Tavallisen tylsiä taloustekstiileitä

 Sanomalehdestä talteen poimittu affena pääsi koristamaan isännän eväskassia. Kohtuu hyvin onnistui kuvansiirto peruspäivälehdestä, vaikka hiukan harmahtavaksi kuvan tausta jäikin. Ei tausta tosin alunperinkään täysin musta ollut. Tekniikkaan sain ohjeet käta-kurssilla toissa syksynä >klik<.

 Vanha laskutasku käytettiin riekaleiksi. Uuden ompelin ihanasta vanhasta kankaasta, jota olen marinoinut jo vuosia. Ripustus sirkkarenkaista ruuveilla suoraan kaapinkylkeen kiinni. Taustakankaana jäykkispuuvillaa ja tukena vielä useampikin bamburipa.

 Taas oli tarvetta uudistaa tiskirättiosastoa. Pilpoin pari vanhaa pyyhettä, kanttasin reunat trikoosuikaleilla ja ompelin piristeeksi lattiaräteiksi tuomituista vaatteista pelastettuja kuvioita.

Esikoinen on innostunut leipomisesta ja tarvitsi lasten kokoiset patakintaat. Sepä ei ollutkaan ihan "piis of keikk"... nämä on jo  kakkosversiot. Ihan käyttökelpoiset, mutta parannettavaa löytyy. Näillä leivotaan kuulemma huomenna juustotorttua.

Sulle laulan neiti, kesäheinä

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysikuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

Kesäinen lempilaulu soi mielessä

Täytyy ihan kuiskata, ettei se vielä haihdu;

-Höyhenservetillä päällystetty pieni marjakori

-Kuvansiirtokokeilu postikortista

-Tyttösen tekemä kiuaskulho

Ompelua ja kuvansiirtoa

 Sunnuntaina valmistui vielä lahja pienelle pojalle, joka on viettänyt jo viikon sairaalassa. Kuvan valitsin penaliin värien ja sopivan koon perusteella, mutta aihekin osui nyt vahingossa ihan nappiin. Toivottavasti taistelija kotiutuu pian ja pääsemme juhlimaan 7-vuotissynttäreitä.

 Sinivihreä kangas on Marimekon "Rötti", pala vanhaa tyynyliinaa ja vuorikankaana Tampellan "Naali". Lenkeissä olevat "pedon hampaat"  helpottavat vetoketjun aukaisemista ja sulkemista.
Vetoketjun kanssa tökki ja pahasti. Valitsin erheellisesti kovin paksun ja jäykän ketjun, enkä meinannut saada sitä millään istumaan nätisti. Katkesi neula ja tylstyi sakset, tuskanhikikin jo kihosi otsalle, kun ompelin ja purkasin ketjua moneen kertaan. Menihän se lopulta paikoilleen.

Vielä pieni kuvasarja kuvansiirrosta, kun siitä joku aiemmin kyseli. Näin sen itse teen.

 

 Tässä olen käyttänyt suoraan lehditä leikattuja kuvia,  mutta tulosteitakin voi siis käyttää. Muistaakseni laser-tulostin on oikea valinta. Korjatkaa, jos olen väärässä. Mattapintaiset kuvat lehdistä ja kirjoista sopivat tähän tekniikkaan. Itseasiassa kahvittelukuva on hieman kiiltävä (vanhasta Suomen Kuvalehdestä) ja onnistui silti ihan mukavasti. En viitsinyt ottaa kuvista kopioita, vaan tuhlasin alkuperäiset kuvat.

 Kuva leikataan irti ja kuvan vaatima alue rajataan pohjakankaalle. Itse käytän maalarinteippiä rajaukseen. Yhtä hyvin voi käyttää nuppineuloja tai pieniä merkkejä kynällä.

 Sitten levitetään liima-aine. Käytän Art Medium- pohjustusainetta, muitakin vaihtoehtoja on. Jossain ohjeessa neuvottiin levittämään liimaa sekä kankaaseen että liimattavaan kuvaan. Minä olen levittänyt aineen vain kankaaseen ja hyvin on toiminut näinkin, kunhan ei pihistele liiman kanssa. Teippi suojaa reunoja suttaantumiselta.

 Sitten kuvat asetetaan paikoilleen ja hierotaan huolellisesti joka puolelta kiinni kankaaseen. Kostea alue teippien sisäpuolella jonkin verran laajenee ja siksi hieman kupruilee, mutta tasoittuu kyllä kuivuessaa. Teippejä ei tarvitse tässä vaiheessa vielä irroittaa. Eikä kannatakaa, sillä jos kuva on jostain kohtaa hieman teipin päällä, saattaa teipin repiminen irrottaa kuvaa kankaasta.

 Seuraavana päivänä (kun kuva on kuivunut kunnolla) paperi kostutetaan. Varovasti sormenpäillä hieroen paperi irtoaa kerros kerrokselta. Välillä kannattaa antaa kuvan vähän kuivahtaa, jolloin näkyy selvemmin, onko jonnekin vielä jäänyt paperia.

Kun kuva on kokonaan puhdas, levitän pintaan vielä kerroksen samaa liima-ainetta lantrattuna vedellä 1:1. (Kahvittelukuvaan levitin vahingassa liemen "raakana", jonka vuoksi kuvan pinta jäi kuivuttuaan vähän kumimaiseksi).  Pintaliimaa kannatta heti levittämisen jälkeen hieman taputella nukkaamattomalla kankaalla , jotta pinta tasoittuu eikä jää kiiltämään epätasaisesti.

Kuvien pitäisi olla 40 asteen pesun kestäviä. Vielä en ole kuitenkaan ehtinyt pesua kokeilemaan. Kahvittelukuvassa meni moni asia pieleen. Putsasin esimerkiksi paperinroippeita ronskisti karhealla sienellä ja siksi kuva turhaan haalistui. Mutta ihan kiva ja käyttökelpoinen siitä kuitenkin tuli.

Edit
Pesua kokeiltu! Kahvikuva pyöri normaalin 40-ohjelman läpi ja hyvin kesti. Heti koneesta otettuna kuvan pinta oli hieman harmaan läikikäs paikoitellen, mutta harmaus hävisi kuvan kuivuessa. Ja tämä kuvahan oli sellainen, johon vahingossa tämäytin liian paksun liiman pintaan.

Käsityön taiteen perusopinnot alkoivat. Ensimmäisillä kokoontumiskerroilla tutustuimme hieman toisiimme ja kuulimme tarkemmin, mitä opisto on meille seuraavienparin kolmen vuoden ajankuluksi suunnitellut. Ihan pelkästään ei housun takamusta kulutettu, vaan opettaja oli varannut pientä kivaa puuhaa.

Ruostevärjäystä en ole aiemmin kokeillutkaan. Kiva myrkytön juttu, jota voi vaikka lasten kanssa joskus kokeilla. Värjäysten kanssa kävi vähän köpelösti, sillä vain osa kokeiluistamme onnistui. Minunkin kankaani muuttuivat vain likaisen näköisiksi. Toisille tuli shiboritekniikalla makeita tiikeriraidoituksia ja opettajan tuomat mallitilkut olivat kivoja.
En vielä lannistunut, vaan heti kotiin päästyäni uhrasin yhden pannunalusistamme. (Mies naureskellen lupasi etsiä ruosteisia nauloja ja muuta sälää, jos tarvetta ilmenee.)

Tämä pääsi joskus vahingossa jo pikkuisen ruostumaan, joten ehkä tällä kertaa värjääminen onnistuu. Kaapista nappasin valkoisen poolopaidan, joka ei oo miun muan mukkaan eli on jäänyt lojumaan käyttämättömänä.

Ritilä paidan sisään ja paita kosteaksi. Pelkkä vesikin riittäisi,  mutta jos haluaa nopeammin tulosta niin sekoitetaan liuos; 1 osa vettä ja 1 osa etikkaa. 
Ja nyt odotellaan. Kaksi päivää on mennyt, ruostetta kyllä jo irtoaa, mutta ei niin runsaasti kuin olisin halunnut. Taitaa paita liota parvekkeella vielä tovin... Täytynee tilata niitä vanhoja nauloja.


Toinen tekniikka, jota kokeilimme, oli kuvan siirto kankaalle Art Medium liiman avulla.

Eli liima levitetään kankaalle. Tulostettu kuva asetetaan kuvapuoli alaspäin liimaan ja paperia hierotaan nurjalta huolellisesti joka puolelta, jotta ilmakuplat saadaan pois. Odotetaan kunnes liima on varmasti kokonaan kuivunut (me odotimme seuraavaan päivään). Paperi kostutetaan ja pyöritellään varovasti sormenpäillä tai pehmeällä sienellä pois. Välillä kankaan kannattaa antaa vähän kuivahtaa, jolloin näkee paremmin missä paperimoskaa vielä on jäljellä. Itse hieroin ja puristelin niin ronskisti, että vähän jo väriäkin irtosi. Kun kaikki paperit on saatu pois ja kangas on kuivunut, kannattaa kuvan päälle sivellä vielä kerros Art Mediumia. Värit syvenevät ja pysyvät paremmin. Samaan tarkoitukseen myydään erikseen suojalakkaa. Opettajamme kertoi pelkän Mediuminkin kestäneen lapsen mekossa ja useissa pesuissa, joten ei välttämättä kannata sijoittaa moneen mömmöön.
Minä tein kuvani mustavalkokopiosta, mutta muutamilla oli värillisiä kopsuja. Joku kertoi kokeilleensa joskus myös sanomalehdestä leikattua kuvaa.
Tämäkin uusi tekniikkatuttavuus oli niin koukuttava, että miltei koko ryhmämme innostui tilaamaan Mediumia opettajan kautta ryhmätilauksena.


Orientaatio-osuuden lopuksi kävimme vuoron perään opiston lankavarastossa. Jokaisen piti kerätä lankanippuja; toiseen pinoon inhokkivärit ja toiseen lempivärit. Opettaja jakoi jokaiselle kaksi nappipohjaa, joihin tietysti toiseen ommeltiin mieluisia ja toiseen ällövärejä. Joku sai omansa jo tunnilla valmiiksi, mutta enpä tietenkään halunnut tehdä mitään suoraa ja simppeliä. 

Tupsuja, nyppyjä, ketjuja ja rupia ommellessa katkesi pari neulaa ja meni useampi tunti, vaikka napin halkaisija on vain kolmisen senttiä. Opiston loisteputkivaloissa valituista langoista osa meni vaihtoon päivänvalossa. Onneksi omista varastoista löytyi tilalle parempia.
Napit kerätään yhteiseen tauluun, jossa niitä voi vertailla toisten tekemiin. Kuin myös seurata, josko oma maku muuttuu ajan myötä.

Tehtävä ei muuten ollut ihan läpihuutojuttu siksikään, että monet värit voivat olla yksin hyihyi, mutta sopivan vieruskaverin kanssa ihan passeleita. Esimerkiksi vaatteissa en voi sietää mitättömän värisiä haaleita ruskeansävyjä, mutta sisustuksen väreistä niitäkin silti löytyy.

Kaikenlaista kivaa käsityöpuuhaan on koko syksyksi tiedossa. Niistä kirjoittelen ja lataan kuvia sitten ajallaan.
Meille kuuluisi myös koko syksyn kestävä taidehistorian luentosarja, jonka suhteen olen hieman kiikun kaakun. Toisaalta samat asiat olen jo kahteenkin otteeseen opiskellut. Toisaalta kertaus olisi kyllä paikallaan. Täytynee ainakin ensimmäiselle kerralle mennä katsomaan minkälainen luennoitsija on ja muistuuko kaikki turhan hyvin heti mieleen (tuskinpa).

Tähän pitkän sepustuksen loppuun vielä väripläjäys

Nämä Rooman tuliaiset syötiin eilen. Hyviä olivat, myös nuo smurffin-väriset.