Matka-Mamma

Rauhallinen ja hiljainen Mamma on mukavaa reissuseuraa.

 Mamma osallistuu hyväntuulisena ja väsymättä jokaiseen leikkiin.

 Mamman voi jättää huoletta ulkoruokintaan muutamaksi päiväksi.

 Mammalla on aina tukka hyvin, mutta ei koskaan nuttura liian kireällä.

 Mamma jaksaa kantaa kaikki maailman murheet.

 Mamma ei motkota turhista.

Mamman ohjeet ovat tallessa käsilaukussa ja luettavissa kun mieli on vastaanottavainen.

Tällä virkatulla nukella osallistun MaMa 9 - haasteeseen, jonka aiheena on Äiti

Nukke on virkattu sekalaisista villalangoista yhtenä pötkönä, paitsi tossut/sukat. Ne tein koukkuamalla ja ompelin jalkoihin valmiina. Kädet on myös virkattu suoraan vartalosta poimituilla silmukoilla, mutta niiden asentoa parantelin jälkeenpäin muutamalla pistolla. Korvatkin olivat suunnitelmissa, mutta vartalolanka loppui kesken. Täytteenä on jostain talteenotettua  vanua. Virkattu tukka näytti törpöltä myssyltä, joten ompelin sen päälle "oikeat" hiukset.  Nukesta piti tulla alunperin pienempi Tasku-Mutsi, jonka lapset voivat ottaa kaveriksi mukaan yökyläreissuille. Nyt korkeutta onkin noin 35cm eli ei ihan taskuun sujautettava mamma, mutta mahtuu hyvin reppuun ja sopivan kokoinen leikkeihin.  Silmiin en ole täpöllä tyytyväinen. Virkkasin, ompelin ja kirjoin monta eri versiota, jotka purin kaikki pois. Nuo kangasnapit saa luvan kelvata ainakin toistaiseksi. Vähän turhan kirkkaan valkoiset, mutta ne nuhjaantuvat pian leikeissä hillitymmän sävyisiksi,  täytyy sitten harkita uudelleen. Tätä oli kiva tehdä, mutta oli kyllä niin työläs urakka, että en ihan heti tee toista.

Påskarteluja

Kun tuo vappukin jo tuli ja meni, voi nämä viimeiset pääsiäiskoristeetkin jo varmaan siivota pois. Tai oikeastaan työnsin nämä siivousinnoissani suoraan roskiin. Maltoin sentään napsaista kuvat ensin.

 Samat vielä nurinperin.

 Ahkeran siivouksen ja tavaravuoren karsinnan ohessa olen

käynyt näyttelyissä

ja nauttinut kesäisistä keleistä.

 Monta pikku puuhaa on pahasti kesken...

 ...MaMakin mielessä, mutta ehdinkö ajoissa?

"Ennen oli koneet rautaa..."

Äitienpäivänä sain lahjaksi omaa aikaa, kun muu perhe lähti sukuloimaan. Ison osan ajasta käytin ihan vaan kotihommiin. Kun alkoi näyttää siedettävän siistiltä, nostin nämä laatikot pöydälle.

 Sain ne vähäniinku-synttärilahjaksi, mutta en ole viitsinyt rasvasotkun pelossa pikku-miehen aikana aukaista. Olinkin kyynärpäitä myöden mustassa rasvassa, muttereita sinkoili ja taisi päästä jokunen ärräpääkin.

 Tällä koneella opettelin aikoinani ompelemaan. Nyt sitä ei enää kannattanut korjata.

 Otin talteen paininjalat ja muut tarvikkeet, jotka näköjään sopivat omaan koneeseeni. Paitsi nuo puolat (ja puolakotelot), ne ei sovi, mutta niihin voi puolata ylälankaa.

Tuo 70-luvun kone oli keijukainen tähän vanhempaan risaan Pfaffiin verrattuna. Harmi kun en tajunnut punnita, mutta veikkaisin noin pariakymmentäkiloa. Oranssissa koneessa osa kuorista oli muovia, valurautakuoret ja muut metalliosat tosi ohkaisia. Pfaffissa kaikki on paksua umpirautaa, koneiston nippelitkin tulevia ja jämäköitä -ihania!  Pfaffin runko oli pultattu niin järeästi kiinni, etten saanut sitä kotikonstein kokonaan auki. Purkasin koneesta sen mitä pystyin. Mies lupasi hommata työkalut, joilla saan loputkin osat esiin.

Kivoimmat pikkunippelit otin talteen. Harmi, ettei ole tiloja säilyttää kaikkea. Tuossa alakulmassa näkyy vanhan ja vielä vanhemman koneen ero. 70-luvun koneessa oli hihna tuommoinen kuminen, jonka sisällä menee muutama hiuksenohut vahvistelanka. Pfaffin voimansiirtohihnat ovat leveät kangaspohjaiset, hampaina tukevat metallilenkit. Ei ihme että kone painaa, kun kaikki osat on tosiaan tehty kestämään.

Työrauhan lisäksi minua lahjottiin...

  uusilla korvakoruilla

 pörröisellä avaimenperällä

 pitkällä avaimenperällä

 ja suloisilla kukkasilla!

Äiskälle

Käytiin ennakkoon vierailulla, joten voin jo paljastaa lahjan. Viimeisitä huovanpaloista tuli vielä toinen vähän pienempi neulakirja. Värivalikoima oli edelliskertaakin pienempi, mutta mitään uutta en halunnut ostaa hyllyjen täytteeksi eli näillä mennään. Ei äiti olekaan mikään puuterinvärinen harmaahissu, joten neulakirja sopii kyllä garderoopiin.
Sisälehtiä tällä kertaa vain kaksi ja kansien sisäpinnoilla taas juuttikangas.
Aluksi punoin videonauhasta nyöriä, jonka oli tarkoitus toimia kirjan sulkijana, mutta systeemi ei toiminut ollenkaan. Nyörin hapsut kiinnitin kiemurtelemaan sikinsokin. Mutta loppupelissä nipsaisin sen onnettoman nyörin poikki ja vaihdoin tilalle kuminauhan. Ei niin näyttävä vaihtoehto, mutta onhan tuo kiva saada kirjanen auki ja kiinni.
Kiemuroiden päässä on lasten vanhasta paidasta talteen kerätyt napit. Iso musta vanha lasinappi on aarre, jota oon jemmannut pitkään. Tähän sopii kuin nenä päähän. Videonauha kimaltelee kivasti, vaikka kuvassa ei näytä kovin ihmeelliseltä.

Lisäksi askartelevaa äitiä lahjottiin rasiallisella sekalaisia tilpehöörejä sekä esikon itse punomalla avaimenperällä, josta en törppö tajunnut ottaa kuvaa.


PS Huomasin, että haulla "neulakirja",on eksytty blogiini useammankin kerran. Siksi linkitän kaksi tähän mennessä tekemääni keskenään ristiin. Kurkkaa toistakin! 

Pikku Rojekti

Aika kiva synttärilahja -eikö? Annan rukin kaikessa rauhassa sopeutua asunnon oloihin, ennenkuin yritänkään tehdä sille huoltoa. Töihin paluukin alkaa häämöttää tulevaisuudessa (ens vuoden puolella, mutta liian lähellä kuitenki) ja työmaalla on paremmin tilaa ja vehkeet tehdä puuhommia.  Periaatteessa pitäis olla ihan menopeli, kun vähän entrailee. Enhän minä tällä lankaa osaa oikeesti tehdä, mutta jos vaikka joskus opettelis. Ja kun se on niin kaunis, upeaa vanhaa käsityötaitoa, pakkohan se oli ottaa kun tarjottiin.

Toimikkaan versioita

Kudontahommelit on tältä erää suoritettu, portfolio kasassa ja ensimmäinen Käta-opintovuosi kohta pian pulkassa. Kiitos joustavan puoliskon ja avuliaiden isovanhempien. Pahimmillaan opintoja oli kolmena iltana viikossa ja moneen kurssiprojektiin oon panostanut liikaakin, eli tehny töitä tunteja ja taas tunteja vielä omalla ajalla. Toki ideanahan on oppia uutta, mutta joskus vois kai päästää itsensä helpommalla.
Kudonta jatkuu taas syksyllä. Enpä oikein tiiä --- Toisaalta kudonta on mielenkiintosta ja ihan mukavaa hommaa (oon aina tykänny matikasta). Mutta onko siitä taidosta aikaa päälle mitään käytännön hyötyä? Onneks tiedossa on monenmoista muutakin kivaa tekemistä. Ja kesätauko välissä. Moni kurssilainen laittoi vielä ylimääräiset loimet. Aikovat ne tässä tauon aikana tehdä pois, mutta mie en jaksanu ees aatella nyt semmosia. Jaksaa syksyllä taas louskuttaa, kun on saanu tehdä välissä jotain ihan muuta.

Jätin kutomusten kuvat pienemmiksi ihan tarkoituksella. Itellä ainakin viivat vilisee villisti silmissä, kun näitä ruudulta katselee. Jos ketä kiinnostaa, niin kuvaa klikkaamalla näkee lähemmin.

  

 Tässä vielä vihoviimeiset kurssityöt vähäksi aikaa. Eli kaksi huivia samaan loimeen, samoilla asetuksilla. Yllä olevaan (skannasin huivista pari kapeaa soiroa) poljin ihan perusrytmiä (murtotoimikas) vähän muunnellen. Suunanmuutokset värinvaihdoskohdissa ja vähän enemmän kurvailua "pitemmillä suorilla". Huivi on sinipohjainen, keskellä ja päissä on muutamia erilevyisiä raitoja.

Toisessa huivissa on suurempina pintoina kierretoimikasta. Väleihin kokeilin erilaisia muunnelmia, joita testailin etukäteen db-weave-ohjelman avulla.

Nuita kokeilupätkiä olis saanu kaksimetriseen huiviin mahtumaan vaikka kuinka, mutta aika ja energia loppui kesken. Toiset kokeiluista kaipais vähän erilaista kudelankaa erottuakseen selvemmin. Osaan kudoinkin kuteen tuplana, jotta kuvio ei mennyt aivan puuroksi. Tupla-kuteiden kohdalla taisin olla turhan hölläkätinen ja niiltä kohdin huivi vähän lörpsähti leveydessä. Ei pahasti, eikä haittaa käytössä.

Kukkasia monessa muodossa

Lahjaksi näpertelin kuihtumattomia kukkia. Syttyruusut ovat jo vanha juttu, mutta grilli- ja mökkikauden vilkastuessa ajankohtainen lahja. Tällä kertaa kokeilin tehdä vähän muitakin kukkia ruusujen lisäksi ja taisipa mukaan päästä jokunen syttykäpykin.

Kenkälaatikon ympärille kreppipaperia ja rusetti. Kukkakääreestä jemmattua muovia vähän pehmusteeksi. Ja ensimmäinen lahja on valmis.

 Toinen lahjus -neljä pientä liinaa/tabletti- ei ole pätkääkään heleämpi väreiltään. Olen säästellyt pientä kukikasta silkin palaa pitkään. Pala oli niin pieni, ettei siitä saanut tehtyä mitään, mutta niin kaunis etten raatsinut hävittääkään.

 Silppusin kankaan vielä pienemmiksi paloiksi. Leikkasin karheasta juutista neljä samankokoista ympyrää ja sommittelin silkin palat ympyröille.

Itse pidän karhean pohjakankaan ja sileän kullanhohtoisen silkin kontrastista. Reunasiksakit ompelin myös tiheästi pariin kertaan, jotta niistä tuli vähän kolmiulotteisemmat.

Näillä kahdella  lahjalla osallistun MaMa 8 -haasteeseen, jonka aiheena tällä kertaa on kevään juhlat.