...the sun goes down...

Ja taas kaulahuivi!

Tätä aloittelin jo kesälomareissulla,  mutta kovin paljon en ehtinyt silloin kutomaan. Kudoin tähän kaksi puuvillakerän loppua. Aina oikein, väri vaihtuu joka kierroksella. Täytyypi muistaa kuinka kivaa pintaa saa näin yksinkertaisesti. Ja värin vaihdon kanssa täytyy olla tarkkana. Pari kertaa kudoinkin epähuomiossa samalla värillä kaksi kierrosta ja sen kyllä erottaa, jos osaa tarkemmin katsoa.

 Esikko haluaisi tämän itselleen, koska ei yhtään kutita. Mutta voipa olla, että lähtee lahjaksikin.

Kenkut koipiin

 Kun ei ole ihan pieni kavio, on sopivien mukavien kenkien löytäminen hiukkasen työlästä välillä. Näistä sandaaleista pidän niin kovasti, että ostin pari vuotta sitten toisenkin parin varastoon odottamaan ensimmäisten lahoamista. Ikävä vain, että nyttemmin jalkani ovat jatkuvasti niin turvoksissa, ettei edes vanhempi hiekkarannalla ja kaatosateessa venytetty pari mahdu jalkaan. Ja tämä helle ei tunnetusti auta asiaa.
Meinasinkin hävittää molemmat kengät,  mutta onneksi jäivät vielä tuonne eteiseen pyörimään. Tuli meinaan yksi yö mieleen, että mitäs jos... tuossa jalkapöydän päällä kun on tuo sauma... jos siihen keksis jotain... Ja sitten muistin pienet mustat vetoketjut, joita oon monesti pyöritellyt ja miettinyt, mihin niitä voisi käyttää... No tähän sopivat kuin nenä päähän, eikä toteutuskaan ollut kovin hankala. Tai sikäli, että mustaa nahkaa käsin mustalla langalla illan ja yön tunteina, mutta muuten...

 Tuunasin ensin nämä vanhemmat kengät. Ratkoin keskisauman auki ja ompelin väliin vetoketjun. Ketjua ei voi avata, vaan teippasin sen takaa jumiin kangasteipillä. Taustassa on pätkä vinonauhaa pehmustamassa, ettei metalli ole suoraan ihoa vasten.

Kenkiin tuli juuri sopivasti väljyyttä. Nyt uskallan tehdä saman tempun toisellekin kenkäparille.

Hulmuhelmat

 Supersimppeli hamonen tytöille; Muutama kangassoiro saumurilla yhteen. Helman huolittelu myös saumurilla.  Vyötärölle kuminauhakuja ja täts it. Enemmän meni aikaa saumurin esiin kaivamiseen ja sotkujen keräämiseen kuin itse ompeluun.

Viikonloppuna taas juhlittiin ja halusin tehdä vaihteeksi jotain uutta. Aikuisten kietaisuhame muuntui suoralinjaiseksi mekoksi. Täytynee tunnustaa, että leikkasin osat jo viime kesänä, mutta kesä oli ohitse ennenkuin kerkesin ompelukoneen ääreen ja sitten olikin turha käyttää aikaa helleasun ompelemiseen.

 Mekon pituus määräytyi suoraan hameen pituudesta, sillä hyödynsin valmiiksi käännetyn helman. Kokeilin eka kertaa koneella tehtyä kuminauharypytystä...ihan pikkuisen vaan tuohon eteen... eikä se ollut ollenkaan hankalaa!

 Kaulaa kiertää kuja, jossa on kuminauha. Mekon kangas on niin kevyttä ja ohutta, että kaulan rypyt pyrkivät ryhmäytymään samaan kohtaan eturypytyksen kanssa. En osannut sitä etukäteen suunnitella, mutta näyttää kivalta niin.

 Kimaltava ja liehuvainen paita löytyi kirpparilta. Naisten s-koko oli muuten sopiva pienemmällekin prinsessalle, mutta kaula-aukko oli turhan avonainen. Asia korjaantui pienellä palalla vanhaa pitsiä. Pitsin taakse ompelin sopivan sävyisen satiinisiivun.

Värilasia

Tämän hiihtäjän esittelin jo aiemminkin, mutta satuinpa paikalle kamerani kanssa, kun valo muutti kuvan tunnelman aivan toiseksi, ja näpsäisin taas kuvan.

Alla lyijylasityö, joka on ensimmäinen tekemäni isompi lasiurakka vuosien takaa.  Laseina kaikenlaista,  mitä käsiini sain ja mallinkin suunnittelin edellisiltana ilman minkäänlaista kokemusta. Kun vielä sairastuin kesken kurssin, niin eihän siitä kummoista tullut. Tekniikka ei tuntunut omalta, kun taas tiffanytöitä olen tehnyt myöhemminkin.

Mutta huonokin lasityö maalaa maailman mielenkiintoisilla väreillä.

Inkkari

Kirppikseltä löytyi kaksi intiaanikuvioista tšekkoslovakialaista lastenlautasta. Molemmissa on pientä käytönjälkeä, leimat ovat melkein pois kuluneet ja toisessa on pieni lohkeamakin, mutta eipä ollut hinnallakaan pilattu: 0,20e/kpl. Näistä tuli heti lempparilautaset!

Vesillä

Kerrankin kaikin puolin onnistunut kalareissu; Päästiin järvelle kaksistaan, ilma oli hieno ja kalaa tuli hyvin. Pienempiä heiteltiin takaisin, samoin se kiukkuinen hauen tumppi. Silti sumpussa oli kotiin palatessa useampi kilo savustettavan kokoisia ahvenia.

 Ahvenryöpyn jälkeen olisi voinut suunnata kotiin, sillä myöhemmin yöllä ei syönyt enää mikään muu. Paitsi mies makkaraa, kun pidettiin taukoa saaressa.

Mutta oli upea yö soudella ihan muuten vaan, vaikkei myöhään jaksettukaan... unta vedettiin omassa sängyssä jo ennen aamun lehden kolahdusta (tulee meille yleensä kolmen maissa).  Nuorempana oltiin joskus järvellä koko yö ja saatettiin vielä poiketa kaupungissa torilla aamukahveilla, ennenkuin hipsittiin kotiin nukkumaan.

 Aiheeseen liittyen dokumentoin toisenkin tilkkutaulun. Taulussa on tosin kuvattuna vielä mieluisampi vesistö eli aakea laakea meri. Oli mahtavaa päästä lomalla merenrantaan, vaikka vain pariksi päiväksi.