Vähän on ollut raskas koulun alku. Se paikallaan istuminen! Kun on tehnyt fyysistä työtä parisen kymmentä vuotta, ei peffa meinaa tottua jatkuvaan tuolikontaktiin. Onneks meillä on jonkin verran toiminnallistakin opetusta, eikä pelkkää teorian jumputusta. Ja ne opet! Tosi ihania, asiantuntevia ja innostuneita persoonallisuuksia. Ja onneksi rohkaistuin ottamaan kutimet mukaan luennoille. Keskittyminen on paljon helpompaa, kun kädet tekee jotain yksinkertaista. Kaks villapaitaa on jo viimeistä silausta vaille valmiina.
Parina koulupäivänä erehdyin laittamaan päälle miltei kokomustat vaatteet. Musta ei vaan ole mun juttu, ainakaan suurina pintoina. Ja kun puolet luokasta oli vielä pukeutunut mustaharmaa-sävyihin niin mulle tuli ihan hautajaisfiilis. Olin kuitenkin varautunut piristävän värisillä lankapalluroilla ja niiden avulla siitäkin selvittiin =) . Nämä kaulahuivit menevät arpavoitoiksi omanseuran seuraaviin kisoihin.