös kirpparilta ja lopultakin sain aikaiseksi niiden siistimisen käyttökuntoon. Simppelisti vaan trikoosoirot reunaan ja roikkumaan.

 Siistiä leikkuujätettä jäi kasa...

... ja niistä hurautin keräilevälle keskimmäiselle pienen pussukan, johon voi sujauttaa aarteitaan. Tää oli niin kiva ja nopsa tehdä, että täytyy kyllä ommella toistekin. Tässä voisi hyödyntää kaikenlaisia pikkusilppuja.

Harmaata

En osta mitään, en osta mitään, en osta mitään... Kävin eilenki hiplaamassa kaupan lankahyllyllä, mutta pysyin tiukkana. Isompia ja pienempiä lankanyssyköitä on kertyny kotiin jo ihan yllinkyllin ja pitkäaikaistavoitteena on pienentää omaa varastoa. Ja tehdä keskeneräisiä valmiiksi. Niitä riittää =)   

 Kesäkuun alussa keräsin kasaan harmaasävyiset villalanganloput ja suuremmin suunnittelematta aloin virkata. Ja tämmöinen siitä läjästä syntyi; kassi kokoa "neljä maitopurkkia ja ranskanleipä".

Kangasvuorin ansiosta yllättävän tukeva ja mukava. Sisällä reilun kokoinen vetuketjutasku.

Siinä se nyt sitten meni

Koululaisten loma sitten otti ja loppui. Lämpöiset päivät vietettiin pitkälti rannoilla, lähellä ja vähän kauempanakin. Yhtä kudinta kuljetin tunnollisesti mukana koko kesän, mutta eipä tullut montakaan riviä neulottua. Onneksi oma loma vielä jatkuu, jos vaikka saisi jotain tehtyäkin nyt, kun on pakko olla enempi kotosalla. 

Kekkuli poseeraa. Aikamoinen höppiäinen on tämä jätkä. Lapset on keränneet kaikenlaista pikkuöttiäistä Kekelle maistiaisiksi. Melkein kaikki käy, mikä pörrää ja liikkuu. Sydämentykytystä aiheutti ampiainen, joka tunki terraan ja jonka Keke sieppasi ja söi välittömästi. Onneksi ei tullut seuraamuksia. Myös sirkoille tarkoitetun kurkunpalan herra päätti syödä itse ja jätti sirkat syömättä.

Eksoottista sademetsätunnelmaa olohuoneeseen tuo sirkkojen siritys. Kaupan sirkat kasvavat näillä helteillä nopeasti turhan isoiksi Kekelle, ja jättisirkat olen siirtänyt omaan lootaan jatkamaan sukua. Hautumassa on pari munintakippoa, saa nähdä nyt onnistuuko. Sirkat on sen verta kalliita ja hävikkiä jonkin verran, että olis kiva saada vähän omaa tuotantoa. Jauhopukit sensijaan näköjään lisääntyvät ihan itekseen ilman suurempaa vaivannäköä. Viikonloppuna kävi synttärivieraita, mutta jostain ihmeen syystä kukaan ei innostunu meidän ötökkäfarmeista =)

Tää on niin tätä nyt

 Toukat ei ällötä enää... kauheesti. Sirkat on melkein söpöjä.... aika creepyjä kylläkin. Ulkona jokaista pörriäistä ja mönkijää katsoessa ekaks miettii "voisko Keke syödä ton?" . Taskussa on aina pikkupurkki luomuruoka-löytöjen varalta.

 Juhannus meni sopuisasti terraariota tehdessä. Ite leikattiin, hiottiin ja liimattiin kaikki. Paitti ovet ostettiin liikkeestä liukukiskoineen. Oviaukko kun sovitettiin kohilleen, niin siihen oli mukava valmiit siistit ovet asentaa. Muuten ei kaikki osat ole ihan tasan suorat ja jäptit, muttei pikku vippaus erotu eikä käyttöä haittaa.

 Vähän ailahtelevainen nuori meillä asustelee. Välillä säpsii kaikkea ja piilottelee vino-bambun takana. Välillä töröttää rohkeesti näkösällä eikä välitä vaikka roplaan terraa. Ehkä se on jo oppinu tunnistaan sen henkilön, joka tuo ruokaa pirttiin ja joskus hellii herkku-hunajalla.

Lomalaisen kiireitä

Saatiin vihdosta viimein autotalli vaivaisen kuuden vuoden jonottamisen jälkeen. Ja on se vaan kiva. Auto ei tosin ole ollut sisällä montakaan kertaa, koska tallia järjestellessä pitää tietysti samalla käydä läpi kaikki komerot ja varastot ja miettiä kamoille fiksut paikat. Ja koska tallissa on kiva puuhastella kaikenlaista mitä ei sisällä viitti tehdä.

Niinkun vaikka uutta kotia meidän pikkuiselle. Herran (oletettavasti) nimi on Keke eli Keijo eli Gekkuli ja ikää on puolisen vuotta. Vähän jänskätti pitkästä aikaa alkaa lasinleikkuuhommiin, mutta ihan hyvin lopulta onnistui. Kaikki sormet tallessa. =)

Väriä elämään

 Tietokoneen siivouspäivä. Tai pari päivää tähän on jo suttaantunut.

Tämmöisetkin namiskuukkeliskuvat olen joskus skannannut talteen vuoden -67 Suosikista.

 "Oletko ujo ja arka..." 

 Kohta alkaa varmaan poikaystäviä pörräämään ympärillä, jos tuota tekstiä on uskominen. Työnalla on nimittäin kevättakki tästä Tampellan pirteästä kankaasta. Toivottavasti takki ainakin häikäiseen huomion pois mustista silmänalusista ja muuten ehkä nuupahtaneesta äiti-olemuksesta. Voi kyllä olla, että joudun ainakin tukan värjäämään, että ollaan takin kanssa tasapainossa. =)

Kas-Kas

Vapaapäivä ja piti kyllä siivotakin, mutta... Sainpa ainakin skannailtua nipun vanhoja lehtiä, ennenkuin murenevat käsiin. On näissä taas namupaloja jaettavaksi. Hauskoja, eikö =)

Miau

Kierrätyskankaista kisuliini (tai kettu tai mikä lie) kymmenvuotiaalle tytölle, joka toivoi lahjaksi pehmoja. Ruskea kangas 70-lukulaista, pinkit kankaat tyttöjen vanhoista vaatteista talteenotettuja tilkkuja. (Nuukana otan kaiken käyttökelpoisen talteen semmoisista räteistä, joita ei kehtaa enää eteenpäin luovuttaa.)

Lokoisaa lauantaita !