Aina on aikaa...

Hitsauslankaa, purettua käämikuparia, muutama helmi ja pari tuntia omaa aikaa.

 Tuskin näitä koruina käytän, kunhan kokeilin. Ripustuslenkit on helppo tarvittaessa nipsaista pois.

 Muihin ompeluksiin käytetyistä lakanoista on jäljellä kivoja pitsejä. Surautin simppelit kansion kannet ja käytin pitsejä niihin koristeeksi.

 Harmaankirjava kangas on itevärjättyä ohutta puuvillaa ja näköjään kovin rypistyväistä.

 Yksi tuftauskin valmistui eilen näyttelykuntoon.

 "Raakile" näytti tältä

 Ja valmis työ tältä

Kehyksistä irroittamisen jälkeen...

1.  Levitin taustaan maitoliiman. Sitä ei aina tarvitse laittaa, riippuu mihin käyttöön tuftaus tulee. Tämän ajattelin seinälle, mutta liimasin kuitenkin, sillä osa langoista oli liukkaita. Monissa tuftausohjeissa käsketään liimaus tekemään jo silloin, kun työ on vielä pingotettuna kehykseen. Yhtä hyvin liiman voi laittaa jälkeen päin.
2. Leikkasin lenkit auki. Tämäkin on ihan tekijästä kiinni, minkälaista pintaa haluaa tehdä. 
3. Käänsin ja harsin juuttikankaan reunat nurjalle.
4. Lisäsin sinisiä villalankoja virkkuukoukun avulla. Yritin ommella suurella neulallakin, mutta en suosittele kokeilemaan. Nukka takertuu lankaan ja hankalaksi menee.
5. Virkkasin työhön videonauhaa ( yhdeltä yöllä).
6. Purkasin videonauhan aamulla pois.
7. Sovittelin työhön lasihelmiä, Aarikan puuhelmiä, nuken naamaa, pikkuleluja ja sekalaista krääsää. Ompelin työhön lasihelmiä.
8. Otin helmet sittenkin pois.
9. Leikkasin ohutta soiroa kankaista ja vetelin ne virkkuukoukulla paikoilleen. Leikkasin kankaat hitusen pidemmiksi kuin villalangat.
10. Ompelin taustakankaaseen ripustuslenkit sekä nimilapun.
11. Nupittelin ja harsin taustan paikoilleen.

 Ja siinä se... toistaiseksi. Jotain saatan vielä muuttaa, mutta vasta näyttelyn ja harkinta-ajan jälkeen. Täytyy vähän roikottaa ja kattella.

Ripustusvalmiina

Kohta on tämä ensimmäinen Käta-vuosi opiskeltu loppuun. Vuoden aikana on kertynyt paljon puolivalmiita ja viimeistelyä vailla olevia töitä, joita olen nyt urakoinut yöunien kustannuksella valmiiksi. Tässä yksi pienehkö (20*43cm) tuftauskokeilu, johon upposi aikalailla tunteja.

Pelkästään lenkkien leikkomiseen meni pari-kolme tuntia, vaikka leikkasin auki vain poppana-alueet. Poppanasta tuli tosi hienoa pintaa, pehmeää ja kaunista. Kannattaa kokeilla!

Päivän verran makuutin työtä ja fiilistelin erivärisiä reunakangasvaihtoehtoja. Tämä vaaleanvihreä vei voiton. Se saa sinisen näyttämään syvemmältä ja sopii myös lilan ja luonnonvalkoisen kaveriksi.                         

 P...apokkari taas kiäntää ja viäntää

Taustassa pala sopivan jäykkää tekstiilikalenteria.

 Ripustuskeppi kuvauksen ajan lainassa lastenhuoneesta.

Sesonkituotteita

Lähestyvän rullittelupäivän vuoksi meillä on mietitty noitamaisia asioita.

Tämä tummapohjaisen essun on tätini tehnyt äidilleni ainakin 30 vuotta sitten. Täti teki myös siskoilleni pienet röyhelöiset essut ja minulle tämmöisen "aikuisemman"mallisen, mutta sinisävyisen. Esikko on kovin ihastunut tähän mustaraitaiseen ja käyttää sitä kotona leivontapuuhissa. Nostin essun vyötäröä hieman ja lyhensin niskalenkkiä. Nipsautin niskaan myös nepparin, jotta sain röyhelöt asettumaan kauniimmin.

 Tietysti toinenkin trulli tarvitsee oman essun. Mallia katsoin vähän vanhasta essusta ja tein samantapaisen kuin siskollakin.

Tytöt haluaisivat, että ompelisin vielä "pitkät vanhanaikaiset" hameet essujen alle. Onneksi kaapissa on vanhat halloween-noitien mekot, siltä varalta etten ehdikään hameita tähän hätään ompelemaan.

Koulumyyjäisiä varten ompelimme yhdessa typykän kanssa hiusdonitseja. Helppoa sekä nopeaa ja näille on käyttöä kotonakin, jolleivat mene kaikki kaupaksi.

Löytyipäs

Portfoliota varten kävin läpi vanhempia kuvia ja löytyihän sieltä työkuvia tuoen aiemman kassikokeilun teosta.

Toimikasta polkemassa

Vähän piti tehdä ylitöitä eli kävin pujottelemassa, pistelemässä ja solmimassa pari kertaa virallisten oppituntien ulkopuolella, jotta sain kangaspuut työkuntoon. Opin monta uutta asiaa ja aiempi ketutus (eipä pätkääkään kiinnostanut kutominen, kun tästä kurssista kuulin) haihtui pois. Miehellä oli onneksi eilen vapaata ja pääsin vähän jo kutomaan. Mukavaa hommaa. Ajankulua ei huomannutkaan, kun keskittyi mallin seuraamiseen. Etukäteen laskin montako kertaa ja mihin suuntaan siksakit kiemurtelee. Tiheys on 10 lankaa/cm, joten laskutoimitukset ei lopulta olleet järin vaikeita. Eipä tuo kuviokaan niin ihmeellinen ole,  mutta ensimmäistä kertaa tein ihan oman mallin. Loimi on puuvillaa, kuteet Tenceliä ja tästä pitäisi tulla kaulahuivi.

Kovin paljoa ei työ edistynyt viidessä tunnissa. (Tätä ei kannata ainakaan meikäläisen ammatiksi suunnitella. Ei olis jääkaapissa muuta kuin se valo.) Oliskos tuossa 70-80 senttiä vasta valmiina.  Mittailen aina yhden värin kerrallaan. Kokonaispituutta tulee olemaan kaksi metriä eli muutamaksi tunniksi on vielä töitä. Otan paremmat kuvat jahka huivin saa irti puista. Värit ovat oikeasti kirkkaampia, vihreäkin pirteän keväinen ja tuo vaalea semmoinen kultaan kallistuva beige.

Pakko vilauttaa hieman tuota luokkatilaa, jossa kudomme. Vanhan koulun lattiat ovat vinksallaan vähän sinne ja tänne, katto korkealla ja kangaspuita kolmessa rivissä, enemmän kuin kuvaan mahtui. Tällä hetkellä kukaan ei tee mattoja tai muuta paukutettavaa ja tunnelma on enimmäkseen aika rauhallinen, kun kaikki keskittyvät omiin puuhiinsa.
Syksyksi on ilmeisesti kaavailtu vielä toista kudonnan kurssia ja tällä kertaa ajatus ei kyrsi. Päin vastoin.

Kassikoklailu

Voi törpötys! Kuvittelin kuvanneeni tätä tuftaustyötä enemmänkin, mutta siitä olikin koneella vain yksi ihan alkuvaiheessa otettu kuva . Työ lojui parvekkeella niin kauan, että muisti ehti tyystin himmetä.

Kassi on ihan proto. Otan sen toki käyttöön, jos kohdalle sattuvat sopivat juhlat. Langat eivät luultavasti kestä käytössä kauaa siistinä. Tuo tummempi harmaa (puuvillaa) hieman jo nuhraantui ompeluvaiheen aikana. Tarkoitus olikin lähinnä kokeilla tekniikkaa. Ja uusia ideoita pukkaa, kunpa ehtisi joskus toteuttamaan.

Kassin pohjana on musta harva juuttikangas, joka mukavasti myötää muotoja. Ei kiristä, eikä vedä, ei ole pikkutarkka ompelun suhteen. Ompelin kassin kasaan juutista puretulla säikeellä ja parsinneulalla. Tarkkoja, teräviä muotoja ei kannata edes suunnitella.

 Kassin kahvan tein erikseen, "kassiosa" on yhdestä palasta, johon tuli molempiin sivuihin L-kirjaimen muotoinen sauma.

Vuorena kahvassa ja myös kassin sisäpussina on ohut sininen puuvillakangas (Tästä alempana lisää). Pitkään mietin, jätänkö korimaisesti avonaiseksi sekä erilaisia nappi- neppari- ja magneettiviritelmiä. Lopulta päädyin vetoketjuun, se nyt vaan on järkevin vaihtoehto!

Tykkään muodosta itse; pehmeä ja muheva, mutta ryhdikäs.

Ompelin kassia kasaan yöllä ja silloin tuo sininen vuorikangas näytti ihan hyvältä. Päivänvalossa ei sitten enää näyttänytkään.

Onneksi kaapista löytyi mustaa kangasväriä. Suitsait sukkelaan ongelma on hoidettu.

Nyt tämä on paljon parempi!

  Pinta tuntuu tosi mukavalta sormissa.  

Seuraava kassi kannattaakin tehdä langoista, jotka varmasti  kestää hipelöintiä! Tuftasin ensin lyhkäisiä lenkkejä, jotka keräsin "hapsupuolelta" neulalla ja langalla jonoiksi. Tuftaus olisi saanut paikoitellen olla jonkin verran tiheämpi. Keräilylankaa ei kannata myöskään paljon kiristellä. Kivaa oli ja kiva tuli. Tämäkin työ oli osa Käta-opintoja. Täytyy tehdä vuoden aikana valmistuneita aihioita valmiiksi asti. Ei ole hyvä jos ne jäävät loputtomiin lojumaan puolivalmiina.

Tyhjää täynnä

Portfolio on jo hyvällä mallilla. Enää puuttuu sisältö. Tarkoitus on kerätä yksiin kansiin tämän ensimmäisen Käta-vuoden tuotoksia ja aatoksia.

Yhtenä aiheena oli kirjonta ja tehtävänä valmistaa kirjokannet. Kannet voi näppärästi hyödyntää portfoliossa.

Jokainen ryhmämme opiskelija valitsi syksyllä yhden taideteoksen, johon koko vuoden harjoitustyöt ovat enemmän tai vähämmän pohjanneet. Pidän kovasti Särestöniemen taiteesta. Oli vaikea valita yksi joukosta, mutta lopulta päädyin tähän.

Ilves ja Jäämeri kohtaavat 1974

Maalaus on 140*170cm ja toteutettu sekatekniikalla. Sitä voi käydä livenä katsastamassa Tamminiemessä, U.K.museossa. Tämän kuvan olen kopioinut Särestöniemen elämänkertakirjasta, joten värisävyt eivät ole ihan kohdillaan. Minikokoon kutistaminen myös mitätöi taulun hienot pintarakenteet.

Kirjontatyönkin piti jollain tapaa liittyä valittuun taideteokseen. Itse kukin päättää miten aihetta käsittelee, poimiiko työstä värin, muodon, jonkin yksityiskohdan tai kopioiko vaikkapa koko työn pikkutarkasti. Minä halusin tehdä palan maata, jolla ilves kuvassa seisoo. Kirjontatyöstäni tuli miehelle ensimmäisenä mieleen rahkasammal, joten ehkä jotain samaa henkeä sain sitten pienessä mittakaavassa vangittua. Alunperin käytin voimakkaampia värejä, mutta purin väriläiskeet lopulta pois. Vaikka maalauksessa huomio ensin kiinnittyykin kirkkaisiin väreihin, löytyy siitä hillitympiä yksityiskohtia.