Lasten uimaseura järjesti taas kotikisat. Itse kisapäivä tietysti työllistää meidät vanhemmat aika tehokkaasti, mutta myös kaikenlaiseen esivalmisteluun ja jälkijärjestelyyn kuluu paljon aikaa. Minä olin ensimmäistä kertaa ikinä kisoissa tuomarina ja kyllä jännitti varmasti yhtä paljon, kuin lapsiakin. Lisäksi olen ollut arpajaisten vetovastuussa, eli kerään kasaan riittävän määrän voittoja, numeroin voitot ja järjestän kisa-aamuna pöydän kuntoon.
Itse neuloin arpajaispalkinnoiksi muutamia pehmoeläimiä pikkutyttöjen iloksi ja aikuisempaan makuun jokusen tuubihuivin (joista en tietenkään muistanut ottaa yhtään kuvaa). Kisuja oli niin kiva ja nopea tehdä, että niitä täytyy kyllä kutoa lisää. Ja miksei vaikka muitakin olioita, jämälankanyssyköitä ainakin riittää.
Esikoinen virkkasi hyvälle ystävälle hauskan ystävänpäivälahjan. Tästä tuli mun mielestä tosi hieno, eikö!
Virkkausinnostus tarttui äitiinkin ja niin tuhlasin pari pikkukerää tähän minikoriin. Taidan täyttää sen namusilla ja lahjoittaa seuraaviin arpajaisiin yhdeksi voitoksi.
Tämä paidanretale taas on vähemmän onnistunut kokeilu. Näyttää kuvassa juu ihan ookoolta, mutta ainakaan mun päälleni ei sovi niin ollenkaan. Onneksi oli nopea neuloa ja taatusti vielä nopeampi purkaa. Siinä olis nyt sitten langat valmiiksi solmittuna pitkään letkaan. Täytyy vähän funtsia, mitä niistä tekis. Ja onpa tuolla noita projekteja kesken jonkin verran jo ennestäänkin...
Niinkuin esimerkiksi tämä villatakki. Osat vetelin koneella valmiiksi jo viime kesänä, mutta vasta vähän ennen joulua sain kappaleet lopultakin yhteen. Ja nyt on työn alla selkään kuvio silmukoita jäljitellen. Intarsianeuleena olis tietty tullu kevyempi ja ohuempi, mutta kun idea putkahti päähän vasta jälkeen päin.
1 kommentti:
Söpöjä kisuja. Miau.
Lähetä kommentti