perjantai 31. joulukuuta 2010

Ettehän unohda?!?

Muistuttelen teitä kaikkia Nuppupeitto keräyksestä.     Ainakin minulla on juuri nyt sopiva väli ommella pari peittoa. Jouluhömpötykset ovat jo takana eivätkä opinnot ja harrastukset rasita vielä viikkoon pariin.

Tämmöiset aloitelmat odottavat vapaata hetkeä. Ompelukone on viritettynä ja hurautan aina välillä sauman tai kaksi. Ensi viikolla täytyy käydä vielä vanuostoksilla.
 Vanhoja mutta käyttämättömiä Tampellan kankaita (yhtä kuosia lukuun ottamatta).

 Lisää sinisen sävyjä
Sukat tytöille 7-veikasta vyötteen ohjeella.
Vähän turhan väljä jalkaterästä, mutta menköön.
Kyllä ne ihan saman kokoiset on, vaikka kuva väittää muuta.

KolmeKovaa testasi
Virkkasin ihanasta vihreästä Purosta reuhkan. Se oli vähän turhan reilu ja reikäinen. Siispä huovutin sitä hieman. Nyt se sitten taitaa olla pikkuruisen liian nafti, kun pyrkii pois päästä. Ja se on edelleenkin reikäinen.
Enpä tiedä...Yritänkö märkänä venyttää sitä hitusen?
 Lahjonko koululaiset käyttämään sitä?
 Vai kutistanko lisää, jotta sopii pienimmäisen päähän?

tiistai 28. joulukuuta 2010

Nappivalinta

Osasipa Pukki tuoda juuri oikean lahjan pojulle - pienet led-lamput. Tai kuten poitsu itse sanoo "taskuamput" ja jalkaan pitää tietysti laittaa "taskuousut", että ne lamput voi välillä sujauttaa taskuihin.

Kiva ja osuva lahja oli tämä minunkin; Muorin itse koristelema puurasia. Aika painava, ei holsky, rapise, kolise...
Sisältä löytyy...
 ...kerä vanhoja käyttämättömiä metallihampaisia vetoketjuja!

 Nämä kassit leikkasin valmiiksi jo ennen Joulua, mutta enpäs sitten ehtinytkään ompelemaan. Nyt ne hurautin ja näin on virallisesti ensimmäiset ensi Joulun lahjat tehty! Voishan näitä toki muutenkin lahjoiksi antaa, mutta on vaan niin kovin jouluiset värit, että taidan säilöä muun joulusälän joukkoon.

 Pikku jätkälle valmistui viime yönä ohut peitto ilman vanua. Paloja tähän olen leikannut pitkin syksyä aina kun muista ompeluksista on jäänyt jäljelle sopivan kokoisia jämäpaloja. Oma lemppari on tuo Borås cottonin "Rio" -kangas. Siitä aloin tehdä jakkua joskus vuosisatoja sitten, mutta ennenkuin sain vaatteen valmiiksi, ehti kulua kymmenen vuotta ja syntyi kolme lasta, joten eihän se nyt enää sitten sopisikaan... joutaa siis hyvin pilppoa muihin tarkoituksiin.

torstai 23. joulukuuta 2010

Viimehetken Pikalahja

 Vanha juttu täällä blogistaniassa, mutta itse en ollut aikaisemmin kokeillut. Helppoa, nopeaa ja kivaa! Suosittelen! Sopii lahjaksi ihmiselle, jolla on jo kaikkea, myös tulisija.
 Monissa ohjeissa käskettiin sulattamaan steariinit veden sekaan. Kokemuksesta tiedän, että jos steariinin sekaan eksyy pisarakin vettä, niin palaessa pärskii. Siksipä sulatin kynttilänjämät kerroskattilassa. Alempaan kattilaan kaadoin vedenkeittimestä kiehuvaa vettä, kunnes vesi yltää ylemmän kattilan pohjaan asti. Kuuma vesi yksinään riittää sulattamaan steariinit, levyä ei tarvitse laitaa ollenkaan päälle.
Kun massa oli kokonaan sulanut, kallistin yläkattilaa, jotta dippaaminen onnistuu paremmin. Ruusut kastoin kaksi kertaa. Niistä tuli oikeasti punaisemmat, kuva ei ole oikein edustava.
 Isompi tytär teki keramiikkakurssilla näin valloittava ja sydämet sulattavan tontun. Eikö vaan olekin ihana!
 Iloista Joulua!

maanantai 20. joulukuuta 2010

Lomalaisten Lahjapussi

 Koska tämän lahjan saajat ovat jo Espanjan auringossa (vai sataakohan sieläkin lunta?), voin paljastaa paketin sisällön. Kuvat on näpsäisty kiireellä ennen paketointia ja iltahämärässä. Mummun mussukat tallentuivat kankaalle jo aiemmin syksyn kurssilla. Yhdessä illassa päräytin pussukan valmiiksi. Vuorikankaana vaaleanpunainen tonttukangas ja välissä ohut vanu. Vetoketjun vetimeen virkkasin vielä lenkin, jotta pussin saa jäykemmilläkin sormilla helposti auki. Pieni ja kevyt lahja, helppo saada mahtumaan matkalaukkuun.
Ja sisälle ladattiin naposteltavaa.
Kuvissa herkut ovat jo pussissa, siksi pussukan muoto vähän kummallinen.

perjantai 17. joulukuuta 2010

Winter Wonderland

Osallistumme  Lilla-A :n järjestämään näyttelyyn, joka tosin virallisesti aukeaa vasta ensi viikolla, mutta tässä pikku kurkistus meidän työpajaamme. Kiirettä piti ja äitikin joutui auttamaan, varsinkin jalkojen kiinnytyksessä. Mutta lapset keksivät niin hauskan idean, että pakko oli kaikkien kiireiden keskellä repäistä aikaa tähänkin. Eiks vaan olekin aikas kivat Joulun Ihmeporot!

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Meillä asuu örkkimörkkejä


 punoo seittiä
rakentaa pesää
 vahtii
tuijottaa
 eksyy
 lentää
 matelee



niitä syntyy
ja häviää sukupuuttoon
nopeammin, kuin ehdin kuvata

maanantai 13. joulukuuta 2010

Korttipajan satoa osa 2

Yhteistyönä lasten kanssa läjä joulukortteja.
Osa oli jo aiemmin aloitettu ja nyt viimeiteltiin lähetyskuntoon.
Osoitekirja kun vielä löytyisi jostain, niin voisi suunnata postiin päin.

Irrotettavat koristeet, jotka on ensin neulalla tökitty muotoonsa ja sitten märkähuovutettu kävyesti käsin.

Käsin huovutetusta levysta paloja, joihin kirjailimme kuvia ja koukeroita.
Samat kortit avattuna ja suljettuna.

 Kuusi ja sydän neulahuovutettu ja sen jälkeen pesty koneessa.
Lumihiutalekortti viime vuotistä ylijäämää.

Valmiista huovasta leikattuihin kuusiin ommeltiin paljetteja sekä helmiä.
Kolme on molemmin puolin koristeltuja, eli niihin laitoimme ripustusnyörit.
Loput liimattiin yhteiskuvan jälkeen valmiisiin korttipohjiin.

 Tilkkumaalauskortteja
 Alemmassa kuvassa näkyy vähän paremmin korttien kolmiulotteisuus.

Vielä jaksoimme tehdä muutaman korunkin.

perjantai 10. joulukuuta 2010

KaulaLahjoja

 Pikku-Tonttujen korupaja on ahkeroinut. Koruja annetaan ensiviikon synttärivieraille, kahdelle lähipäivien synttärisankarille ja loput jakaa Pukki oman mielensä mukaan. Viikonloppuna pujotellaan vielä muutamia koruja.

Isompikin Tonttu on saanut jotain valmiiksi asti...TAAS kaulahuiveja. Luulisin, että tämän Joulun huivit on nyt sitten tehty.
Sinisestä Teddystä helmineuleena tasapaksu perushuivi. Punaisesta puuvilla/viskoosi langasta pehmoiset kaulahuivit veljeksille. Mallia otin mummon antamasta ties kuinka vanhasta lastenhuivista.

Tuftauskurssi on nyt virallisesti saatettu päätökseen. Kehyksen ja koneen saivat halukkaat kuitenkin vielä pitää lainassa helmikuuhun asti, jolloin saman opettajan vetämä kudontakurssi alkaa. Otin tietysti tarjouksen vastaa, koska pää on pullollaan kaikenlaisia karvaisia ideoita. Mutta Joulun yli välineet saavat roikkua komerossa, koska muutakin tekemistä on niin paljon. Viimeistelyä vailla olevat työt heitin pussissa parvekkeelle, sillä jos ne jossain näkyvissä lojuvat, en millään malta pitää näppejä erossa.