UFOilua

Mikähän se tässäkin tilkkutyössä alunperin tökki? Alku sujui sutjakkaasti, kunnes tuli tikkausten vuoro. Ehkä silloin oli liian monimutkaiset kuviot mielessä, kun tyynyprojekti syrjäytyi kuudeksi vuodeksi. Välillä tekele nousi esiin kankaita penkoessa, mutta aina oli jotain tärkeämpää tekemistä ja työnsin sen mielestä pois.

Nyt, kun töihin paluuseen on aikaa enää reilun neljä kuukautta, hinku tehdä kaikki keskeneräiset  työt valmiiksi on kova. Juu tiedetään, ei tuu onnistuun, koska uutta ideaa ja aloitusta syntyy jatkuvasti, mutta jos edes osan sais tehtyä... ja samalla hiukan tyhjentyis tarvevarastot, on tainnu hiukkasen lähteä  lapasesta... 

Tikkausongelma ratkesi lopulta ihan helposti. Hommaa helpotti kyllä huomattavasti se, että nykyään omistan yläsyöttäjän. Tikkaukset tein suosiolla simppelisti myötäilemään neliöiden sivuja.

Tymäkän värinen etupuoli ja taustan hempeämpi kangas sopivat uskokaa tai älkää ihan kivasti livenä yhteen.

 Yksi parhaista hankinnoista ikinä ovat olleet nepparipihdit. Ei enää hikoilua ja ähellystä vasaran ja kaikenlaisten lärpäkkeiden kanssa. Nips Naps ja muutamassa minuutissa nepparirivi on paikoillaan.

 Sopivan kokoiseen sisätyynyynkin löytyi materiaalit omista nurkista.

 Tässä taitaa olla seuraava ufo. Takoa napsuttelin pienen epämuotoisen sydämen. Harjoitusmielessä, seuraavasta osaan luultavasti tehdä symmetrisemmän. Ihan kiva tämäkin on pidellä. Mutta mitä siitä tekis?

 Helmiä, lenkkejä, lukkoja, vaijeria,... tein ja purin... tein ja purin... Siellä se nyt muhii laatikossa... tiiä sitten kuinka kauan...