Kumma homma, että kaappeihin kertyy kaikenlaisia käsityövempaimia. Joita ei kuitenkaan ehdi käyttää. Prymin neulemyllynkin poimin mukaan joskus vuosi sitten saumurinlanka-ostosreissulla. Lapset sillä on veivanneet muutaman tuubin, ite oon vähän vaan kokeillu.
Yhtenä iltana kaivoin pötkyläkieputtimen esiin ja hurruuttelin Puro Batik-langasta monta metriä tuubia. Ensimmäinen ajatus oli tehdä tuubista jonkinmoinen pipo. Mutta ei kyllä kehtais lapset lähtee mamin kanssa enää minnekään, jos tuommoisen väripläjäyksen asemoin nupin päälle keikkumaan. Että jos kuitenkin vaikka sohvatyynynpäälinen jotenski pujottelemalla?
Sitten katse osuikin
tähän istumeen, jonka korjasin aiemmin. Ja jonka kankaat pikku-veijari oli onnistunut taas jollain konstin rei`ittämään.
Vanhaa verhoilua en viitsinyt purkaa alta pois. Vaahtomuovikin on luultavasti jo haperoitunut, mutta alkuperäinen verhoilu tukee sen vielä ihan napakasti muotoonsa. Neulaa en käyttänyt laisinkaan =) Ensin pohjakangas suitsait sukkelaan kiinni kuumaliimalla. Ja sitten kiemura keskelle, kuumaliimalla, vähän vähemmän sukkelasti, että sain neuleen paikoille tiheästi ja kuitenkin niin, ettei liima tursuillut. Vaikka tuubia tuntui aluksi olevan aivan tolkuttomasti, ei se kuitenkaan riittänyt kovin pitkälle. Onneksi kaapista löytyi sopivan sävyistä puuvillalankaa. Reunan ja pohjan virkkaaminen olikin koko projektin hitain ja työläin osa. Virkkuun kiinitin samoin kuumaliimalla paikoilleen.
Olipas kiva tehdä ja ite tykkään kovasti. Mukavan pehmoinenkin, liimat ei tunnu istuessa yhtään takamukseen. Toivottavasti kestää edes jonkin aikaa käytössä.
