perjantai 29. lokakuuta 2010

Harjoituksia kankaalle




Eli siis ... Teemaksi valitun maalauksen pohjalta.
 Vesiväreillä maalailimme suoraan silkkipainokehykseen. Vesiliukoisia (taiteilija)puuvärejä voi myös käyttää. Värin annetaan kuivua. Kuivumista voi varovasti nopeuttaa hiustenkuivaajalla.
Kuivan kuvan pinnalle levitetään painopasta (akryyliä, nimi hukassa, mutta lisäilen myöhemmin), jonka annetaan vaikuttaa minuutin verran ennen varsinaista painamista.
Painopinnaksi käyvät yhtälailla erilaiset kankaat, huopa, paperit...
Samasta maalauksesta voi saada useammankin vedoksen. Lopputulos tietysti muuttuu, kun väri vähenee.
Lopputuloksen pitäisi kestää varovaista pesuakin.
 Ylempi kuva painettu joustosametille. Toinen vedos valkoiselle puuvillakankaalle. Sametista en saanut oikein hyvää kuvaa aikaiseksi, kun on niin kiiltävä.
 Viimeisen harjoitelman kanssa aloin päästä jo vähän juonesta kiinni ja siihen olenkin jo aika tyytyväinen.
Kiva kokeilu, tulokset vähän sitä sun tätä. Ensi kerralla jatketaan vielä samaa. Ei nämäkään töherrykset hukkaan mene. Päälle voi painaa uudelleen tai muokata kirjomalla tai keksiä jotain muuta.

torstai 28. lokakuuta 2010

Lisää Nuppuja

Surkea valo! Haluan nyt kuitenkin saada nämä postiin, joten en jää odottelemaan aurinkoisempaa kuvauspäivää. Kaikissa peitoissa kankaat puuvillaa, välissä ohkainen vanu ja kevyesti tikattu. Kovin tuli tyttömäisiä muista paitsi alimmasta nallukkapeitosta.
Nämä hirsimökkiblokit syntyivät muutama vuosi sitten, mutta löysivät paikkansa vasta nyt.
Tampellan kankaasta jäi tyttöjen jumppa-kassien jälkeen jäljelle juurikin Nuppupeitoksi sopiva pala. Nalle-peiton toiselle puolelle tuli valkoinen kangas, jossa on tyyliteltyjä sinisiä kukkia.

torstai 21. lokakuuta 2010

Ruusun nuppu

 
Yksi Nuppu-peitto valmis. Taustalla samaa ohutta ja pehmeää kangasta, kuin paraatipuolen reunoillakin. Välissä ohkainen vanu. Tikkaus reunoissa ja pari kieppiä keskemmälläkin.
Olishan ollut kaikenlaista ajankohtaista, mitä pitäisi saada tehdyksi. Mutta kaapista löytyi sopivat kankaat ja pala ohutta vanuakin. Kahteen uuteen peittoon on jo osat valmiina. Näitä pikkuruisia peittoja on kiva tehdä, kun valmistuvat kuitenkin suht pienellä vaivalla. Tarkoitus olis saada loput viikonloppuna valmiiksi ja ensi viikolla postiin.
Nupulle-peitto blogista löytyy lisätietoja, jos vaikka joku innostuu vielä ompelemaan.

perjantai 15. lokakuuta 2010

Mosaiikkia

 Käta-opintojen puitteissa saamme ilman eri maksua käydä niin monella omavalintaisella kurssilla, kuin vain oma aikataulu myöden antaa. Pakollisten tuntien lisäksi ei oikeastaan muualle ehtisi. Mosaiikin alkeiskurssi kestää kuitenkin vain muutaman illan ja sitä olen aina halunnut kokeilla. Sinne siis.
Varsinainen "päätyöni" kurssilla on vielä kesken, joten siitä lisää aikanaan. Lisätyönä rykäisin yhdessä illassa (siis kotona yöllä) nappimosaiikin kukkaruukun kylkeen, jotta pääsin kokeilemaan saumausta. Ruukku oli myös suhteessa nopea tehdä eli ei mennyt kuin kolmisen tuntia nappien liimaamiseen. Saumauskin oli suht helppo tehdä nappiruukkuun. Ei tarvinnut varoa teräviä reunoja, eikä massa tartu juurikaan nappien pintaa, joten siistimisen voi tehdä rauhalliseen tahtiin. Kunhan työ vielä "muhii" hyllyllä pari viikkoa, näkee selvemmin pitäisikö sitä vielä työstää hieman.
Ja lopuksi
Oikeaa talvea odotellessa
Pieni pilkahdus myöhemmin valmistuvaan mosaiikkityöhön...

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Lämmikettä lapsille

Molemmille koululaisille potsot Novitan "Teddy" langasta. Ihan vyötteen takana olevaa ohjetta pienemmäksi soveltaen. Esimerkiksi verkon lenkeissä on vain 5 ketjusilmukkaa eikä 7 kuten ohjeessa. Toiselle vaaleansininen tummansinisillä hapsuilla ja toiselle tummansininen vaaleansinisillä hapsuilla. PikkuMiehen mielestä nää on kans ihanat.
Hamsteroin näitä lankoja joskus edullisesti alesta tarkoituksena tehdä itselle villatakki. Osan sain nyt tuhottua näihin pontsoihin. Jäljellä on vielä pari kolme kerää, joista täytynee loihtia jotain pehmoista pojalle.

maanantai 11. lokakuuta 2010

 Useampi tunti meni näitä lappuja näprätessä. Kirjoittelin sanoja ja lyhyitä lauseita sekä englanniksi että tietysti toiselle puolelle suomeksi. Liimailin, leikkasin ja päälystin kontaktimuovilla. En hoksannut käyttää tulostaessa värejä. Lisäsinkin lappusiin enkunkieliselle puolelle hieman väriä, jotta hahmottaminen ja käyttö on vähän helpompaa. Lappuja kertyi noin 165 vaikka kirjassa ollaan menossa vasta kappaleessa viisi. Ja ensimmäiset kappaleet ovat tosi lyhyitä ja yksinkertaisia. Ajatella millainen työ on ihkauuden kielen opiskelussa! Toivottavasti näiden muistikorttien avulla sanojen ulkoa opettelu on edes pikkuisen helpompaa. Kortteja voi käyttää yksin tai kaverin tai vanhempien kanssa.


 Nuorelle herralle fleesehaalari. Harmi, etten enää muista mistä ja milloin tämä kangas tuli ostettua. Tosi mukavaa ja laadukasta. Pysyy pehmeänä eikä nukkaannu. Samasta kankaasta olen aikaisemmin tehnyt jokusen hatun.

 Ikivanhaa ufo-neulomusta purkaessa syntyi pussillinen pieniä lankanyssyköitä, joista pienen osan käytin näihin pikkumiehen sukkiin.

Itelle taas muistiin:
Lankana 7-veljestä, 4 puikot
*30s ja 30krsta, 1o1n
*kanta 14s 10krsta
 6s syö molemmista päistä 4s
*poimi silmukat kannan sivuista ja kavenna 1s/krs kunnes 30s
*32krsta
*kärki -6s/krs

perjantai 8. lokakuuta 2010

BLING BLING

Kaikki tarvikkeet tähän lampputuunaukseen ostettiin jo kaksi vuotta sitten. Nyt lamppu on lopulta valmis! Runkona mummolan vanha retrolamppu, joka on ollut alunperin oranssi, mutta maalattu harmaaksi. Suhautimme pintaan kerroksen kromimaalia, joka kuitenkin näytti niin kamalalta, että hioin pinnan mataksi. Hioin myös tarkoituksella häivähdyksen oranssia (ei oikein kuvissa erotu) näkyviin pellin reunoihin. Lamppu menee prinsessoille entisen nalle-aiheisen jo turhan lapsellisen varjostimen tilalle.

tiistai 5. lokakuuta 2010

Kirppikseltä löytyi käyttämätön soiro Fin-Helenin Ruukkukukka- kangasta, suunnittelija Anneli Airikka-Lammi. Sopii mitoiltaan just keittiön ikkunaan ja väritkin sointuvat keittiön väreihin. Lasten mielestä ei niin kaunis, mutta se määrää, joka yltää verhot ripustamaan ja viitsii vaivan nähdä.

 Sorruin myös ostamaan pari lasia. Hintaa vain 0,10e/kpl. Laseissa on hieman käytön jälkeä, mutta ei lohkeamia tai syviä naarmuja eli ihan käypäset maitolasit.
Tätä sarjaa on anoppilassakin. Kivan mallinen!

Tälläiset lasit vihreinä maksoivat naapuri pöydässä 5e/kpl. Enpä raatsinut niihin sijoittaa.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Ompelua ja kuvansiirtoa

 Sunnuntaina valmistui vielä lahja pienelle pojalle, joka on viettänyt jo viikon sairaalassa. Kuvan valitsin penaliin värien ja sopivan koon perusteella, mutta aihekin osui nyt vahingossa ihan nappiin. Toivottavasti taistelija kotiutuu pian ja pääsemme juhlimaan 7-vuotissynttäreitä.
 Sinivihreä kangas on Marimekon "Rötti", pala vanhaa tyynyliinaa ja vuorikankaana Tampellan "Naali". Lenkeissä olevat "pedon hampaat"  helpottavat vetoketjun aukaisemista ja sulkemista.
Vetoketjun kanssa tökki ja pahasti. Valitsin erheellisesti kovin paksun ja jäykän ketjun, enkä meinannut saada sitä millään istumaan nätisti. Katkesi neula ja tylstyi sakset, tuskanhikikin jo kihosi otsalle, kun ompelin ja purkasin ketjua moneen kertaan. Menihän se lopulta paikoilleen.

Vielä pieni kuvasarja kuvansiirrosta, kun siitä joku aiemmin kyseli. Näin sen itse teen.
 
 Tässä olen käyttänyt suoraan lehditä leikattuja kuvia,  mutta tulosteitakin voi siis käyttää. Muistaakseni laser-tulostin on oikea valinta. Korjatkaa, jos olen väärässä. Mattapintaiset kuvat lehdistä ja kirjoista sopivat tähän tekniikkaan. Itseasiassa kahvittelukuva on hieman kiiltävä (vanhasta Suomen Kuvalehdestä) ja onnistui silti ihan mukavasti. En viitsinyt ottaa kuvista kopioita, vaan tuhlasin alkuperäiset kuvat.
 Kuva leikataan irti ja kuvan vaatima alue rajataan pohjakankaalle. Itse käytän maalarinteippiä rajaukseen. Yhtä hyvin voi käyttää nuppineuloja tai pieniä merkkejä kynällä.
 Sitten levitetään liima-aine. Käytän Art Medium- pohjustusainetta, muitakin vaihtoehtoja on. Jossain ohjeessa neuvottiin levittämään liimaa sekä kankaaseen että liimattavaan kuvaan. Minä olen levittänyt aineen vain kankaaseen ja hyvin on toiminut näinkin, kunhan ei pihistele liiman kanssa. Teippi suojaa reunoja suttaantumiselta.
 Sitten kuvat asetetaan paikoilleen ja hierotaan huolellisesti joka puolelta kiinni kankaaseen. Kostea alue teippien sisäpuolella jonkin verran laajenee ja siksi hieman kupruilee, mutta tasoittuu kyllä kuivuessaa. Teippejä ei tarvitse tässä vaiheessa vielä irroittaa. Eikä kannatakaa, sillä jos kuva on jostain kohtaa hieman teipin päällä, saattaa teipin repiminen irrottaa kuvaa kankaasta.
 Seuraavana päivänä (kun kuva on kuivunut kunnolla) paperi kostutetaan. Varovasti sormenpäillä hieroen paperi irtoaa kerros kerrokselta. Välillä kannattaa antaa kuvan vähän kuivahtaa, jolloin näkyy selvemmin, onko jonnekin vielä jäänyt paperia.
Kun kuva on kokonaan puhdas, levitän pintaan vielä kerroksen samaa liima-ainetta lantrattuna vedellä 1:1. (Kahvittelukuvaan levitin vahingassa liemen "raakana", jonka vuoksi kuvan pinta jäi kuivuttuaan vähän kumimaiseksi).  Pintaliimaa kannatta heti levittämisen jälkeen hieman taputella nukkaamattomalla kankaalla , jotta pinta tasoittuu eikä jää kiiltämään epätasaisesti.
Kuvien pitäisi olla 40 asteen pesun kestäviä. Vielä en ole kuitenkaan ehtinyt pesua kokeilemaan. Kahvittelukuvassa meni moni asia pieleen. Putsasin esimerkiksi paperinroippeita ronskisti karhealla sienellä ja siksi kuva turhaan haalistui. Mutta ihan kiva ja käyttökelpoinen siitä kuitenkin tuli.

Edit
Pesua kokeiltu! Kahvikuva pyöri normaalin 40-ohjelman läpi ja hyvin kesti. Heti koneesta otettuna kuvan pinta oli hieman harmaan läikikäs paikoitellen, mutta harmaus hävisi kuvan kuivuessa. Ja tämä kuvahan oli sellainen, johon vahingossa tämäytin liian paksun liiman pintaan.

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Vaikeimman kautta

 Vielä toinen meikkipussi kuusitoista täyttävälle. Kankaat leikkasin taas vetoketjuun sopiviksi ja sovelsin mallia ommellessa. Ja jotenkin ajattelin koko homman nurinkurisesti. Lopussa tarvittiin rutosti nuppineuloja, käsin harsimista sekä vinonauhaa, että tulos on suhtkoht siisti.
Päällepäin tönkkö pohjan kiinnitys ei onneksi näy. Vuorikankaana retrotyynyliina. Päälykankaallakin on jo ikää, vaikka se käyttämätöntä onkin. Se oli kirppiksellä kassissa, jossa oli pääasiassa kasarikankaita. Sisätaskuun ompelin jälleen kivan merkin. Niitäkin löysin joskus kirpputorilta nipun pikku rahalla.

perjantai 1. lokakuuta 2010