maanantai 29. marraskuuta 2010

Taas lipsahti yötöiks

Viime viikolla kaivoin esiin ja lajittelin kaikki omistamani langat ja niitähän riitti. Tässä kuvassa näkyvissä vain ne langat, joita raatsin tuftaukseen käyttää. "Paremmat" neulelangat siirsin turvaan odottamaan aikoja parempia. Samalla tuli siivottua muutenkin kaappeja. Kierrätykseen lähti monta kassia vanhoja vaatteita ja ronskisti roskiin lensi useampi pussi pientä kangassilppua ja sälää.
Viikonloppuna oli taas tuftausta, mutta mitään näytettävää ei niiltä tiimoilta oikeastaan ole. Muutaman tunnin tapaamisen aikana lähinnä katseltiin yhdessä tähän astisia aikaansaannoksia. Lisäksi kurssin vetäjä esitteli lisää tekemiään mallitöitä sekä monenmoisia tuftaustyökaluja.
Sain opelta lainaksi myös tämmöisen Ultra Punch - nukitusneulan. Sitä piti ihan pikkuisen illalla kokeilla... tietenkään en malttanut lopettaa järkevään aikaan, vaan piikittelin työn valmiiksi asti ja myöhään meni.
 Tässä vekottimessa on kolme erikokoista neulankärkeä,  mutta suurimmastakaan ei kovin paksu lanka mene jouhevasti läpi. Käytin L-koon neulan kanssa ohutta puuvillaista virkkauslankaa ja pohjakangas oli joku pörröinen villan pala. Yhdessä ne pelittivät hyvin ja lanka tarttui kiinni niinkuin pitikin. (Jos neula, lanka tai kangas ei ole yhteensopiva toisten kanssa, työstä ei tule mitään.) Neulalla syntyvät pisimmätkin lenkit ovat piskuisia verrattuna tuftaustyökalun jälkeen. Ihan kiva vekotin, jolla saa tehtyä hauskan näköistä jälkeä ja pieniäkin yksityiskohtia. Apuna kannattaa ehdottomasti käyttää kirjontakehystä.
 Keskimmäisen lapsukaisen piirrustuksen perusteella nukitin Nalle-Karhun. Tähän pieneen työhön kului aikaa ainakin kaksi tuntia, ehkä enemmänkin. Hyssyttelin välillä nuorimmaista takaisin untenmaille ja touhusin vähän muutakin samalla,  joten ajankulua on hankala arvioida. Hidasta joka tapauksessa!
 Sama kuva vielä takaa päin. Nukat ovat vähän turhankin tiheässä. Ylimääräisten nyppyjen purkaminen olisi helppoa, mutta en taida viitsiä, kun ei kuva kovin paljon kipristele. Täytyy tyttösen kanssa vielä neuvotella tuleeko tästä koriste pussiin, kassiin, kansioon, tyynyyn... tai vain taulu. Taustapuolelle kannattaa joka tapauksessa sivellä (maito)liimaa, jotteivat nypyt karkaa. Nukan voisi myös leikata auki, mutta siihen urakkaan en nyt ala. Ihan kiva näinkin.

Vähän Pukintöitäkin taas
 Pannulappu
 ja pussukka

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Kiva uusi hullutus!

Tuftausta en ollut ennen kokeillutkaan ja on kuulkaa kivaa hommaa! Valmistä syntyy nopeasti ja virheet on helppo korjailla. Nämä kaksi työtä tosin ovat vasta "raakileita". Riippuen tulevasta käyttötarkoituksesta, näille täytyy vielä tehdä temppu jos toinenkin.
Eli punaoranssin työn lankalenkit (en nuita tummia matalampia, vaan kirkkaat) aion leikata auki, ainakin osittain. Lankoina tässä käytin sekä villalankoja että sekoitelankoja. Tästä olis tarkoitus tulla sohvalle tyyny. Aukileikattu nukka ei niin herkästi tartu kiinni nappeihin sun muihin. Liimaamattomat lenkit myös purkautuvat vetämällä rivi kerrallaan aika helposti. Nurjalle sivellään maitoliima, joka siis kiinnittää langat napakasti. Kankaan reunat täytyy huolitella ja sitten on jäljellä enää tyynyn ompelu.
Alla olevan kuvan reunassa näkyy, miltä työ näyttää nurjalta puolelta.
 Sinisävyisessä työssä on sekalaisia villalankoja, poppanakudetta ja puuvillalankaa. Poppanaa kului yllättävän paljon, vaikka lenkkien pituus ei ollut edes maksimissa. Keskusta-alueen tummansiniseen osaan upposi puoli kiekkoa. Reunoissa olevaa löyhäkierteistä lankaa ei kannata leikata auki, mutta poppana-alueet taidan nipsutella. Joskus... Nyt on kiire napsutella lisää kokeiluja, sillä kehys ja tuftaustyökalu ovat lainassa kurssin vetäjältä enää kolme viikkoa.
Vähän meinaa  kiristää hermoa, kun näiden opintoihin (Kivojen! Ei malttais lopettaa!) kuuluvien hommien lisäksi pitäis tehdä niin paljon muutakin. Joulukortteja on lasten kanssa onneksi jo aloiteltu. Ja jotain lahjoja on valmiinakin. Ennen Joulua juhlitaan meillä vielä yhdet synttärit ja koko perheen voimin tehdään viikonlopun risteilyreissu.
Luentotöinä valmistuu kuin huomaamatta näitä kaulaliinoja. Pinkki Teddy-langasta pukinkonttiin ja sininen puuvillainen vaihteeksi itselle.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Nuppupeittoja TAYSiin


Kaikki kädet ahkeroimaan

Osallistumisaikaa on maaliskuun 2011 loppuun
Joulutohinoiden jälkeenkin siis ennättää mainiosti osallistua

torstai 18. marraskuuta 2010

SydäMMMMellistä

 Lumipyryn innostamana tein joululahjainventaarion. Kaappien uumenissa majaili mm tämä vahakangas. Oletettavasti Tampellaa. Käyttämätön, mutta päästi kostuessaan niin hurjasti väriä, että pesin kankaan ronskisti pesukoneessa. Josta syystä jäi hieman läikikkääksi. Samoin säilytyksessä syntyy vaaleita jälkiä taitoksiin. Vähän synkkä makuuni ja siksi on jäänyt kaappiin piilottelemaan. Taas sitä oioin ja huokailin, mitä tälle tekis. Tyttären mielestä liina on hieno ja sopii hyvin Jouluun koska "Joulu on niin synkkää aikaa"  =)
Tarkoitti kuitenkin pitkää pimeyttä eikä yleistä ilmapiiriä =)

 Sarja Joulusydämiä pukinkonttiin tai kortteihin.









 Materiaaleina kaikenlaisia talteenotettuja kankaanpalasia sekä nappeja edesmenneistä vaatteista.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Jouluisia ajatuksia

Kaikenlaista on työn alla, sekä käta-juttuja että joululahjoja. Tulossa lähiaikoina ainakin tilkkumaalausta (hartiat jumissa!) sekä tuftausta.
Nyt esittelyvuorossa jouluinen ikikukka.
 Paljon pieniä pajunoksia - tikkuja, joista toinen pää halkaistu kukaksi. Ehjä pää tuikkastaan liiman kera styrokspalloon kiinni. Nyt täytyy tunnustaa, että sain pallon "puuvalmiina", eli kovin esityö oli jo tehty. Eli jos joku on kiinostunut kuulemaan tarkempia ohjeita, täytyy kysäistä äidiltä =).
Paaaljon kimalleliimaa, jotta styroksi ei kovin erotu oksien alta, parantaa samalla risujen pysyvyyttä. Ripaus isoja irto kimallesydämiä. Kiepautus metallin hohtoista kirjontalankaa. Väreihin sopiva ruukku. Ja siinä se.


Lasten Lahjavinkki
Reilunkokoisia (puu)helmiä ja pyöreätä kuminauhaa. Helmissä pitää olla niin suuri reikä, että kuminauhan saa siitä työnnettyä läpi ainakin kaksi kertaa. Ensimmäinen helmi asetetaan keskelle kuminauhaa. Kumppis solmulle tai parille. Seuraavaan helmeen työnnetään kuminauhan molemmat päät, mutta eri suunnista ja taas tehdään solmu tai kaksi. Korun loppuun vielä kuminauhasta lenkki, jolla korun saa kiinni.
Tämän teko onnistuu periaatteessa lapsilta omatoimisesti, mutta varsinkin puuhelmien sisus voi olla niin karhea, että apua kaivataan. Ei haittaa mitään jos kuminauhaan tulee vahingossa liikaa solmija tai niitä unohtuu muutama välistä. Koru voi näyttää kuvassa karulta, mutta on kädessä aikas kivan. Ja toimii stressilelunakin!

maanantai 15. marraskuuta 2010

Linnulle koti


 Lapset innostuivat osallistumaan lilla A:n järjestämään virtuaalinäyttelyyn.
Pienet nenäpäivä-laatikot saivat asukeikseen piskuiset tiput.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Villava viikonloppu

Minimies sai toisenkin puntin villahousuista kontattua rikki. Tikuttelin reiän päälle kaverin vihreälle örkille.

Joulupukin konttiin valmistui kaksi huivia Teddy-langasta. Aloitin neljällä silmukalla ja neuloin koko ajan helmineuletta. Joka kuudes kierros yksi silmukka lisää. Puolessa välissä aloin kaventaa samalla vauhdilla. Tällä kertaa oli fiksu ja varmistin puolivälin ajankohdan talousvaa´an avulla.

 Tämä viikonloppu kului aikalailla villaisissa merkeissä - huovutuskurssilla. Pari elokuvaa tuli katseltua solmiessa lasihelmiä silkkilankaan. Tein vähän turhan paljonkin nauhaa, mutta onpahan ensikerralla valmiina, kun inspis iskee.
 Mustia hahtuvakiemuroita.
 Päälle seitinohut villakerros, helminauhaa ja vielä henkäyksen kevyt kerros villaa.
Vielä kerros kiemuroita.
Varovainen huovutus kahden kuplamuovin välissä.
Rullausta, paukutusta, lutrausta...
Ja huivi on valmis... Tai ehkä kuitenkin pöytäliina? Muutama ohuempi kohta kaipaa ehkä vähän tukevoitusta (valkoista villaa oli hankala laittaa tasaisesti valkoisella pöydällä), mutta tuumin asiaa hetkisen.

Viikonlopun muuta satoa;
Sininen rannekoru on käyttövalmis, muiden vaiheista kuulette ehkä myöhemmin lisää.

Loppuun vielä ihanien tyttörien ihanat isänpäivä kortit.

perjantai 12. marraskuuta 2010

Tää olis voinu lompsia Tiimariin...

...mutta jo perinteeksi muuttuneeseen tapaan, tää käyttikin tunti tolkulla aikaa ja teki itte.
Sävelet oli selvät ja idea yksinkertainen. Esikko halusi noita-hatun, semmoisen teräväkärkisen eikä mitään löysää lörppää...
Lieri kaksinkertaisesta pahvista ja vielä kontaktimuovilla päälystetty. Kupuosa jäykkää muoviverkkoa, muutamalla pistolla kasassa. Muovin karheat reunat + saumat suojasin maalarinteipillä. Sovituksessa kaikki tuntui olevan ok. Siispä ompelin hatun valmiiksi.
 Mutta valmis hattu ei pysynytkään päässä. Ratkoin lieriosan irti kuvusta. Satiini hatun sisällä kiristi ja oli aivan liian liukas. Muutama avartava viilto satiiniin ja paikoiksi päälle vähemmän liukasta kangasta. Lakista olisi saanut paremmin istuvan tekemällä aivan uuden ja hieman soikioksi muotoillun lieriosan. Ei kiitos. Onneksi jemmoista löytyi pätkä turvavyötä. Ompelukoneeseen kiinni tukeva nahkaneula ja kierros korotusta hattuun. Lieri vielä käsipelillä paikoilleen. Nyt pysyy hattu päässä ja noita on tyytyväinen.
Puvuiksi tytöille onneksi kelpasivat vielä viimevuotiset ompelukset.
Toisen noidan Halloween-somisteet syntyivät onneksi pienemmällä vaivalla. Mustia pitsirusetteja tukkaan ja kenkiin lepakot.
Viime kesän nippanappa sopiviin tossuihin muutamalla pistolla kiinni huopalepakot. Lepakoissa päälypuolella mustaa satiinia sekä erikeepperin päälle ripoteltua kimalletta. Kuvissa lepakot ovat jo hurjista juhlista kärsineet. Osa kimalteistakin on karissut ja liima näkyy tyhmästi. Helppo ehostaa seuraaviin juhliin.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Kankahia

 Vähän jo vanhempia ostoksia, mutta unohtuneet kuvaamatta.

 Kaksi pikkuverhoa, laadukkaat ja väreiltään kirkkaat. Samaa kuosia olen nähnyt eriväreissä. Tietääkö kukaan valmistajaa? Tein tästä kankaasta jo kevätpuolella pienen essun.

Neljä kokopitkää ruskeansävyistä verhoa. Näiden iästä ei ole hajuakaan. Hitusen jo haalistuneet ja ohuemmat kuin esimerkiksi Tampellan vanhat kankaat. Hintaa vain viisi euroa koko satsille. Olihan ne otettava.

Kolme pienehköä palaa villamaista (tekokuituista) verhokangasta. Ihanat sävyt, mutta harmistukseksi kaikissa lievästi kellertävyyttä yhdellä reunalla. Tiedä sitten onko auringon aikaansaannoksia vai tehtaalla pois leikattu värivirhe. Ei kauheasti erotu, kunhan ei laita kellastunutta ja valkoista kohtaa ihan vierekkäin.  Lahjaksi saatu kuin myös seuraava kangas.

Tästäkin tykkään; Tampellan AURA - kangasta soiro. Tämä on ainakin poistopala, koska siinä on painoväri levinnyt ikävästi. Alla olevassa valoa vasten otetussa kuvassa näkyy kankaan kiva epätasainen ja vähän karkea luonne. Kyllä tästä voisi vaikka laukun askarrella. Menis pöytäliinanakin... kakkulautanen aina tuhrun päälle!