Pitsit pois puista

Viimeinen kudontakerta ja sainpas valmiiksi. Ei olis ollu kiire sikäli, että yhteinen katselmus pidetään vasta tammikuun puolella, eikä puihin ole ketään jonossa. Meinasin laittaa vielä toisen loimen, mutta onneksi otin järjen käteen; puuhaa on kyllä yllinkyllin ilmankin. Näiden kutomusten (ja aiemmin esittelemieni) viimeistelyynkin saa kulumaan tunnin jos toisenkin.

Kaikissa edelleen sama pitsisidos, poljentoja ja materiaaleja vaihdellen.

 vhs ja villalanka

 puuvillalankaa ja hahtuvalankaa, yläpuoli

 ja alapuoli

 villalankaa

 poppanaa ja erilaisia muovipusseja

 Itse pidän tässä palassa eniten tuosta keskikohdan ruudullisesta alueesta. Kirkkaasta, läpinäkyvästä muovista tulee kaunis hopeanhohtoinen pinta, joka ei valitettavasti ole kuvissa edukseen. 

verkkopaidasta leikattua soiroa sekä puuvillalankaa

Pitsisidoksessa toiselle puolella syntyy aika pitkiä lenkkejä, Eipä hassumman näköisiä, mutta esimerkiksi laukussa epäkäytännöllisiä ja siksi useinmiten piilotetaan vuorin sisään.

Monenmoista tuli kokeiltua ja paljon jäi vielä idealaariin. Materiaalikokemukset on viisainta kirjata ylös heti eikä huomenna. Muistankohaan enää kaikkea? Täytyy täydentää myöhemmin, jos jotain muistuu mieleen.

Talouspusseja, leipäpusseja ja tavallisia muovikasseja (PE tai PP) oli  helppo käsitellä. Ne eivät repeä miten sattuu, ovat joustavia sekä pehmeitä ja kestävät hyvin pingottimen piikkejä. Ne on helppo leikata yhtenäiseksi soiroksi. Joistakin kuvallisista pusseista irtosi väriä, varsinkin punainen  tuntuu irtoavan helposti, joten käyttökohdetta kannattaa miettiä.

Pakasteruokien pussit (esim. maissipussi, PE-PP) ovat kovempia ja tuntuvat jopa kovettuvan käsittelyssä hiukan lisää. Ne kestivät pingotinta aika hyvin, mutta leikatessa täytyy varoa jättämästä teräviä kulmia, joista nauha kyllä heti katkeaa. Yritin yhdistää pusseja eritavoin isommaksi kokonaisuudeksi, jotta soiroa saisi kerralla isomman määrän, mutta saumakohdat jäivät liian koviksi. Helpoiten ohutta soiroa sai leikkaamalla avattua pussia spiraaliksi. Tällä tavoin leikattu kude myös vaihtaa väriä itsekseen kutoessa, kun välillä on näkyvissä päälypuoli ja välillä pussin sisäpinta.

Kahvipusseja päädyin leikkaamaan samalla tavoin spiraaleiksi. Pussien yhdistäminen onnistui hyvin pidemmäksikin kappaleeksi silittämällä. Mutta vaikka kuinka kapean yhdyssauman yritin jättää, se oli aina kuitenkin liian paksu tämän kokoluokan kutomuksessa. Mattoa kutoessa sopisi varmaan paremmin.

Vhs- nauha on herkkää repeämään pingottaessa. Helpoimmalla pääsee, kun veehooässän kaverina on toinen kestävämpi materiaali. Välillä kudoin samaan viriöön villalanga, jolloin ei niin kauheasti haittaa, vaikka videonauha reunasta pettäisikin. Nauha on tooodella riittoisaa. Mullahan on loppu elämän kudontamateriaalit kaapeissa jo nyt. Ellei sitten tule kutsua linnan juhliin... tai en kai toisen ideaa plagioisi niin julkiseen juhlaan =) Puvun voisikin väsätä karkkipapereista, kahvipusseista, kierrätysmuoveista tai ihan vaan vanhoista lumpuista.

Kutsua odotellessa "roskia" voi pikkuhiljaa kuluttaa muihin juttuihin.