Romuhaaste ja kuukauden kootut

Kiitos Haasteesta RaijaAnnikki , kyllä juu löytyy romua jos jonkinlaista. 

 Nappasin koneelta pari romumaistiaista, ihania, kivoja, mukavia, eipä käy näitä(kään) hävittämän =) Aarteita säilötään, vaikka meillä on taas meneillään mullistus, tavaroiden uudelleen järjestely ja siinä samalla rankalla kädellä suoritettu karsinta.

Kaikki alkoi siitä,että tytöt halusivat pois kerrossängystä ja vähän omaa rauhaa. Neliöitä kun ei mistään tähän hätään saada lisää, niin päädyttiin parvisänkyihin. Äkkiseltään luulisi, että pikkuhomma, mutta;
Ensin piti kärrätä likkojen huoneesta ulos monta kuutiota romua ja rompetta (yläkuva siivouksen jälkeen =) sekä irrottaa seiniltä vanhat hyllyt ja paklata hyllyistä jääneet reiät ja jäljet, maalata seinät uudelleen  ja vasta sitten päästiin varsinaisiin kasaushommiin. Mutta kyllä tulikin kiva, avarampi ja valoisampi.

Pikku hiljaa pitäisi vielä siirtää tärkeimmät  tavarat uusille paikoille. Hitaasti hyvä tulee...

...eikä nopeemmin ehtiskään, kun koko perheen harrasteet ovat taas päässeet kunnolla vauhtiin. Sukkasatoonkin ilmottauduin mukaan, mutta häpeäkseni en ole ehtinyt saamaan vielä mitään valmiiksi, tulollaan kyllä on...

... niinkuin kaikki muukin...

 ...silkkipainokurssi pääsee toden teolla vauhtiin ensi viikonloppuna...

 ...nypläykseen perehtyminen alkaa viikon kuluttua...

Kerran jo yritin, mutta neljän tunnin yöunilla ei homma oikein perjantai-iltana iskenyt.

Kokeilin sitten kotona ominpäin, vaikkei mulla niitä nypylöitäkään vielä ole.

Nojoo, saap nähä. Ehkä menettelee, jos pitäydyn paksummissa langoissa.

Taidan mieluummin ostaa valmiin, koneella tehdyn pitsin, jos krumeluuria johonkin tartten.

 Kerran kuussa pääsen päräyttelemään puuntyöstökoneilla. Olipas kivaa pitkästä aikaa! Höyläsin, jyrsin ja hioin mallikkaan pöytälevyn, mutta koska se ei ole lainkaan kuvauksellinen, kuvasin vain näitä heikommin onnistuneita tekeleitä:

 Aika liki 20 vuoden tauon jälkeen uskaltauduin sorvin ääreen, enkä halkaissut kalloani enkä ruhjonut sormiani. Sorvaaminen oli hauskaa, huolimatta tylsistä taltoista, surkeasta sorvista ja onnettomista kapuloista, joita sain aikaiseksi. Miten muistinkin sorvaamisen hartioita jumivaksi ja pelottavaksi, vaikka aikoinaan surauttelin lukemattomia kapuloita uusiin mittoihin?
Mutta ne nypläysnypylät kuitenkin ostan valmiina =D