Hippipaita

 Tykkään tästä kukkaiskankaasta tositosi paljon. Kokeilin uutta mallia ensi kertaa, ja mielestäni valitsin koon ihan oikein, varmistin oikein mittataulukostakin ja silti tuli reilu. Tämä olisi ollut kova sana odotusaikana, sen verran reippaasti  etu- ja takaosan vekit antavat paitaan väljyyttä. Ja kaula-aukko... se on lievästi sanottuna antavainen... melkein onnistuis imetyskin vähän helmaa alas nykäisemällä. Jos siis olis vielä semmonen duuni tehtävävä. Mutta kun ei ole, täytyy hommata alla pidettäväksi napakka teeppari tai toppi tai jotain.

Taidan myös kokeilla samaa kaavaa uudelleen pienin muutoksin. Nuo hiat ja kaula-aukon malli on aikas kivat.

Korjattu

MaMa - haaste tuli passeliin aikaan, sillä jakkaran korjaus pitikin juuri ottaa työn alle. Hauskan retropallin ostimme jokin aika sitten pihakirppikseltä. Verhoilussa oli pienireikä, jonka valoakin nopeampi pikku-mies kaiversi lusikalla heti näyttäväksi repaleeksi.
Koko verhoilun purkaminen ei tuntunut hyvältä ajatukselta, sillä reikää lukuunottamatta istuin on oikein käyttökelpoisessa kunnossa. Siksipä päätin parsia vain rikkinäisen alueen.

 Kaapista löytyi sopivasti villaisia kirjontalankoja useamman vuosikymmenen takaa (samaa ikäluokkaa jakkaran kanssa siis :) Pujottelin lankoja verhoilukankaan lomaan sekä loimen että kuteen suuntaisesti. Kankaan ehjälle alueelle jätin jonkin verran vanhaa kangasta kokonaan koskemattomaksi ja joihinkin paikoin pujottelin lankaa vain toiseen suuntaan.
Alkuperäinen keskiympyrän kangas oli ommeltu niin vahvasti kiinni (keino)nahkaan, että ompeleita pystyi hyödyntämään korjaustyössä. Reunassa pujotin villalangan vanhan tikin läpi aina kun se oli mahdollista. Pelkkä kangas ei olisi enää parsimista kestänytkään, varsinkaan reiän ympäristössä, jossa kangas liestyi jöröjukantukaksi.
Lopuksi siistin reunan vielä yhdellä simppelillä vihreällä tikkirivillä.

Ensiapua

Vanhaa tuoli on jo useampaan kertaan korjailtu. Kovassa käytössä liitokset ja maalipinta eivät vain tahdo kestää.

Koska juuri nyt ei ole aikaa eikä paikaa, jossa tuolin purkaisin, hioisin, liimaisin ja maalaisin, ja koska tuoli kuitenkin toistaiseksi pysyy kasassa näinkin, päädyin pieneen pintaehostukseen.

Paksulla koukulla moninkertaisista jämälangoista syntyi nopsasti pöyheä pehmuste eristämään pienet peput repaleisesta maalipinnasta. (Pöytänä tää ei enää oo niin kätsy =)  Selkänojan jätin maalipinnalle, koska siitä tuolia siirrellään ja työnnetään, joten siinä oleva pehmuste olisi pian tahmea kuin hattara.

Ompelin pehmusteen kiinteästi istuimen ylle, jotta se pysyy tallessa. Tavaroilla on kummallinen taipumus kulkeutua mitä erikoisempiin paikkoihin ja jopa kadota kokonaan.

UFOilua

Mikähän se tässäkin tilkkutyössä alunperin tökki? Alku sujui sutjakkaasti, kunnes tuli tikkausten vuoro. Ehkä silloin oli liian monimutkaiset kuviot mielessä, kun tyynyprojekti syrjäytyi kuudeksi vuodeksi. Välillä tekele nousi esiin kankaita penkoessa, mutta aina oli jotain tärkeämpää tekemistä ja työnsin sen mielestä pois.

Nyt, kun töihin paluuseen on aikaa enää reilun neljä kuukautta, hinku tehdä kaikki keskeneräiset  työt valmiiksi on kova. Juu tiedetään, ei tuu onnistuun, koska uutta ideaa ja aloitusta syntyy jatkuvasti, mutta jos edes osan sais tehtyä... ja samalla hiukan tyhjentyis tarvevarastot, on tainnu hiukkasen lähteä  lapasesta... 

Tikkausongelma ratkesi lopulta ihan helposti. Hommaa helpotti kyllä huomattavasti se, että nykyään omistan yläsyöttäjän. Tikkaukset tein suosiolla simppelisti myötäilemään neliöiden sivuja.

Tymäkän värinen etupuoli ja taustan hempeämpi kangas sopivat uskokaa tai älkää ihan kivasti livenä yhteen.

 Yksi parhaista hankinnoista ikinä ovat olleet nepparipihdit. Ei enää hikoilua ja ähellystä vasaran ja kaikenlaisten lärpäkkeiden kanssa. Nips Naps ja muutamassa minuutissa nepparirivi on paikoillaan.

 Sopivan kokoiseen sisätyynyynkin löytyi materiaalit omista nurkista.

 Tässä taitaa olla seuraava ufo. Takoa napsuttelin pienen epämuotoisen sydämen. Harjoitusmielessä, seuraavasta osaan luultavasti tehdä symmetrisemmän. Ihan kiva tämäkin on pidellä. Mutta mitä siitä tekis?

 Helmiä, lenkkejä, lukkoja, vaijeria,... tein ja purin... tein ja purin... Siellä se nyt muhii laatikossa... tiiä sitten kuinka kauan...

Tunika

Nyt syyskaudella käta-kurssilla kuvioimme painamalla kankaat, joista jokainen muokkaa itselleen uniikin vaatteen. Suunnittelu aloitettiin vaatteen mallin valinnalla, jotta painokuvion voi sitten sovittaa valmiiksi mietittyyn kaavaan.
Lähdimme liikkeelle yläosan peruskaavasta, jota  muokkasimme oman mielenkiinnon ja mittojen mukaan. Joku teki pidempää liehukkeilla, toinen lyhyempää suoralinjaista, mutta kaikilla taisi olla samantapainen hiaton ja yksinkertainen malli mielessä.

Tarkoitus oli tässä vaiheessa vasta muokata kaavaa, mutta itse halusin saman tien ommella tunikan valmiiksi asti. Siksi en huolinut opiston tarjoamaa joulukuusenväristä kokeilukangasta, vaan kaivoin kankaat omista varastoistani.

Valitsemani malli ei ole erityisen imarteleva varsinkaan suurikuvioisesta puuvillakankaasta ommeltuna, leventää juuri "vääristä paikoista", mutta kylläkin oikein mukava päällä. Painotyötä ajatellen taidan etsiä pukevamman mallin. Koska tähän harjoitukseen käytetään paljon aikaa, olisi kiva saada aikaiseksi vaate, jota tulee myös pidettyä.

 Kyllä tämä telttatunikakin käyttöön tulee, mutta ehkä hieman harkituissa piireissä. Piristin vanhaa kangasrukkaa ompelemalla pieniä helmiä kukkien keskustoihin.

Tiimallista Sukkasatoa

Eka kertaa kokeilin tiimalasikantapään tekemistä, eikä se ollut olleskaan hankalaa. Vähän meinasi jäädä löysiä silmukoita kääntymiskohtiin, jos ei muistanut kiristellä lankaa. Aivan tarkkaan en ohjetta seurannut. Kavennusten jälkeen kantapää tuntui kovin matalalta, joten kudoin neljä täyttä kerrosta kaikilla kannan silmukoilla ennen pidennettyjen kerrosten aloittamista. Näiden lisäkerrosten sivusta poimin perinteisen kannan tapaan silmukat, jotka sitten kavensin teräosaa neuloessa pois.

Kärkikavennuksen tein hieman erilailla kuin yleensä. Tällä kertaa kavensin ensin vain 3s/krs ja vain sukan yläpuolelta, kunnes joustinraidat oli kavennettu pois. Sen jälkeen 4s/krs parin kiepin ajan.

 Sukkien koko on noin 29/30, pituus kärjestä kantaan n. 19cm. (Pöydällä kiipeilijän jalat ovat pienemmät).
Lankaan Tuomas- sukkalanka, puikot 3. Vyöte neuvoo käyttämään nelosia, mutta halusin näistä napakat.
Silmukoita 40
Kantapään jälkeen 35 krsta ennen kärkikavennuksia

Pipoparaati ja pari poimintaa viikon varrelta

Joskus hurjassa nuoruudessa kirjoin persikanväriseen (!) farkkutakkiini lauman omituisia otuksia, jotka leikkasin talteen, kun takki joutui hävitykseen. Kirjontalankoja en silloin juuri omistanut, joten tämäkin matonen on kyhätty kasaan tavallisesta ompelulangasta. Nyt se pääsi tarkkailemaan maailmaa serkkupojan päästä käsin.

Samaa päätä lämmittää useampikin pipo.

 Pikku-äijä on Puuha Pete-fani, joten pienimmäisen pipoa koristaa tietty idolin kuva (lätkästä ei saa selvää, koska siinä on päällekkäin kaksi eri kuvaa, eikä kamera tarkenna kumpaankaan).

 Iso-siskolle Joulupukki tuo sopöisen koirapipon. Himoitsin tätä retrokuosia itselleni, mutta tilkku ei riittänyt kunnolla aikuisen pipoon.

Oma pääkin kaipasi pyöräilykypärän alle sopivaa lämmikettä. Somisteeksi silitin pikkuisen perhosen, äidillekin  jotain söpöä.

 Ommellessa leikin prinsessaa, kultakruunu kutreillani.

Metallipajassa syntyi roikotinkiemura (pukinkonttiin aloitin myös "pimputinta" typsykälle =), mutta siitä sitten myöhemmin)

 Lasten tuorein serkku on vasta muutaman päivän ikäinen.

Pientä prinsessaa lahjomme pehmoisella peitolla.

Taustassa  monelle tuttu hauska pupukangas.

Tyttöjen tekemät pöllöt ovat hienot, eikö?