keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Ontelopipa

Henkilön Katja Toiva kuva.
Mies on jo pitkään pyytänyt uutta lämpöistä pipoa, mutta aina on ollut jotain kiireellisempää tai mielenkiintoisempaa työn alla. Onteloneuleesta innostuneena inspiroiduin vihdoin pipohommiin.
Henkilön Katja Toiva kuva.
Tällä kertaa maltoin jopa tehdä pienen kokeilutilkun ennen varsinaiseen työhön tarttumista.
Villalangat on jotain hyvin marinoituneita aarteita, merkistä ei hajuakaan. Hippusen ohuempaa kuin esimerkiksi Novitan Nalle. Värisävyt on ylemmässä kuvassa lähempänä todellisia värejä.
Pipon voi siis fiiliksen mukaan kääntää. Alareunaan tein kujan kuminauhalle, sillä muuten tuo aloitusreuna jää ihan hervottoman löysäksi ja lörpsähtää käytössä.
Kiva oli tehdä tätäkin. Vaatii kyllä ihan erilailla keskittymistä, kuin vaikka jotku perussukat.

tiistai 24. tammikuuta 2017

Pari jouluista

 Monenmoista joululahjaa tuli taas itse väkerrettyä, mutta suurin osa jäi filmaamatta. Parit tumput muistin sentään kuvata. Molemmat seiskaveikasta aikuiseen käteen koulun teoriatunneilla askaroitu. Mallia katsoin pinterestistä ja sovittelin silmukkamääriin sopiviksi. Pääkallolapasissa aukkopeukalo (samaa kerää kuin kallotkin, vaikka näyttä jostain syystä erilaiselta kuvassa) ja sydänlapasissa kiila.


maanantai 23. tammikuuta 2017

Meowth

 Poika pyysi ompelemaan t-paitaansa jonku Pokemonin. Aplikointi-ideoita etsiessä kekkasin helpomman ajatuksen. Leikkasin kopiokalvosta sabluunan ja kaivoin seulan esiin varaston uumenista. Pari kolme vuotta vanhat painovärit esiin ja tsekkaus, että toimivat vielä. Vähän teippailua ja pari vetoa värillä. Valmis.
Valkoinen paita isälle ja sininen pojalle.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Charmander ja Mew

Pokemonit jaksaa kiinnostaa edelleen perheen kahta nuorimmaista. Neuloin toiselle pelurille lämpöiset tumput onteloneuleena. Periaatteessa tumput voisi kääntää, sillä värit ovat sisäpuolella toisinpäin. Oikeankäden tumpussa on etusormelle kurkistusaukko. Nyt voi vilposemmalla ilmalla pelata käsineet kädessä. Hahmojen hännät kiertävät kämmenpuolelle.

Vähän hahmojen ääriviivoja vahventelin paraatipuolelta. Tumpuissa on vain 35 silmukkaa, johtuen saajan siroista kätösistä ja siksi hahmot piti aikaan saada kohtuu pienellä silmukkamäärällä.
 Kuvioihin katsoin mallia netistä ja piirtelin suunnitelmat ruutupaperille. Aloittaessa en ollut ihan varma kerrosten määrästä (tietenkään en tehny mallitilkkua) ja pelkäsin etteivät kuviot mahdu, siksi hahmot jäivät omasta mielestä hitusen turhan alas.
En ole aiemmin onteloneuletta kokeillutkaan ja heti tykästyin. Hidasta hommaa on kyllä.

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Saldo

 Puolitoista kuukautta koulua käytynä. Mukavaa on ollu. Vähän kuivemmat teoriatunnitkin on sujuneet suht kivutta, kun ne on voinu hyödyntää neulomiseen.Tähän mennessä on valmistunut viisi kaulahuivia, yhdet tumput ja kaksi villapaitaa. Villapaidat neuloin kaksinkertaisesta  langasta; toisena Novitan Polku ja toisena joku plingpling-kimalle tekokuitu. Itelle ja tyttärelle molemmille samanlaiset. Mun mielestä tuli kivat peruspaidat ja tyttökin tykkäs. Ohuet, mutta silti lämpöiset.


Teorianosuuden opiskelu on ollu niin ihanasti erilaista kuin aiemmissa kouluissa. Ensin olin tunnilla yksin kutimieni kanssa, mutta sitten niitä ilmestyi muillekin. Jokunen on ottanut tunnille mukaan värityskirjat. Opettajat oikeen suositteli, että välillä voi kesken tunnin nousta vähän sivummalle tepsuttelemaan. Istumisen vastapainoksi meillä on myös paljon käytännön harjotuksia ja pieniä näytelmiä ja ryhmätöitä. Ja pari kertaa meidät on lähetetty ulos lenkille, samalla piti miettiä ja keskustella jostain aiheesta. Toisaalta kotitehtävien tekeminen on ollu haastavaa, kun meinaa perheellisellä tunnit loppua vuorokaudesta. Ja kun ne aiheet on ollu vielä niin mielenkiintoisia, että välillä huomaa lukevansa ja tekevänsä vähän liikaakin. No nyt on onneksi talviloma =)

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Kouluhommia

Vähän on ollut raskas koulun alku. Se paikallaan istuminen! Kun on tehnyt fyysistä työtä parisen kymmentä vuotta, ei peffa meinaa tottua jatkuvaan tuolikontaktiin. Onneks meillä on jonkin verran toiminnallistakin opetusta, eikä pelkkää teorian jumputusta. Ja ne opet! Tosi ihania, asiantuntevia ja innostuneita persoonallisuuksia. Ja onneksi rohkaistuin ottamaan kutimet mukaan luennoille. Keskittyminen on paljon helpompaa, kun kädet tekee jotain yksinkertaista. Kaks villapaitaa on jo viimeistä silausta vaille valmiina.
Parina koulupäivänä erehdyin laittamaan päälle miltei kokomustat vaatteet. Musta ei vaan ole mun juttu, ainakaan suurina pintoina. Ja kun puolet luokasta oli vielä pukeutunut mustaharmaa-sävyihin niin mulle tuli ihan hautajaisfiilis. Olin kuitenkin varautunut piristävän värisillä lankapalluroilla ja niiden avulla siitäkin selvittiin =) . Nämä kaulahuivit menevät arpavoitoiksi omanseuran seuraaviin kisoihin.

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Pikkuruista piperrystä


 Löydettiin ennen joulua kirppikseltä laatikollinen minihamahelmiä minihinnalla. Pitihän ne ostaa pukinkonttiin likkoja varten, kun tykkäävät askarrella. Alustoja ei laatikossa ollut mukana ja niiden etsiminen olikin haastavaa. Lopulta löysin kotimaisen pienen nettikaupan, josta sieltäkään ei saanut pelkkiä alustoja, vaan piti ostaa setit, joissa tuli myös lisää helmiä. Ja mikäs siinä, nyt on ainakin väreissä valinnan varaa. Muutama kokeilu jo odottaakin jatkojalostusta, näistä tulis vaikka kivoja koruja tai jääkaappimagneetteja.