Kas-Kas

Vapaapäivä ja piti kyllä siivotakin, mutta... Sainpa ainakin skannailtua nipun vanhoja lehtiä, ennenkuin murenevat käsiin. On näissä taas namupaloja jaettavaksi. Hauskoja, eikö =)

Miau

Kierrätyskankaista kisuliini (tai kettu tai mikä lie) kymmenvuotiaalle tytölle, joka toivoi lahjaksi pehmoja. Ruskea kangas 70-lukulaista, pinkit kankaat tyttöjen vanhoista vaatteista talteenotettuja tilkkuja. (Nuukana otan kaiken käyttökelpoisen talteen semmoisista räteistä, joita ei kehtaa enää eteenpäin luovuttaa.)

Lokoisaa lauantaita !

Ruusuja kassissa

Loma mennä hurahti. Yhtään ei yllätä, että ne tsiljoona keskeneräistä käsityötä on edelleen kesken. Yhden ihan ihkauuden sain sentään aikaiseksi. Pienimmäinen sai kutsun kaverin synttäreille, mutta ei tehnyt mieli ostaa mitään peruskrääsää kaupasta. Eikös nykylapsilla jo ole ihan kaikki nurkat lelua ja peliä piukassa? Tiedä sitten osaavatko nykylapset (tai vanhemmatkaan) arvostaa itsetehtyä lahjaa? Miltei mitä tahansa saa lähiostarilta pienellä vaivalla ja pienellä rahalla. Aion silti jatkaa tällä linjalla. Sillä uhallakin, ettei lahjansaaja ymmärrä lahjan arvoa, vaivaa ja sitä, että lahja on tehty ajatuksella juuri hänelle. No, tämä lievä negatiivinen vire johtuu nyt kyllä huomisaamun arkirunbaan paluusta. Ompeleminen oli oikeesti kivaa. Siksihän näitä käsitöitä tulee välillä tehtyä =)

 Tällä kertaa siis pieni laukku pienelle tytölle. Ruusukangas vanhaa paksua puuvillaa ehkä 50-luvulta, hieman paikoin haalistunutta, mutta mielestäni silti kaunista. Pinkin vuorikankaan ostin jo kymmenkunta vuotta sitten tilkkutöitä varten, joten olihan jo aika ottaa sekin käyttöön. Vetoketjun kanssa taas takkusin. Pitäisi ommella ketjuja useammin, että saisi siihen hommaan rutiinia. Onnistui onneksi lopulta kohtuullisen hyvin, että kehtasi lahjaksi antaa.

Lauantaiksi pitäisi jotain keksiä 10-vuotiaalle tytölle, joka tykkää kuulemma pehmoleluista. Toivottavasti ehdin jotain tekemään...

Kaikki vaiheessa

Ihania, hauskoja, mielenkiintoisia, suloisia, kivoja, kummallisia, herkullisia, omituisia,... 

Lehdet on selailtu hiirenkorvilla ja liputettu pikku merkkejä täyteen.

Useampikin työ on tulollaan. Milloin lie sitten valmistuvat, kun pitää pomppia eestaas työstä toiseen, eikä malta tehdä mitään kerralla valmiiksi... Ja sitten on vielä niin pirun pikkutarkka luonnekkin, (ainaski käsityöhommissa, muuten on ehkä ikä suonu vähän suurpiirteisyyttä ja joustavuutta)... Kun kaikki pitää tehdä just eikä melkeen, tai ainakin yrittää....

Mutta nyt mulla on vihdoinkin talviloma ja ainakin periaatteessa aikaa tehdä jotain valmiiksi asti.

Vempaimella

 Kumma homma, että kaappeihin kertyy kaikenlaisia käsityövempaimia. Joita ei kuitenkaan ehdi käyttää. Prymin neulemyllynkin poimin mukaan joskus vuosi sitten saumurinlanka-ostosreissulla. Lapset sillä on veivanneet muutaman tuubin, ite oon vähän vaan kokeillu.
Yhtenä iltana kaivoin pötkyläkieputtimen esiin ja hurruuttelin Puro Batik-langasta monta metriä tuubia. Ensimmäinen ajatus oli tehdä tuubista jonkinmoinen pipo. Mutta ei kyllä kehtais lapset lähtee mamin kanssa enää minnekään, jos tuommoisen väripläjäyksen asemoin nupin päälle keikkumaan. Että jos kuitenkin vaikka sohvatyynynpäälinen jotenski pujottelemalla?
Sitten katse osuikin tähän istumeen, jonka korjasin aiemmin. Ja jonka kankaat pikku-veijari oli onnistunut taas jollain konstin rei`ittämään.

Vanhaa verhoilua en viitsinyt purkaa alta pois. Vaahtomuovikin on luultavasti jo haperoitunut, mutta alkuperäinen verhoilu tukee sen vielä ihan napakasti muotoonsa. Neulaa en käyttänyt laisinkaan =) Ensin pohjakangas suitsait sukkelaan kiinni kuumaliimalla. Ja sitten kiemura keskelle, kuumaliimalla, vähän vähemmän sukkelasti, että sain neuleen paikoille tiheästi ja kuitenkin niin, ettei liima tursuillut. Vaikka tuubia tuntui aluksi olevan aivan tolkuttomasti, ei se kuitenkaan riittänyt kovin pitkälle. Onneksi kaapista löytyi sopivan sävyistä puuvillalankaa. Reunan ja pohjan virkkaaminen olikin koko projektin hitain ja työläin osa. Virkkuun kiinitin samoin kuumaliimalla paikoilleen.

Olipas kiva tehdä ja ite tykkään kovasti. Mukavan pehmoinenkin, liimat ei tunnu istuessa yhtään takamukseen. Toivottavasti kestää edes jonkin aikaa käytössä.

RoboBoy

Viisivuotias villahousu toivoi Robotti-pipoa neonkeltaisesta langasta. 

Itelle kutaisin kaulurin ja hurautin ohkaisen lötköpipon.

Pipa on ollutkin mukavan kevyt näissä lämmöissä, mutta kaulurille ei ole ollut tarvetta.

Ehkä sitten ensi talvena.

Huhuu

Tyttöjen kanssa yhteistyönä telsun ääressä syntyneitä pöllösiä.