Vuodet vierii

Paljon mahtuu reiluun vuoteen! Olen valmistunut uuteen ammattiin ja työpaikankin sain heti koulun loputtua. Käsityöjuttuja on tullut tehtyä paljonkin, vaikka ikkunaremontti ja samalla sisätilojen uusiminen ovat kyllä työllistäneet kiitettävästi jo vuoden ajan. Valitettavasti kuvat tulee nykyään näpsäistyä lähinnä kännykällä ja tsiljoona vuotta vanha läppärimme ei ole puhelinta tuntevinaa. Lisäksi läppis on muutenkin alkanut oireilla vanhuuttaan Kun jossain välissä on ollut olevinaan aikaa päivittää blogia, homma on tyssännyt heti alkumetreille. Nyt viimein otin itseäni niskasta kiinni ja lisäsin parit kuvat vähän mutkan kautta...

 Vanhasta pöytäliinasta ja ihanasta pitsipyörylästä hurautin syntymäpäivälahjan tuttavalle. Tykästyin itse, toivottavasti lähjan saajakin =)

 Harteikkaalle uimarimimmille ei meinannut löytyä sopivaa juhlamekkoa sitten millään! Lopulta kyllästyttiin kiertämään kaupoissa ja ompelin mekon itse. Ihan ok tuli, vaikkakaan ei täydellinen. Tyllialushameenkin askartelin. Kuvan ottamisen jälkeen lisäsin tuohon vyötärölle vielä ohuen vyön samasta kankaasta.

 Leppoisaa ja sopivan lämmintä loppukesää!

Makeaa

Kokeiltiin koulussa sokerimaalausta. Kartongit kipristeli ja sokeripinta jäi tahmean tuntoiseksi, mutta tykästyin kuitenkin tekniikkaan. Näistä voisi poimia jonkin yksityiskohdan jatkojalostukseen vaikka neuleeseen tai kirjontatyöhön... Värit leviää ja sekoittuu ihan oman mielensä mukaan. Yläkuvan työhön sommittelin mielestäni kohtuullisen inhimilliset kasvot, mutta kuivuneessa työssä onkin jo ihan toisenlainen tunnelma. Töitä voisi varmaankin käsitellä jollain lakalla, jotta niistä saisi kestävämmät. 

Aurinkoista Äitienpäivää

 Aamulla heräsin vastapaistettujen sämpylöiden tuoksuun. Esikoinen oli noussut hyvissä ajoin touhuamaan ja taikonut myös kääretortun. Pikkumies auttoi leikkaamaan leivän päälisiä ja keitti sopivan vahvat kahvit.

 Poika oli koulussa askarrellut pefletin, mutta on kyllä mun mielestä liian sievä saunakäyttöön. Taidan käyttää pöytäliinana.

Ontelopipa

Mies on jo pitkään pyytänyt uutta lämpöistä pipoa, mutta aina on ollut jotain kiireellisempää tai mielenkiintoisempaa työn alla. Onteloneuleesta innostuneena inspiroiduin vihdoin pipohommiin.
Tällä kertaa maltoin jopa tehdä pienen kokeilutilkun ennen varsinaiseen työhön tarttumista.

Villalangat on jotain hyvin marinoituneita aarteita, merkistä ei hajuakaan. Hippusen ohuempaa kuin esimerkiksi Novitan Nalle.
Pipon voi siis fiiliksen mukaan kääntää. Alareunaan tein kujan kuminauhalle, sillä muuten tuo aloitusreuna jää ihan hervottoman löysäksi ja lörpsähtää käytössä.
Kiva oli tehdä tätäkin. Vaatii kyllä ihan erilailla keskittymistä, kuin vaikka jotku perussukat.

Pari jouluista

 Monenmoista joululahjaa tuli taas itse väkerrettyä, mutta suurin osa jäi filmaamatta. Parit tumput muistin sentään kuvata. Molemmat seiskaveikasta aikuiseen käteen koulun teoriatunneilla askaroitu. Mallia katsoin pinterestistä ja sovittelin silmukkamääriin sopiviksi. Pääkallolapasissa aukkopeukalo (samaa kerää kuin kallotkin, vaikka näyttä jostain syystä erilaiselta kuvassa) ja sydänlapasissa kiila.

Meowth

 Poika pyysi ompelemaan t-paitaansa jonku Pokemonin. Aplikointi-ideoita etsiessä kekkasin helpomman ajatuksen. Leikkasin kopiokalvosta sabluunan ja kaivoin seulan esiin varaston uumenista. Pari kolme vuotta vanhat painovärit esiin ja tsekkaus, että toimivat vielä. Vähän teippailua ja pari vetoa värillä. Valmis.

Valkoinen paita isälle ja sininen pojalle.

Charmander ja Mew

Pokemonit jaksaa kiinnostaa edelleen perheen kahta nuorimmaista. Neuloin toiselle pelurille lämpöiset tumput onteloneuleena. Periaatteessa tumput voisi kääntää, sillä värit ovat sisäpuolella toisinpäin. Oikeankäden tumpussa on etusormelle kurkistusaukko. Nyt voi vilposemmalla ilmalla pelata käsineet kädessä. Hahmojen hännät kiertävät kämmenpuolelle.

Vähän hahmojen ääriviivoja vahventelin paraatipuolelta. Tumpuissa on vain 35 silmukkaa, johtuen saajan siroista kätösistä ja siksi hahmot piti aikaan saada kohtuu pienellä silmukkamäärällä.

 Kuvioihin katsoin mallia netistä ja piirtelin suunnitelmat ruutupaperille. Aloittaessa en ollut ihan varma kerrosten määrästä (tietenkään en tehny mallitilkkua) ja pelkäsin etteivät kuviot mahdu, siksi hahmot jäivät omasta mielestä hitusen turhan alas.
En ole aiemmin onteloneuletta kokeillutkaan ja heti tykästyin. Hidasta hommaa on kyllä.