Olen tiskirätti, tiedän sen, mutta ylpeä sellainen

Kauhtuneesta pikkupyyhkeestä neljä keittiörättiä. 

Meillä on kyllä vinopino vanhoista pyyhkeistä tehtyjä rättejä, joita käytetään niin vauvan peppuhommiin kuin kaikkeen muuhunkin siivoukseen ja putsaukseen. Mutta nämä uudet ovat  keittiösuuntautuneita ja voivat vielä hetken ylpeillä siistillä olemuksellaan.

Tämä trooppisten metsien sammakko tuli eilen tiensä päähän. Ahkerasta kursimisesta huolimatta riisit eivät enää pysyneet sisällä. Listitty ja liiskattu sammakko päätyi koristamaan pienimmäisen paitaa. Paidasta puuttuu vielä nepparit olkapäiltä. Napsaisen kuvan jahka ehdin nepparikauppaan.

 Kuinka ollakaan meillä on taas juhlittu. Vieraita on käynyt monenena iltana, josta johtuen ompelukoneen jouduin raahaamaan komeroon. Nyt pitäisi humun rauhoittua. Josko tänään nostaisi masiinan takaisin keittiön pöydälle.
Jotain tuli alkuviikosta valmiiksikin.

Vaaleanpunainen kirahvipaita pehmeästä neuloksesta, jossa taisi olla seassa bambuakin. Jostain joskus kopsittu kaava, joka oli tosi tosi reilu! Kavensin vähän ompeluvaiheessa ja lyhensin hieman hioja. Helma on nyt tunikapituinen ja hiat pussittavat. Tytöille kuitenkin mieleen ja meneepä sitten pidempään, jos vielä suostuvat käyttämään.
Kuvassa jalassa yhdet aikaisemmin valmistuneista housuista.

Onneksi muistin tällä kertaa ommella olkasaumoihin pätkät neulosta, joka estää olkaa venymästä. Tämä paita kun oli niin reilu muutenkin ja kangas aika löysää.

Vielä pari aikaisemmin valmistunutta työtä, joita en ollut muistanut kuvata.

Pieni  vetoketjullinen "biletasku", johon mahtuu juuri vaikkapa pankkikortti, huoneen avain ja vähän rahaa. Mahtuu ranteeseeni ja on testatusti näppärä! Kangas kivaa, mutta hiostavaa muovista retroneulosta lurexilla terästettynä.

Ja sitten vielä kuva tyttöjen kaksosnukeista. Haalarit kiinteät, hatut saa riisuttua. Tytöt itse lisäsivät silkkinauharusetit koristeeksi ja ne saa helposti irti.

Ulkoilua keväisessä ilmassa; lunta hyytävän viiman kera. Pirteä aamupäivä Moron peräkonttikirppiksellä. Mies löysi itselleen retkijakkaran ja isompi tyttö mieluisan korun. Pienemmät jätettiin mummolaan, sillä monta lasta ja vaunut keskustorin mukulakivillä ryysiksessä on Mission Impossible.
Jotain löytyi itsellekin. Tutulla myyjällä oli 60-70-luvun kankaita. Hienoimmat ja isoimmat olivat kuulemma menneet jo ennen kymmentä, jolloin myyntiaika virallisesti vasta alkoi. Ihanuuksista oli jäljellä enää jämät, mutta oli niissäkin autolle aika raahaaminen.

Ylimpänä Tampellan Huomenta - kangaspala vuodelta 1978.
Vieressä Tampellan vihreäraitanen Naali , kaksi noin metrin palaa.
Alarivissä vihreävalkoinen pallotrikoo, muutamia aika kapeita soiroja. Kyllä näistä lapsille jotain saa.
Reilu pala kirkkaansinistä paksuhkoa tekokuitukangasta. Värin ja ihanan pintakuvion takia otin talteen.
Tummansininen kuviollinen Tampellan Kristiina. Tätä kangasta on kolmena palana yhteensä noin neljä metriä.
Ihastuttavaa tummansinistä joustosamettia parisen metriä.
Keltaista, oranssia ja sinistä Enstex-kangasta tosi isot palat jokaista väriä. Mitähän näistä tekis? Keltaisesta tulis vaikka kiva takki tytöille.
Pätkä kukkakuvioista lappisatiinia. Harmi, ettei tätä ollut enempää. Aivan ihastuttavat värit!
Tummansinistä vakosamettia melkein kuusi metriä! Tekiskö tästä takin itselle?
Lisäksi kassiin sujahti pätkä ohutta sinistä puuvillakangasta, joka näköjään unohtui kuvasta.

Kaksimetrinen lappisatiininen pöytäliina löytyi toiselta myyjältä. Taitaa olla samaa ikäluokkaa muiden tämänpäiväisten ostosteni kanssa.

Nyt ompelemaan, että saan kaappeihin tilaa näille uusille aarteille!

Vauhtivarpaat vipattaa, niin ettei meinaa kuvaan saada.

Uusin paita lojui leikattuna pitkään. 
 Onneksi leikkasin reilulla kädellä ja paita on just nyt passelin kokoinen.

Yhdet synttärit on juhlittu ja  nyt pesuun... toivottavasti suklaakeksitahrat lähtee.

 

Joku oli kuvannut kameran täyteen Taidekuvia. Tässä pari maistiaista!

 

Pari viikkoa ja ylikin meni sairastellessa. Kauheasti ei ole tänä aikana tullut valmista käsityörintamalla, mutta puolivalmista sitäkin enemmän. Laatikollinen valmiiksi saumuroituja vaatteita odottaa ompelukonekäsittelyä. Viime yönä valmistui akuuttiin housupulaan tytöille kuudet housut.

 

Aamulla likat valkkasivat nipusta uudet housut jalkaan.

Malli (yhtä lukuunottamatta) kaikissa pöksyissä sama. Materiaaleina ohut trikoo, joustosametti ja college sekä kuvioneulos, jolle en tiedä virallista nimeä.

Lisäksi valmistui pojulle paituli Nanson kangaspalasta. Pikainen päräytys. Tuplatikin siksakki näkyy nurjalla vähän ikävästi, mutta ei päällä onneksi erotu.

Loppuun vielä  pari  kuvaa ajankohtaisista ostoksista;

 

Tämä pari oli pakko poimia talteen! Alennus alkuperäiseen hintaan 80%! Ihanat pikkuiset monot pojulle, jollei ensi talveksi, niin seuraavaksi ainakin.

Tämä pääsiäinen vietettiin sitten tosi rauhallisissa merkeissä. Pyykkikone on pyörinyt yötä päivää, kun ilmeisesti noro tuli vieraisille. Siksipä en ole paljon ehtinyt enkä jaksanut käsitöitä tehdä. Tyttöjen rakkaille pikkuvauvanukeille virkkasin kiinteän haalarin sikalikaisen vartalon peitoksi. Sitä hommaa kun voi tehdä melkein vaakatasossa ja virkkuutyö on helppo heittää syrjään heti tarvittaessa.
Noroa tekosyynä käyttäen laitankin tähän kuvat parista vanhemmasta tilkkutyöstä.

t

Pieni (vauvan)peitto syntyi, kun löysin kirppikseltä vaaleanpunaisen tekoturkistakin. Ensin ompelin kaksi sydämenmuotoista tyynyä pukinkonttiin. Jäljelle jääneestä takinraadosta leikkasin vielä 10*10cm neliöitä ja kaveriksi löysin vanhoista jemmoista leopardikuvioista tekoturkista. Reunat ja tausta fleeceä.
Samainen pinkki turkki on sittemmin riittänyt vielä naamiaisasuun hännäksi ja liian lyhyiden takin hiojen pidennykseen sekä hupun koristeeksi.

Kun innostuin kokeilemaan chenilletekniikkaa, syntyi vinopino kankaanriepuja odottamaan jatkotyöstöä. Tämä pikkutaulu syntyi yhteistyössä tyttärien kanssa. Taulun nimeksi tuli "Tuulinen päivä", koska "kukkaruukku on juuri lähdössä lentoon". Ikkunaluukun reunat on värjätty teellä ja kevyesti topattu.

Ostin kirpputorilta ison laatikollisen herkullisista kankaista valmistettuja kuusikulmioita, jotka joku oli huolellisesti ommellut kiinni kaavapahveihin ja numeroinut. On tekijää mahtanut ottaa pattiin, kun hän lopulta on tajunnut, ettei epäsymmetrisistä paloista oikein saa ommeltua peittoa! Jokaikinen pahvi on nimittäin leikattu hieman pieleen, ei yhtään symmetristä osaa koko valtavassa joukossa. Näitä paloja oli tosiaan niin valtavasti, että niitä riittää vielä vaikka mihin. Tässä muutama kuva peitosta, jonka sain jo tehtyä. Toinen likisamanlainen odottaa sängyn alla laatikossa puolivalmiina aikaa parempaa.
Kukkien keskipalat vanhoista jemmoista. Vaaleanpunainen retrolakana oli sen verran ohkaista, että silitin sen taakse tukikankaan. Taustakankaana itsevärjätty lila lakanakangas, josta ei taida valitettavasti olla yhtään kuvaa.
Ensin ompelin kukat kiinni pinkkiin taustaan. Sitten yhdistin taustakangaspalan, vanun ja kukkablokin tikkaamalla koneella ihan simppeleitä raitoja. Siihen joskus valmistuvaan toiseen peittoon ajattelin kyllä kokeilla käsintikkausta. Tämä tikkaus ja yhdistämistapa sopi nyt hyvin, koska meillä on niin vähän tilaa ja suuren työn levittäminen ja pitkään levällään pitäminen on hankalaa.

Kukkaruudut yhdistin ensin kaksi ruutua toisiinsa. Eli ensin yhteen palaan ommellaan koneella sekä ylä- että alapuolen vinokaitale (tai suora kangassoiro). Sitten ommellaan yläpuolen vinokaitale koneella kiinni toiseen palaan. Taustan vinokaitale ommellaan vielä käsin ja nyt kaksi kukkaruutua on yhdistetty. Samalla tavalla ompelin ensin kaikki palat pareiksi ja sitten parit jonoiksi. Jonojen yhdistäminen toisiinsa ja lopulta yhtenäiseksi peitoksi onnistuu samalla tavalla.

Alimmassa kuvassa peitto on muuten valmis, mutta vasta alimmainen reuna on loppuun asti viimeistelty. Reunaan ompelin vihreästä kankaasta tereen ja vaaleanpunaisen reunakaitaleen.
Peitto on ollut tytöille mieluinen ja itsekin pidän väreistä, vaikka ne vähän ärhäkän pirteät ovatkin.