Ruusuja kassissa

Loma mennä hurahti. Yhtään ei yllätä, että ne tsiljoona keskeneräistä käsityötä on edelleen kesken. Yhden ihan ihkauuden sain sentään aikaiseksi. Pienimmäinen sai kutsun kaverin synttäreille, mutta ei tehnyt mieli ostaa mitään peruskrääsää kaupasta. Eikös nykylapsilla jo ole ihan kaikki nurkat lelua ja peliä piukassa? Tiedä sitten osaavatko nykylapset (tai vanhemmatkaan) arvostaa itsetehtyä lahjaa? Miltei mitä tahansa saa lähiostarilta pienellä vaivalla ja pienellä rahalla. Aion silti jatkaa tällä linjalla. Sillä uhallakin, ettei lahjansaaja ymmärrä lahjan arvoa, vaivaa ja sitä, että lahja on tehty ajatuksella juuri hänelle. No, tämä lievä negatiivinen vire johtuu nyt kyllä huomisaamun arkirunbaan paluusta. Ompeleminen oli oikeesti kivaa. Siksihän näitä käsitöitä tulee välillä tehtyä =)

 Tällä kertaa siis pieni laukku pienelle tytölle. Ruusukangas vanhaa paksua puuvillaa ehkä 50-luvulta, hieman paikoin haalistunutta, mutta mielestäni silti kaunista. Pinkin vuorikankaan ostin jo kymmenkunta vuotta sitten tilkkutöitä varten, joten olihan jo aika ottaa sekin käyttöön. Vetoketjun kanssa taas takkusin. Pitäisi ommella ketjuja useammin, että saisi siihen hommaan rutiinia. Onnistui onneksi lopulta kohtuullisen hyvin, että kehtasi lahjaksi antaa.

Lauantaiksi pitäisi jotain keksiä 10-vuotiaalle tytölle, joka tykkää kuulemma pehmoleluista. Toivottavasti ehdin jotain tekemään...