Maailma muuttuu. Filmiaikoina taapersin jotenkuten läpi jokusen opintoviikon valokuvaamisesta. Kurssien kuvista tuli kyllä aikoinaan ihan hyviä ja arvosanatkin olivat mukiinmenevät, jota ihmettelen nykyään suuresti. Mieleen on jäänyt vain yhden opettajan suositus, että "ensisijaisesti kannattais kuvata DIAfilmille, jotta värit tallentuu oikein." Aukot, suljinajat ja muu näperöinti meni kyllä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
En minä Digikameraakaan kokoajan automaatilla ole pitänyt, mutta onpa tuo kuvien räiskiminen ollut aikamoista sattumankauppaa. Näin digiaikana sen ei tietty ole niin väliäkään, kun kuvia voi ottaa mielinmäärin. Kyllä siellä joukossa väkisinkin jokunen helmi aina on.
Monta iltaa on nyt vierähtänyt digikuvauskurssilla, jossa on kokeiltu, jankattu ja taas toistettu valkotasapainoa, suljinaikaa, aukkoa, terävyysaluetta, isoarvoa... Ja kyllä! Digikamerasta (pokkaristakin) saa irti monipuolisempia kuvia, kun osaa säätää kameraa itse.
Sain kurssin ajaksi lainaan digijärkkärin ja on se vaan kiva =) Pokkari on kätsy kuljettaa mukana, toisella meidän pokkareista voi jopa kuvata veden alla ja ominaisuudet riittää mainiosti omiin tarpeisiin... Mutta olis se järkkäri vaan silti kiva... jotenkin pro =D
Ens viikolla on sitten kaikki ohi. Digikurssin viimeinen kerta. Ja koko KÄTA-kurssin viimeinen kerta. Lopputyö on jo loppusuoralla; viimeiset rivit on jo ommeltu. Viimeistely, taustan laitto ja perhananpaperityöt enää jäljellä ja sitten se on ohi. Onneksi.Alkoikin jo kevyesti kyllästyttää. Ja työssäkäyvällä perheellisellä kun olis niin paljon muuta tähdellisempääkin touhua.
vaik
villasukkien kutominen
voikukkien punominen
saippuakuplien puhaltelu
mustarastaan kuuntelu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti