Krouvimpaa

 Jämätilkuista ja kudonnasta ylijääneistä tutkaimista (kaikkea sitä on tullut säästettyä!) sekä trikoonjämistä telkkari-värkkäilyjä. Tylsän ruskeiden sohvatyynyjen tilalle vähän väriä virkaten ja neuloen.

 Välillä vähän roheampaa pintaa. Ja valmistuikin kohtuullisen nopeasti, vaikka tyynyt on isoja.

Mullistus

Pienihän se on, mutta ihan oma kuitenkin. Teinineiti kaipasi omaa rauhaa. Pienessä asunnossa ei niin helposti järjestykkään. Mietittiin isoimman makkarin jakamista tai olohuoneen rajaamista. Tytsy innostui, kun kekkastiin, että isompaan vaatekomeroon voisi rakentaa oman lokosen. Vaikka komerossa on neliöitä alle neljä, sinne mahtuu juuri ja juuri tarpeellinen. Normaalia hieman pienempi sänky rakenneltiin Ikean laatikostojen päälle. (Onneksi tyttö on hoikka eikä juurikaan nukkuessaan pyöri). Näin kesäaikaan komero on myös huoneiston mukavin huone nukkua, kun ei aurinko porota huoneeseen illalla eikä aamulla. Ilmastointiräppänän kautta kuuluu vähän naapureiden elämän ääniä, mutta onneksi tämä on aikas rauhallinen talo ja neitikin ihan sikeäuninen, niin ei kuulemma yhtään häiritse.

Meillä on nyt kaikki muut huoneet ihan mullin mallin. Komerosta piti tietysti siirtää kuutio tolkulla tavaraa muualle.  Samaan syssyyn olen läpikäynyt kaikki kaapit, hyllyt, sängynaluslaatikot ja komerot. Rankalla kädellä oon hävittänyt kaikkea täysin turhaa ja "tätä voi vielä joskus tarvita" - ja "tästä vois tehdä vaikka joskus"- roinaa.  Suosittelen! Mieli kevenee samaan tahtiin, kun roskis kolisee.

Ihana ilma!

Helppo, nopea ja hyvin toimii. Risukeitin parista Ikean kuivauskiposta.

Hyvää ja Aurinkoista Juhannusta Kaikille!

Viheriäistä

Vihdoin valmis! Alle vuosi meni! Jotenkin vähänkään isompien projektien kanssa käy aina niin, että kauheella innolla alkaa tekemään, mutta sitten homma jää kesken, kun tulee jotain muuta mielenkiintosempaa. Joka myös jää kesken, kun taas keksii jotain vieläkin kivempaa... Mutta itelle kun tekee, ei niin väliä vaikka vähän venähtääkin. Todennäköisesti sopii päälle kuitenkin vielä parin vuodenkin päästä. 

Vihreä ei oo ikinä kuulunu mun lemppariväreihin. Mies toi kuitenkin joskus kauppatuliaisina ison kassillisen kirkkaan vihreetä seiskaveikkaa, kun halvalla sai. Suurimman osan langoista värjäsin heti siedettävämmän sävyisiksi. Viltsussa on alkuperäistä vihreää väriä lohikäärmeen lisäksi vain pikkuraidat helmassa ja hioissa. Etupuolellekin tekis  mieli kirjoa jotain, mutta en vielä oikein keksinyt mitä, niin tällä mennään nyt toistaiseksi.

 Villatakkiprokkis vaati sensortin keskittymistä, ettei telkkarin katselukaan oikeen samalla onnistunut. Siksi piti tietty olla erikseen elokuvaneule. Tai useampikin. Pari niistä on tullut valmiiksi asti.

Lörppäpipo kivan pehmoisesta langasta

 ja munapääpipa petroolinsinisestä seiskaveikasta, säde-langalla höystettynä.

Oikeestaan en olis uusia pipoja kaivannu. Yleensä käytän pipoja (joita mulla on siis ennestäänki jo) vain kovemmilla pakkasilla (joita taas ei muutamaan kuukauteen toivottavasti oo tiedossa). 

Mutku =)

NamujaNappeja

Napit on ihania. Ja mulla on niitä paljon =) Mutta se ei haittaa, kun ei ne vie tilaa. (Toisin kuin kankaat. Joita mulla on kans paljon.)

Keittiössä on roikkunut tyhjänä jo jonkin aikaa pari taulunkehystä odottaen inspiraatiota ja vapaata hetkeä. Tässä yhtenä yönä se inspis sitten iski. Kaivelin nappipurkeista namusia esiin ja ompelin kankaaseen. Pohjakangas on mummoni vanha pöytäliina ja oikeastaan liian kirkkaanvärinen, ainakin messinkinapeille, mutta halusin senkin jotenkin esille, joten olkoon.

Esikoinen on meidän perheen innokkain leipuri. Pikku-veikan synttäreille neiti taikoi veljen lempihahmon. Hyvää oli =)

Jämälankaprojekteja

Lasten uimaseura järjesti taas kotikisat. Itse kisapäivä tietysti työllistää meidät vanhemmat aika tehokkaasti, mutta myös kaikenlaiseen esivalmisteluun ja jälkijärjestelyyn kuluu paljon aikaa. Minä olin ensimmäistä kertaa ikinä kisoissa tuomarina ja kyllä jännitti varmasti yhtä paljon, kuin lapsiakin. Lisäksi olen ollut arpajaisten vetovastuussa, eli kerään kasaan riittävän määrän voittoja, numeroin voitot ja järjestän kisa-aamuna pöydän kuntoon.

 Itse neuloin arpajaispalkinnoiksi muutamia pehmoeläimiä pikkutyttöjen iloksi ja aikuisempaan makuun jokusen tuubihuivin (joista en tietenkään muistanut ottaa yhtään kuvaa). Kisuja oli niin kiva ja nopea tehdä, että niitä täytyy kyllä kutoa lisää. Ja miksei vaikka muitakin olioita, jämälankanyssyköitä ainakin riittää.

 Esikoinen virkkasi hyvälle ystävälle hauskan ystävänpäivälahjan. Tästä tuli mun mielestä tosi hieno, eikö!

Virkkausinnostus tarttui äitiinkin ja niin tuhlasin pari pikkukerää tähän minikoriin. Taidan täyttää sen namusilla ja lahjoittaa seuraaviin arpajaisiin yhdeksi voitoksi.

Tämä paidanretale taas on vähemmän onnistunut kokeilu. Näyttää kuvassa juu ihan ookoolta, mutta ainakaan mun päälleni ei sovi niin ollenkaan. Onneksi oli nopea neuloa ja taatusti vielä nopeampi purkaa. Siinä olis nyt sitten langat valmiiksi solmittuna pitkään letkaan. Täytyy vähän funtsia, mitä niistä tekis. Ja onpa tuolla noita projekteja kesken jonkin verran jo ennestäänkin...

Niinkuin esimerkiksi tämä villatakki. Osat vetelin koneella valmiiksi jo viime kesänä, mutta vasta vähän ennen joulua sain kappaleet lopultakin yhteen. Ja nyt on työn alla selkään kuvio silmukoita jäljitellen. Intarsianeuleena olis tietty tullu kevyempi ja ohuempi, mutta kun idea putkahti päähän vasta jälkeen päin.

2015

Parina viime vuonna blogi on päivittynyt kovin harvoin verrattuna kahteen ensimmäiseen blogivuoteen. Suurimpina syinä Käta-opintojen päättyminen, töihin palaaminen ja lasten kilpauintiharrastus. 

 Saapa nähdä kuinka tänä vuonna käy. Lasten kuskausta on edellisvuottakin enemmän, likkojen treenimäärä sen kun lisääntyy ja pienimmäinenkin käy uimakoulussa. Itsekin käyn usein pluraamassa. Viime vuoden paras päätös oli mennä aikuisten tekniikkakouluun. Suositten lämpimästi kaikille. Meillä oli ryhmässä tosi eritasoisia uimareita, toiset osasivat tullessaan jo kuperkeikkakäännöksen, joku ei ollut koskaan laittanut naamaansa edes pinnan alle, ja silti kaikki pärjäsivät joukossa ja oppivat uutta.

 Tän vuoden tavoite on päästä opiskelemaan. Vanha työ käy kyrsimään ja on aikas epävarmakin niin että jotain tarttis teherä. Viime keväänä jo hain yhteen mielenkiintoiseen kouluun. Kyllä meinaan vähä pääsykokeissa jännitti, kun edellisestä vastaavasta tilanteesta on jo yli 20 vuotta. Mun mielestä meni kokeet ihan hyvin, ehkä psykon haastattelussa olis voinu vähän relata. Tänä keväänä yritän uudelleen, mutta haen parille muullekin linjalle. Ikää rupee olemaan sen verran, ettei ammatinvaihtoa viitsi montaa vuotta mietiskellä, jos meinaa ehtiä vielä töihinkin.

Yritän myös tänä vuonna aktivoitua käsityörintamalla. Tekee omalle nupillekki hyvää kun tekee käsillä jotain, tarpeellista tai hömppää, ihan sama . Jos ehtisin tekemään kaikki miljoona ja yksi keskeneräistä tuolta hyllyiltä ja kaapeista... tai edes osan niistä... on keskeneräisiä kutomuksia, puolivalmiita kirjoja, valmiiksi sahattuja korulenkkejä, aloitettuja tilkkutöitä...you name it...

Jotain pientä on taas tullut tehtyäkin. Pipoja ja sukkia, ihan tylsää peruskauraa, niitä viitti ny edes kuvata. Mutta näistä tuli musta ihan kivat.  Esikoisen kanssa askarreltiin pari synttärilahjaa Mummolle, pitsikulho ja plussakelinkestäviä hiutaleita. Tarttis tehdä ittellekki jokunen kulho . Hiutaleita tuliki tehtyä aika läjä, niitä voi vaikka laittaa ens vuonna joulukortteihin. Joulu on kohta taas =)

Ensimmäisten kuvien valokuvaaja on esikoisen askartelema. Mun mielestä tosi hieno. =)