Pienihän se on, mutta ihan oma kuitenkin. Teinineiti kaipasi omaa rauhaa. Pienessä asunnossa ei niin helposti järjestykkään. Mietittiin isoimman makkarin jakamista tai olohuoneen rajaamista. Tytsy innostui, kun kekkastiin, että isompaan vaatekomeroon voisi rakentaa oman lokosen. Vaikka komerossa on neliöitä alle neljä, sinne mahtuu juuri ja juuri tarpeellinen. Normaalia hieman pienempi sänky rakenneltiin Ikean laatikostojen päälle. (Onneksi tyttö on hoikka eikä juurikaan nukkuessaan pyöri). Näin kesäaikaan komero on myös huoneiston mukavin huone nukkua, kun ei aurinko porota huoneeseen illalla eikä aamulla. Ilmastointiräppänän kautta kuuluu vähän naapureiden elämän ääniä, mutta onneksi tämä on aikas rauhallinen talo ja neitikin ihan sikeäuninen, niin ei kuulemma yhtään häiritse.
Meillä on nyt kaikki muut huoneet ihan mullin mallin. Komerosta piti tietysti siirtää kuutio tolkulla tavaraa muualle. Samaan syssyyn olen läpikäynyt kaikki kaapit, hyllyt, sängynaluslaatikot ja komerot. Rankalla kädellä oon hävittänyt kaikkea täysin turhaa ja "tätä voi vielä joskus tarvita" - ja "tästä vois tehdä vaikka joskus"- roinaa. Suosittelen! Mieli kevenee samaan tahtiin, kun roskis kolisee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti