Siinä se nyt sitten meni

Koululaisten loma sitten otti ja loppui. Lämpöiset päivät vietettiin pitkälti rannoilla, lähellä ja vähän kauempanakin. Yhtä kudinta kuljetin tunnollisesti mukana koko kesän, mutta eipä tullut montakaan riviä neulottua. Onneksi oma loma vielä jatkuu, jos vaikka saisi jotain tehtyäkin nyt, kun on pakko olla enempi kotosalla. 

Kekkuli poseeraa. Aikamoinen höppiäinen on tämä jätkä. Lapset on keränneet kaikenlaista pikkuöttiäistä Kekelle maistiaisiksi. Melkein kaikki käy, mikä pörrää ja liikkuu. Sydämentykytystä aiheutti ampiainen, joka tunki terraan ja jonka Keke sieppasi ja söi välittömästi. Onneksi ei tullut seuraamuksia. Myös sirkoille tarkoitetun kurkunpalan herra päätti syödä itse ja jätti sirkat syömättä.

Eksoottista sademetsätunnelmaa olohuoneeseen tuo sirkkojen siritys. Kaupan sirkat kasvavat näillä helteillä nopeasti turhan isoiksi Kekelle, ja jättisirkat olen siirtänyt omaan lootaan jatkamaan sukua. Hautumassa on pari munintakippoa, saa nähdä nyt onnistuuko. Sirkat on sen verta kalliita ja hävikkiä jonkin verran, että olis kiva saada vähän omaa tuotantoa. Jauhopukit sensijaan näköjään lisääntyvät ihan itekseen ilman suurempaa vaivannäköä. Viikonloppuna kävi synttärivieraita, mutta jostain ihmeen syystä kukaan ei innostunu meidän ötökkäfarmeista =)

Tää on niin tätä nyt

 Toukat ei ällötä enää... kauheesti. Sirkat on melkein söpöjä.... aika creepyjä kylläkin. Ulkona jokaista pörriäistä ja mönkijää katsoessa ekaks miettii "voisko Keke syödä ton?" . Taskussa on aina pikkupurkki luomuruoka-löytöjen varalta.

 Juhannus meni sopuisasti terraariota tehdessä. Ite leikattiin, hiottiin ja liimattiin kaikki. Paitti ovet ostettiin liikkeestä liukukiskoineen. Oviaukko kun sovitettiin kohilleen, niin siihen oli mukava valmiit siistit ovet asentaa. Muuten ei kaikki osat ole ihan tasan suorat ja jäptit, muttei pikku vippaus erotu eikä käyttöä haittaa.

 Vähän ailahtelevainen nuori meillä asustelee. Välillä säpsii kaikkea ja piilottelee vino-bambun takana. Välillä töröttää rohkeesti näkösällä eikä välitä vaikka roplaan terraa. Ehkä se on jo oppinu tunnistaan sen henkilön, joka tuo ruokaa pirttiin ja joskus hellii herkku-hunajalla.

Lomalaisen kiireitä

Saatiin vihdosta viimein autotalli vaivaisen kuuden vuoden jonottamisen jälkeen. Ja on se vaan kiva. Auto ei tosin ole ollut sisällä montakaan kertaa, koska tallia järjestellessä pitää tietysti samalla käydä läpi kaikki komerot ja varastot ja miettiä kamoille fiksut paikat. Ja koska tallissa on kiva puuhastella kaikenlaista mitä ei sisällä viitti tehdä.

Niinkun vaikka uutta kotia meidän pikkuiselle. Herran (oletettavasti) nimi on Keke eli Keijo eli Gekkuli ja ikää on puolisen vuotta. Vähän jänskätti pitkästä aikaa alkaa lasinleikkuuhommiin, mutta ihan hyvin lopulta onnistui. Kaikki sormet tallessa. =)