Vitsi vitsi, mut haittaaks se?

 Varokaa mun valomiekkaa!

 Kaverilla synttärit Putous-teemalla. Piti äidinkin hieman perehtyä hahmoihin...

Parin illan uurastuksella syntyi meidän oma JiiPee.

Ihan tasan identtisiin vaatteisiin ei pyrittykään, kunhan on likisama. Paitsi Superman -teksti. Sen piti olla just eikä melkein :)

Puolituntia ennen juhlia valmistui vielä yksi osa lahjusta (kiire siis paketoida, siksi näin onneton kuva), reilun kokoinen vuoritettu pussukka. Kangas itse värjättyä punaisen kirjavaa puuvillaa. Koristeeksi näpersin "timanttiniiteillä" lahjansaajan nimikirjaimen.

Tavallisen tylsiä taloustekstiileitä

 Sanomalehdestä talteen poimittu affena pääsi koristamaan isännän eväskassia. Kohtuu hyvin onnistui kuvansiirto peruspäivälehdestä, vaikka hiukan harmahtavaksi kuvan tausta jäikin. Ei tausta tosin alunperinkään täysin musta ollut. Tekniikkaan sain ohjeet käta-kurssilla toissa syksynä >klik<.

 Vanha laskutasku käytettiin riekaleiksi. Uuden ompelin ihanasta vanhasta kankaasta, jota olen marinoinut jo vuosia. Ripustus sirkkarenkaista ruuveilla suoraan kaapinkylkeen kiinni. Taustakankaana jäykkispuuvillaa ja tukena vielä useampikin bamburipa.

 Taas oli tarvetta uudistaa tiskirättiosastoa. Pilpoin pari vanhaa pyyhettä, kanttasin reunat trikoosuikaleilla ja ompelin piristeeksi lattiaräteiksi tuomituista vaatteista pelastettuja kuvioita.

Esikoinen on innostunut leipomisesta ja tarvitsi lasten kokoiset patakintaat. Sepä ei ollutkaan ihan "piis of keikk"... nämä on jo  kakkosversiot. Ihan käyttökelpoiset, mutta parannettavaa löytyy. Näillä leivotaan kuulemma huomenna juustotorttua.

Hiirulaiset

Turha on yksin kärvistellä,

kivempi kaverin kanssa irvistellä!

 Noin niin kuin periaatteessa olen lankojen(kin) suhteen ostolakossa, mutta hei, ihanan pehmoiset Puro-kerät 2,30e kappale, tottakai ostin. Harmitti, että oli enään viisi kerää jäljellä!
Liian ohkaisilla puikoilla neuloin (kun ne on mun lempipuikot =) josta syystä ilmeni hieman teknisiä vaikeuksia. Eka tumpusta tuli juuri passeli, mutta olipa himputin hankalaa saada aikaiseksi samaa käsialaa toiseenkin tassuun. Neuloin kahdelta kerältä, jotta väri vaihtuu kivasti ja samalla tumpuista tuli vähän paksummatkin.
Ompelin kaveruksille erityyliset silmät. Korvat on virkattu ja alareunassa rapuvirkkausta.

Lempivaate

Ompelin kaksi tunikaa liki samalla kaavalla, vain helmoissa on pientä eroa. Jo syksyllä haimme Käta-kurssin puitteissa jokaiselle mukavaa mallia, jota käytettäisiin varsinaisessa kurssityössä. Näitä varten yksinkertaistin kaavaa entisestään ja jätin muotolaskoksetkin kokonaan pois. Tällä kertaa kangas on pehmeää ja laskeutuvaa puuvilla/pellavaa. Vähän turhankin löysää, sillä kankaan leikkaaminen oli hiukkasen kinkkistä. Mutta asettuu myös löysyytensä vuoksi päälle sopuisasti.

Malli on mukavan väljä ja kangas kivan tuntuista iholla. Pitsitaskuinen onkin ollut jo paljon käytössä. Siksi nytkin hieman ruttuinen, pellavaa on turha yrittääkään pitää täysin sileänä.

Varsinaisen Käta-kurssityön ompelin kankaasta, johon painettiin kuviot ennen osien leikkaamista. Nyt, kun koko prosessi on jo takana päin osaisin tehdä kuosisuunnitelmiin ja koko projektiin parannuksia. Mutta ihan tyytyväinen olen tähänkin versioon.

...pling-pLing-plinG-pliNg...

...tai

PLiNg-pLING-PLinG-PliNG!

 Syksyn taontakurssin satoa - Muut valmisti vaatekoukkuja, kynttilänjalkoja, hiilihankoja ynnä muuta tarpeellista tavaraa, mutta meillä ei semmoisille juuri nyt ole tarvetta. Niin sitten naputtelin, kääntelin ja vääntelin mitä mieleen juolahti. Pukinkontista löytyikin sitten lapsille pimputin, jota soitetaan päivittäin,  mutta onneksi hyvin lyhkäisiä hetkiä kerrallaan. Pimputtimen sointi on kyllä kiva, mutta kuka jaksaisi kuunnella tuulikellomaista kilkettä pitkiä aikoja kerrallaan.

Puntista pussukka

 Pojun pienten pöksyjen lahkeesta piti tuleman käsveskassa pyörivälle kännykälle pehmikettä ja lämmikettä. Silppusin puntit kuitenkin huovutuksen jälkeen hitusen liian lyhkäisiksi. Puhelin toki mahtuu sisään, mutta läppä ei sulkeennu sievästi. Täysin hukkaan ei työ mennyt, sillä pikkuruinen ämppäni solahtaa pussiin kuulokkeiden kera aivan kiukuttelematta ja kaipasikin suojaa ympärilleen.

Geisha-papereista hurautin pienen penalin lahjaksi mammalle. Tähtivedin helpottaa vetoketjun aukomista. Namupaprut yhdistin vaihteeksi toisin kuin aiemmissa pussukoissa. Täytyy nassuttaa lisää namuja, sillä tätä tehdessä tuli pari ideaa mieleen, joita on pakko kokeilla.

  Lapaset taas olivat menossa pukinkonttiin, mutta puolessa välissä matkaa tajusin näiden olevan liian pienet ajateltuihin kätösiin. Onni onnettomuudessa oli, että käytin mallina omia tassuja ja lapaset itselle ovatkin olleet jo kauan "ihan kohta"- listalla. Muut työt vaan aina kiilaavat edelle. Nyt ne sitten tuli tehtyä ja lämpöisetkin vielä. Että eikun lumihommiin!

Trendihuivi ja pari muuta Joulun juttua

Twist-langasta tehty röyhelöhuivi oli helppo ja nopea tehdä. Lahjansaaja olisi toivonut trendikästä verkkolangasta neulottua huivia, mutta paikkakunnan lankaliikkeessä värivaihtoehdot eivät oikein natsanneet saajan muuhun garderooppiin, joten otin kerän tätä ehkä hieman vähemmän käytettyä (tikapuu?)lankaa. Ja kiva tuli mun mielestä tästäkin huivista.

 Esikko taituroi kummitädilleen joululahjaksi hienon kassin. 

En muistaakseni ole tehnyt kirjoneulelapasia ala-asteen jälkeen. Nyt semmoiset kilkuttelin lahjasäkkiin. (Paitsi ettei mun sukkapuikot "kilku", kun ostit ittelleni lahjaksi semmoiset ihanan ihanat puiset kirjavat puikot =). Eikä homma niin kauhean hidasta ja kimuranttia ollutkaan, kuin muistin. Vieläköhän koulussa moista puuhaa harjoitellaan? Esikoisen luokka (4.) neuloi syksyllä vasta ainaoikein neuleena rannekkeet, onhan siitä vielä kirjoneuleeseen matkaa.

Kun on koko illan...

... väkertänyt uutta vetoketjua lasten talvitakkiin ja kun sen lopulta saa huolella paikalleen ja huomaa, että perhanan tuulilista jäi pois, eikä sitä edes löydy mistään, niin rupeaahan se nyppimään... hemmetti! Että Kalle Anka... tiedän tunteen!

Nyt tarttis vaihtaa vaihdetta  ja yrittää viritellä kututuksen tilalle vaikka Vicky-fiiliksiä =9