sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Ällökankaan tuhoamisoperaatio alkoi:
Ensin syntyi säilytyspusseja.
Ylhäällä katon rajassa värit eivät aiheuta migreeniä! Ompelin monta reilunkokoista pussukkaa, joihin saa pölyltä suojaan luistimia, monoja ja muita talvikamppeita. Raitojen kohdistusta olis voinu vähän miettiä etukäteen, mutta ei aina voi kaikkea muistaa.

Kestoja! Ihoa vasten trikoo. En olis ikinä uskonut miten mukavia nää on käyttää! Näitä ompelen vielä lisääkin. Nepparina tavallinen metallinen. Osasta vielä kuvassa puutuu. Niihin laitoin pienemmät, vaikka toi kymppimillinenkin on ihan hyvä.
Isompia neppareita asensin tällä uudella lelullani.

Pienemmät nepparit löytyivät tästä pinosta. Tälläinen läjä erikokoisia neppareita pihakirppikseltä 5e. Osa sopii neppipihtieni olemassa oleviin leukoihin, mutta pienemmät joudun naputtamaan vasaran kanssa.

Tässä toinen uusi lelu, josta on iloa lapsillekin; Pyöreä jojotin. Tytöt tekivät heti pinon jojoja ja ompelivat niihin nappeja sekä hakaneuloja. Näitä tehdään kuulemma paljon ja mummu saa sitten myydä niitä työkavereilleen! Ja jos ei mene kaupaksi, niin sitten mummu voi ne kuulemma itse ostaa!

Loppuun vielä tyttöjen tekemät laivat. Veteen näitä ei raaski viedä, mutta litle petsit purjehtivat kuivallakin maalla ahkerasti.

perjantai 28. toukokuuta 2010

Tänään kamera ja tietokone suostuvat taas yhteistyöhön!
Kaikenlaista pientä on tullut valmiiksi.

Pannulappu sekalaisista villalangan pätkistä

Vaatteita peippareille
Tyttöjen liian pienen puseron hioista housut
Pinkki  virkattu kesäpipo

Simppeli vaippa
Hattu piskuisesta palasta Nanson kangasta

Pitsimyssylle kaveriksi tietysti pitsipöksyt

Kaksi myssyä

Lastenhuonetta siivotessa törmäsi kassiin, jonka tein jo parisen vuotta sitten. Jatkokehitystä kaipaava proto. Näppäsin muutaman kuvan, jotta muistan mitä on tullut tehtyä.


torstai 27. toukokuuta 2010

Jokin meni pieleen.

Valokuvat eivät suostu siirtymään kamerasta koneeseen. Kuvailin aamulla kaikenlaista ja kun poju lopulta nukahti päikkäreille, pyrähdin koneen ääreen. Mutta ei onnistu nyt sitten kuvien lisääminen, enkä viitsi pelkkää tekstiä suoltaa.
Kuvan poppareille kävi köpelösti; Hädin tuskin alkoi mikrosta kuulua pauketta, kun alkoi jo haista palaneen kärykin. Kipinkapin uunille ja pussi ulos. Nopsasti kytevä pussi vettä täyteen ennenkuin palohälytin riehaantuu.
Kyllä harmitti. Jos vastedes muistaisi olla ostamatta niitä halppis popkorneja.

maanantai 24. toukokuuta 2010

Hienoa! Helteet hellittivät hetkeksi.
Siitepölyallergisen on helpompi hengittää.
Kun lenkkarit ovat litsläts märät, ei lätäköitä tarvitse kiertää.
Kalsareita myöten likomärän koululaisen ei tarvitse hötkyillä. On aikaa pomppia lätäköissä.

Kirppikseltä lisää löytöjä
Vihreän ja ruskean sävyiset pitkät lappisatiiniverhot, 2e pari. Värit ovat oikeasti kirkkaammat ja tummemmat. Onneton pokkarikamera ja pilvinen päivä vääristävät sävyjä.

Tietääkö joku tämän kankaan alkuperää? Voi olla yhtä hyvin ihan uutta tai vanhaa. Ostin pöydästä, jossa oli sekaisin uusia ja retrokankaita. Aivan iskemätön pöytäliina, tiuhaa tukevaa puuvillaa. Ei mitään pesumerkkejä eikä valmistajan tietoja. Sininen on oikeesti tosi tumma ja oranssi voimakas, taas teki kamera tepposet. Ei tämä meille pöytäliinaksi oikein sovi, mutta pakko oli taas  hamsteroida, kun hintaa vaivainen euro ja värit & kuviot niin hienot.

torstai 20. toukokuuta 2010

 Eipä ehdi ompelukoneen ääressä istumaan, kun ulkona on niin hieno ilma koko ajan.

Jotain pientä sentään sain valmiiksikin.

Pienimmäisen viime kesäiset hatut eivät tietenkään enää mahtuneet päähän. (Joku viisaampi olisi tämänkin osannut ennakoida ja valmistanut kesäisiä vaatteita jo toppatakkikaudella.) Muitten ompeluksien edelle kiilasi lierihattu. Yllättävän paljon menee kangasta pieneenkin hattuun. Tampellan sininen viinimarja-kangas ei ihan riittänytkään. Onneksi muumilakanan riekale oli miltei samaa sävyä. Malli on kuudesta lohkosta koottu perushattu. Ommellessa sovittelin ja muokkasin. Hankalinta oli saada kupuosan ja lierin yhteen ommeltavat reunat samaan mittaan. Sinisestä trikoosta lisäsin kapoiset soirot nauhoiksi. Pojalla ei lakit pysy päässä ilman. Eipä kyllä nyörien kanssakaan välttämättä.


Lopultakin sain valmiiksi sinisen myssyn, joka on lojunut puolivalmiina kaapin uumenissa. Tällä samalla mallilla pienin muutoksin olen ommellut hattuja itselleni jo liki kahdenkymmenen vuoden (HUI!) ajan.
Tämä hattu oli edellisessä elämässään tyttöjen paita, jonka kyynärpäät kuluivat puhki. Eihän näin hienoa kangasta voinut heittää hukkaan!

Loppuun vielä pikkuisen kirppistelyjä;

Punasävyinen verhopari villamaista kangasta 2e, ikkunaan syksymmällä.
Kolme pitkää vihreää kukkaverhoa 3e.
Ei ole mieluinen väri, mutta kyllä laadukkaalle puuvillakankaalle käyttöä löytyy

Kaksi vaaleaa verhoa, joissa metallinkiiltoisella vaaleanpunaisella painettu viuhka/suomukuvio, 3e. Näistä olisi tarkoitus ommella tytöille kellohelmaiset mekot kesän juhliin.

Upea pöytäliina 1e. En ole vielä mittaillut riittääkö, mutta tästä toivoisin paitaa itselleni.

lauantai 15. toukokuuta 2010


Tahvo

Nää on niin hienoja! Kyllä on taitavia tyttöjä!
Lasten koulussa ja kerhossa tekemiä juttuja.
Näitä on paljon, tässä vaan pari esimerkkiä.

Sininen valkovuokko-liina
Säkkikangas-liina
Mosaiikki pannunalunen

Vohvelikangas pefletti
Rautalanka-avainkoukku helmisomistein
Itse koristeltu lahjapaperi

Kaksi Papa-papukaijaa (käsinuket) rottinkihäkeissä
Keltaisen rasian 8-vuotias on itse sahannut, naulannut ja maalannut

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Vettä! Ihanaa kamalaa, roiskuu ja lorisee.


Uusi ruokalappu retrovahaliinasta. Lisään kankaan tarkemmat tiedot, kunhan muistuu mieleen. (Tampellan Ovaali, suunnittelija Marjatta Metsovaara).
Sain tätä kangasta ison ison palasen,  mutta on niin voimakkaan värinen, ettei silmä sietänyt levittää keittiön pöydälle. Päästi myös karmeasti väriä, kun kastui ja vahapinta meni myös hieman laikukkaaksi. Ruokalapun pesin koneessa runsaalla vedellä, eikä näyttäisi enää väriä irtoavan.


Tämän pojan paidan värit on aika räksyt, mutta päällä ei kuitenkaan näytä kovinkaan räikeältä. Punainen joustosametti vanhoja vinttilöytöjä, taskuun liiskattu sammakko kierrätyskangasta.
 Ostin nepparipihdit pitkällisen jahkauksen ja suunnittelun jälkeen; kyllä kannatti! Neppareiden laitto oli ihan lasten leikkiä verrattuna entiseen ähellykseen ja paukutukseen.

Lökärit poitsulle collegesta. Vähän on vielä kasvunvaraa. Onneksi laitoin napakat resorit, niin voi nytkin jo käyttää.

Vielä pari kirppislöytöä.
Hartiapyyhe/kylpyviitta 70-luvulta (niin ainakin lappu väitti ja taidan uskoa todeksi) herkulliset värit. Meinasin käyttää ompeluksiin, mutta tytöt halusikin ottaa käyttöön.


Tämän kevythaalarin on joku itse hurautellut. Hintaa oli vain 2e, joten nappasin mukaan, vaikka ompeleissa onkin kaikenlaista huomauttamista. Koska;

TADAA
Vuorikangas on näin hieno!

Tarkoitus on lähipäivin kääntää haalari sisäpuoli ulospäin. Resorit taidan vaihtaa ja vetoketjun kääntää  myös.
Nyt hopi hopi hommiin, että saadaan uusi kiva haalari ennen kesähelteitä.




sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Harmaan päivän aurinkoinen aihe;
Iloista Äitienpäivää!
Aurinkoisena syyspäivänä Mummolassa nuorimmainen otti ensituntumaa tietotekniikan maailmaan.

 Aurinkoinen pirteä pörriäisen värinen kori on punottu Brazil-kahvipaketeista. Kätevä ja tykätty kirppislöytö.
Korin alla vanha Tampellan Emäntä-pyyhe,  joka kannustaa syömään tarpeeksi.
Taustan keramiikkakalat valmistin kipsimuotin avulla vuosia sitten.
 

tiistai 4. toukokuuta 2010

Mitä ihmettä näistä voisi tehdä?
Tampellan 80-luvun ältsit kankaat! Niin kirkkaat, että silmiin sattuu. Ostin kirppikselta ison pussin vanhoja kankaita (ihan pakko,  kun hintaa oli vain 2e) ja nämä olivat siellä monien käyttökelpoisten peruskankaiden seassa. Tiuhaa laadukasta kangasta, mutta väri...KääK.


Toinen mieluisampi löytö
Vanha itsetehty pikkulapsen essu. Valitettavan huonossa kuvassa taustan sininen näyttää liian tummalta. Ikä hieman näkyy jo, mutta kyllä jokaisesta kolmenkympin rajapyykin ylittäneessä alkaa löytyä enemmän tai vähemmän pientä pintavikaa. Pakkohan tämä oli poimia talteen pullatalkoita odottamaan, kun hintaa oli vaivaiset 30 senttiä.


Kun lapset meluisan ja märän iltapesusession jälkeen vihdoin ovat untenmailla, on oman ajan vuoro. Sen sijaan, että tiskaisin (järkevää) tai vaikka kutoisin muutaman rivin teeveen ääressä (mukavaa), mietin ja  murehdin opiskeluasioita. Syksyllä alkaisi kolmivuotinen käsityön taiteen koulutus, joka kiinnostais kovasti. Mutta niin monta muttaa...

lauantai 1. toukokuuta 2010

 
Vaihteeksi jotain itsellekin. Kesäinen paituli mummolan vintiltä löytyneestä 60- tai 70-luvun kankaasta. Jotain pientä täytynee pukea alle, sillä kangas on läpikuultavaa. Helma on lantiopituinen ja malli hieman A-linjainen.


Kaikenlaisia parsimustöitä ei yleensä viitsi kuvailla, vaikka niitä paljon teenkin. Nämä housut ovat kuitenkin nyt ansainneet paikkansa bittiavaruudessa. Alunperin nämä olivat mummon hylkäämä pitkä hame, josta riitti kangasta reilusti tytön housuiksi. Taskut ja lahkeen koristeraidat syntyivät kulahtaneesta vauvan velourtakista. Kun tytöt saivat kontattua polvet puhki, meinasin jo pilppoa pöksyt siivousräteiksi. Koska malli on kuitenkin isommalle hoikkeliinille hyvin istuva ja housut mieluiset, saivat housut vielä jatkoaikaa. Vihreä villakangas on joku pikku silppu loputtomistajemmoistani. Sydämien reunat huolittelin ensin siksakilla ja ompelin muliinilangalla paikoilleen. Hommaan ei mennyt kauan ja tyttö on mielissään.