Vanhasta uutta

Töissä roskiin tuomitusta korkkitaulusta tuli vielä ihan kelpo peli pienellä ehostamisella. Suoristin kuprut ja liimasin korkin paremmin pohjaan kiinni. Pintaan kerros maalia ja alumiinilistat piiloon pitsin alle. Likat tykkäs ja tuli omastakin mielestä kiva.

Korokeistuimesta tuli kuin uusi pehmusteen vaihdolla. Vanhaa essun retaletta oon jemmannut jo vuosia, kun kangas on laadukas ja värit hyvät, eivät vaan ole istuneet mihinkään käyttöön tätä ennen. Kankaan kukkasista tulikin sitten seuraava ompelusidea mieleen...

 

...kukkasestahan sais jänskän silmän...

Sitten kieli poskelle ja sakset käteen...



Simppeli Uffo-olio syntyi nopsasti Tampellan pirtsakasta lappisatiinista, kieli ja suu myös vanhoja jemmakankaita. Malli hatusta repäisty. Uffeli muutti halikaveriksi pikkuiselle höpönassu pojalle.

Oli toooosi kiva pitkästä aikaa taas ommella. Luulis, että edes lomalla ehtisi, mutku...

...on tässä vähän muuta puuhaa !

 

Vesipedot

Pitkään nukkumista, löhöilyä, telkkarin tuijotusta, lukemista, askartelua, piirtelyä, tanssimattokilpailuja, ötököiden keräilyä, kokkailua, kyläilyä... koululaiset ovat ottaneet ilon irti kesälomasta ja treenitauosta. Mutta vedestä ei malta pysyä pitkään pois ja uimaan on päästävä melkein jokapäivä.

 Pikkuisenkaan kuivemmalla kelillä rantavahti kaivaa käsityön esiin ja hiljakseen toivottavasti valmistuu tämäkin työ. Onneksi kohta alkaa loma. Jospa ehtisi tekemään muutakin, kuin ramppaamaan töissä ja uimarannalla =)

Jos pistän uimarit melomaan ja itse neulon ja neuvon... pitäähän urheilijoiden ylläpitää kuntoaan =)

Loppu

Se on siinä. Käsityön taiteen perusopintojen päättötyö. Kiva oli tehdä, vaikka loppurutistus nipisti yöunia. Jotain juttuja tekisin toisin ja työn portfolio jäi torsoksi, mutta ei pidä ottaa harrastuksia liian vakavasti... ei pitäis ottaa liian vakavasti  : )

Mitäs nyt sitten...
Taidan ottaa koukun ja lankaa, istun sohvan nurkkaan ja annan mennä ihan vaparilla.

DiGiDiGi

 Maailma muuttuu. Filmiaikoina taapersin jotenkuten läpi jokusen opintoviikon valokuvaamisesta. Kurssien kuvista tuli kyllä aikoinaan ihan hyviä ja arvosanatkin olivat mukiinmenevät, jota ihmettelen nykyään suuresti. Mieleen on jäänyt vain yhden opettajan suositus, että "ensisijaisesti kannattais kuvata DIAfilmille, jotta värit tallentuu oikein." Aukot, suljinajat ja muu näperöinti meni kyllä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

 En minä Digikameraakaan kokoajan automaatilla ole pitänyt, mutta onpa tuo kuvien räiskiminen ollut aikamoista sattumankauppaa. Näin digiaikana sen ei tietty ole niin väliäkään, kun kuvia voi ottaa mielinmäärin. Kyllä siellä joukossa väkisinkin jokunen helmi aina on.

 Monta iltaa on nyt vierähtänyt digikuvauskurssilla, jossa on kokeiltu, jankattu ja taas toistettu valkotasapainoa, suljinaikaa, aukkoa, terävyysaluetta, isoarvoa... Ja kyllä! Digikamerasta (pokkaristakin) saa irti monipuolisempia kuvia, kun osaa säätää kameraa itse.

Sain kurssin ajaksi lainaan digijärkkärin ja on se vaan kiva =) Pokkari on kätsy kuljettaa mukana, toisella meidän pokkareista voi jopa kuvata veden alla ja ominaisuudet riittää mainiosti omiin tarpeisiin... Mutta olis se järkkäri vaan silti kiva... jotenkin pro =D

Ens viikolla on sitten kaikki ohi. Digikurssin viimeinen kerta. Ja koko KÄTA-kurssin viimeinen kerta. Lopputyö on jo loppusuoralla; viimeiset rivit on jo ommeltu. Viimeistely, taustan laitto ja perhananpaperityöt enää jäljellä ja sitten se on ohi. Onneksi.Alkoikin jo kevyesti kyllästyttää. Ja työssäkäyvällä perheellisellä kun olis niin paljon muuta tähdellisempääkin touhua.

vaik
villasukkien kutominen
voikukkien punominen
saippuakuplien puhaltelu
mustarastaan kuuntelu

... kaikkia kelloja en koskaan kiinni saa...

Pitkästä aikaa kerkesin tekemään jotain valmiiksi asti.

Pikkuäijän tarhakaverille synttärilahjaksi pieni kassi.

Eihän siinä paljon ole leuhkimista, niin nopsa tekoinen ja simppeli malli.

Mutta tervetullutta vaihtelua viimeaikojen ompeluksiin.

Viime aikoina kun oon silpunnu ja surautellu...

 ...silpunnu ja surautellu...

  ...silpunnu ja surautellu...

  ...silpunnu ja surautellu...

  ...silpunnu ja surautellu...

 ...lopputyötä varten kaikenlaisia kokeiluja...

 Ja pikku hiljaa alkaa vähän hahmottua

mitä

mistä

miten

 tai niin ainakin luulen

ehkä

Pyöreä on pop

Yhdessä lasten kanssa nykerrettiin arpajaisvoittoja sekä lahjoja kavereille. Kaikkia en muistanut kuvata, mutta eipä niissä mitään ihmeellistä; pyöreitä helmiä vaijerissa ja spiraalissa. Kivaa ja helppoa.

Pienimmäinenkin teki ihan itte oman miehekkään korun. Miesten koru se on siksi, että on niin painava (valitsi isoimpia lasihelmiä) ja mukana on työkalu, jolla "voi vääntää jotain".

 Vähän kinkkisempiä pyörylöitä olen väännellyt oikein kurssilla. Kuvassa perus viikinkiketju, lituska (eli käärme eli tuska) ja kuningasketju . Kurssi päättyi jo,  mutta minulla on valmiiksi sahattuna sekä hopea- että messinkilenkkejä, joista puuhastelen koruja ...joskus, toivottavasti lähitulevaisuudessa. Piina-ketju on jo hyvällä alulla.

Kirjansidonta-kurssikin tuli ja meni. Yhden pikkukirjasen sain valmiiksi kahdessa päivässä ja lisäksi nipun puolivalmiita kansia. Oli kyllä kivaa myös ja nyt meillä kerätään äitiä varten talteen muropakettejakin. Että kirjojakin askartelen lisää... jossain vaiheessa...

Kesää kohti

Vuosi takana, uusi edessä.
Uusia haasteita tiedossa äidillä ja lapsillakin.
Tyttöjen uintiharrastus vakavoituu pykälällä, kun he siirtyvät kilparyhmään ja harjoituksia on vastedes neljä kertaa viikossa. Toivottavasti intoa piisaa. Tulee ehkä itsekin käytyä useammin hallilla, kun sinnepäin on kuitenkin harva se päivä ajeltava. Tai jos vaikka lenkillä kävisin lasten hallivuoron aikana...
Siitä olisi ainakin apua omaan haasteeseen; kymmenen kiloa saisi vielä lähteä ( tai vähän ylikin, kun joulun aikana en pätkääkään ole annoksia miettinyt ja kaloreita tuijotellut, joten reilu kilo on tainnut hiipsailla takaisin). Yksi kymppi karisi jo tuossa syksyn aikana, siinä yksi syy miksi käsitöitä ei niin ole ehtinyt tekemään. Töitten ja kotipuuhien jälkeen olen sohvalle rojahtamisen sijaan usein reippaillut tunnin parin lenkkejä. On ollut mahtavaa vetää vanhat pieniksi käyneet farkut taas pitkästä aikaa jalkaan ja ostaa itselle uusia vaatteita, koska vanhat ovat liian isoja =)

Eli nyt kevätpuolella pitäisi sovittaa yhteen työt ja kotihommelit, lasten liikunta, miehen harrasteet, omat sporttailut, Käta-kurssit ja vielä Kätan lopputyön tekeminenkin... ei kalenteriin paljon tyhjää enää jääkkään. Niihin kolosiin pitää sitten sovittaa synttärit, sukuloinnit, kaverit ja muut "pikku-pakolliset".  Mutta päivä kerrallaan, eiköhän tästä kunnialla selvitä =)

 Kätassa on nyt keväällä tulossa ainakin kirjansidontaa ja viikinkiketjujen vääntelyä.
Ja sitten se lopputyö... mitä ihmettä keksis, että mielenkiinto riittää koko kevään hieroa samaa aihetta. Aiheena on Juuret, jonka voi tulkita miten haluaa ja jotenkin pitää liittyä tekstiiliin, materiaalin tai tekniikan puolesta.

Iloista  Onnellista Haasteellista Valoisaa Ihanaa ja Luovaa 

Uutta Vuotta 2013 !