sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Hukkapätkät ja ällölangat hyötykäyttöön

Tähän pitkäaikaisprojektiin saa tuhottua kaikki inhat tekokuitulangat ja muut epämääräiset pikkukerät. Värin ei ole väliä, rumat voi aina piilottaa vaatekomeroon ja kauneimmat ripustaa paraatipaikalle eteisen naulakkoon.
 Näinkin yksinkertaisen tuunauksen voi tehdä monella tapaa. Tämä ei olekaan tylsää puuhaa, vaikka onkin yllättävän hidasta.
 Tässä pieni otos tällä hetkellä valmiista henkareista. Hissuksiin näitä valmistuu lisää. Tosi kätsyjä, vaatteet ei valu niin herkästi ja vähän nämä pehmustavatkin. Sen verran täytyy ronklata, että pörrölankoja ei kannata käyttää eikä tietenkään väriä saisi irrota.

lauantai 29. tammikuuta 2011

Muumin malliset blökät

Päivällä oli niin aurinkoista ja valoisaa, että mehän oltiin tietty ulkona. Ja kuvailuhommat jäi iltahämäriin.
Ruskeasävyisistä vinttilöytö-joustosameteista poitsulle parit housut. Taatusti ei kiristä eikä purista ja punteissakin kasvunvaraa. Yläosa housuista vuoritettu ohuella trikoolla.
 Meno pöydällä alkoi olla sen verran vauhdikasta, että toiset housut kuvasin ilman sisältöä.
 
  Penteleen tuplaneula taas temppuili ja teki hyppytikkiä. En jaksanu tapella, kolmiloikilla hurauttelin.
Olkaimiin piti laitta nepparit. Mutta jersey-nepit olivat päässeet loppumaan. Ei hätiämitiä...rei`ittelin ja napsuttelin pihdeillä tavalliset nepparit nopsasti paikoilleen. Äly hoi! Joustaville kankaille on omat nepparinsa ihan syystä! Jokunen tunti meni hölmöilyä korjatessa. Ompelin fleesen palat nappien tueksi ja reikien tilkkeeksi. Vastapareissa olikin valmiina napinlävet, jotka reunustin käsin pykäpistoilla. Lopputulos ihan siisti, mutta kyllä hetkellisesti harmitti!
Vuoritrikoosta vielä tylsät pikalökärit. Kangas on livenä niin kivan tuntuinen ja näköinen, että isosisko tilasi itselleen kotihousut samasta kankaasta.

tiistai 25. tammikuuta 2011

Loraus ja tujaus

Ilman tarkkaa ohjetta, ihan fiilispohjalta.
Muun perheen jo nukkuessa, keittelin keittiössä.
Litra lämmintä vettä, loraus etikkaa ja tujaus suolaa.
Villalangat likoamaan toviksi.
Villat mikronkestävään astiaan.
(Samaa liotusvettä voi käyttää seuraavaan satsiin.)
Karamellivärejä joukkoon.
 Vettä
enemmän tai vähemmän.
 Mikroon täydet tehot
Hurinaa 4-10 min.
Kannen alla, ettei soppa pääse kuivumaan.
Jäähdyttelin hetken omassa liemessään.
(Väriliemen käytin uudelleen.)
Huuhtelu.
(Pesin samointein myös saippualla.)
 Monenlaisia ohjeita löytyi netistä.
 Ominpäin ja summanmutikassa onnistui ihan kiitettävästi.
Moni on värjännyt Koolaid-väreillä ja monesti olen suunnitellut sitäkin. Normi elintarvikevärit ovat kuitenkin helpommin saatavilla. Seuraavalla kauppareissulla taidan poimia vielä jonkun väripurkin mukaani. Toisissa löytämissäni ohjeissa oli käytetty suolaa ja etikkaa toisissa vain etikkaa ja osassa ei kumpaakaan. Laitoin sitten molempia, kun niitä kaapista löytyi ja värjäyskurssillakin niitä käytettiin.
Värien valonkestosta tai pysyvyydestä muuten ei ole hajuakaan. Selviää aikanaan.

 Prinsessoille valmistuivat viikonloppuna elokuvia katsellessa sukat.
Tätä seiskaveikan tummaa vihreänsävyä on kaapissa runsaasti. Mies toi ISON muovikassillisen joskus kauppareissulta. Olivat alelaarissa ja oikeasti edullisia, joten oli ostanut mammalle tuliaisiksi kaikki.

Itselle muistiin:
koko 36/37
48s puikot 4
kantapäässä 12 krsta ennen jakoa 8-8-8
jalkaterässä 46s
(sais olla tiukempi->kiila ja väh silmukoita)
39krsta ennen kärkikavennuksia (1 joka puikolta)

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Söpöläinen

Vaihteeksi löytyi kirppikseltä oikea herkkupala. Hopean kimaltavasta langasta virkattu ja vaaleanpunaisella satiinilla vuorattu pikkukukkaro. Juuri kaipailimme tytöille taskuun hyvin sopivaa kolikkokukkaroa.
Siisti ja sievä
 Hampaita kurkistamalla paljastuu wanhan frouvan korkea ikä.

perjantai 21. tammikuuta 2011

Himmeitä hommia

Kokeilimme käta-porukan puolikkaalla lankojen mikrovärjäystä reaktiiviväreillä. Kauheasti ei muutamassa tunnissa ehtinyt, kun käytössä oli vain yksi mikro ja myrkynkeittäjiä seitsemän. Kivaa puuhaa tämäkin. Lankoja en olekaan aikaisemmin värjäillyt, kankaita joskus.
Muutamia vyyhtejä maalailin "raa`alla" sinisellä ja punaisella. Näistä tuli mieluisia. Riittäisköhän lanka kynsikkäisiin...
 Minulla oli mukana myös muutama pieni kerä, joita en viitsinyt edes purkaa. Dippasin pallona ensin värikippoon ja toista reunaa mustaan. Hyvin värjääntyi läpi asti. Aika synkät on sävyt, mutta näille löytyy paikka aiemmin esittelemästäni kirjontatyöstä. Siitä mihin huovutin mustaa hahtuvaa... Mustan eri sävyt mustan pohjan päälle ommeltuna ei ole näin hämärinä aikoina kovin kuvauksellisia. Jahka päivät kirkastuvat, pääsen työtä filmailemaan.
 Lunta alkaa olla jo ihan kiitettävästi

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Käsveska

Vastaukseni MaMa-haasteeseen , jossa tällä kertaa oli lähtökohtana NAPPI, on yllätys yllätys... käsilaukku. Joku fiksaatio mulla ihan selvästi on näihin pusseihin, kasseihin ja muihin roikottimiin. Nytkin on mietintämyssyssä ja työn alla useampikin. Mutta takaisin aiheeseen:


Luentotyöksi tarvitsin käsityön, jota ei tarvitse tehdessä juurikaan ajatella eikä kovin usein edes vilkaista. Ikiaikaisista jemmoista löytyi iso kerä mustaa nauhalankaa. Virkkuukoukku kassiin ja tunnille. Kaksi iltaa riitti nauhalanka. Reunankorkeus ei kuitenkaan vielä ollut hyvä, joten jatkoin työtä puuvillalangalla.
Kassin yläreunaan virkkasin jäykisteeksi kolminkertaisen sisalnarun ja reunan viimeistelin vielä rapuvirkkauksella.
Kahvat syntyivät ruskeasta villalangasta ja myös niihin virkkasin sisalnarua reunoihin.
Kassi on senverran jäykkä, että pysyy itsekseen pystyssä. No vähän joutuu tyhjänä asettelemaan. Mutta pysyy kuitenkin.
Vanhoja ruskeita nappeja oli sopivasti neljä kappaletta. Napit ovat vain koristeena, vaikka virkkasinkin kahvoihin alunperin napinlävet. Pelkät napit eivät kuitenkaan riittäneet jämäköitä kahvoja pitelemään, siksi ompelin ne muutamalla pistolla kiinni.
Kassia olen ajatellut käyttäväni ihan kotioloissa kesken olevien käsitöiden kuljetteluun ja säilytykseen.
Jos otan kassin joskus mukaan ihmisten ilmoille, koristeeksi voisi valita yhden tai useamman tästä joukosta.
Näiden valmistuksessa on käytetty hyväksi myös lapsityövoimaa; Pari jojoista on tyttöjen rypyttämiä ja he myös valitsivat kaikki napit. Taakse ompelin pienet hakaneulat.

maanantai 17. tammikuuta 2011

Mustaa ja ruskeaa

 PaaPiin kankaiden hävityshaasteeseen vastauksena kauppakassi Tampellan APIA -kankaasta (desingn Marjatta Seppälä). Tein niin vimpan päälle kaikki saumat ja käytin jopa silitysrautaa. Tuli siisti ja kestävä.
 Käta-opinnot alkoivat taas ja ensimmäisenä aiheena on kirjonta. Tehtävänä valmistaa kirjokannet. Koko vapaa, kunhan ei ihan minitekstiili kuitenkaan. Ensin aloin kirjomaan syksyn painokokeilulle pienellä neulalla ja puretulla muliinilangalla.
Sitten meni hermot millintarkkaan näpertelyyn. Virkkasin hahtuvasta "verkkoa" ja huovutin koneessa. Kaivoin esiin villalangat ja isomman neulan. Pitkiä pistoja ilman tarkkaan suunnitelmaa. Tietysti mielessä on kaikenlaisia jatkovaihtoehtoja, mutta "fiilispohjalla" mennään.
Saa nähdä mitä tulee vai tuleeko mitään. Aikaa on ruhtinaallisesti koko kevät, mutta kohta alkaa myös joka viikkoinen kudonta (kutomassa pitäisi käydä myös omalla ajalla) ja onhan perheellisellä tietysti joskus jotain muutakin tekemistä.

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

sAksipussi

Vähän aikaa sain tehdä origamihommia, kun taittelin saksille säilytyspussukkaa. Mallia katsoin lahjaksi saadusta vastaavasta, mutta aika paljon muutin mittoja. Periaate on kuitenkin sama. Kuvissa paperimalli on tuotantoteknisistä syistä johtuen peilikuvana.
Kaksi kangasta ommellaan pussiksi. Kääntöaukon kohdalle ei tarvitse jättää saumavaraa. Ripustus/nappinyörin solmut tein uunon isoiksi, josta syystä niistä oli reunan tikkausvaiheessa hieman haittaa. Haihtuvalla tussilla piirsin viivat helpottamaan taittelua.

Ensin käännetään avoin sivu 

Ja toiselta puolelta peitto päälle.

Tässä kohtaa ompelin tuon oikeanpuoleisen reunan kiinni. Ommel jää seuraavan taitoksen alle piiloon. Mallikappaleessa kangas oli taiteltu ensin kokonaan ja vasta sitten ommeltu kasaan.

Viimeinenkin lipare käännetään ja tikataan kiinni.

Napin paikka on höhlä. Jos se on näin ylhäällä, pikkusakset saatavat päästä karkaamaan. Jos napin siirtää alemmaksi, isot sakset haittaavat sulkemista.

Näissä meillä saksia roikotetaan. Helposti saatavilla, mutta kaukana pikku sormista. Taaempi on se lahjaksi saatu inspiraatiokappale. Seuraavaan versioon täytyy mallia vielä parannella.

lauantai 15. tammikuuta 2011

Kansikoklailuja

Tääkin on vanha ja kaikille jo tuttu juttu. Meiltä vielä puuttui -neuvolakortin/äippäkortin kannet. Potsun kortti enää on oikeasti käytössä, mutta kiva on säilöä omiin kansiinsa tyttöjenkin kortit sekä odotusajan lärpäkkeet (kun joskus löytyvät...on ne tallessa...tosi hyvässä!)
Esikko valitsi nimeensä sopivat kankaat. Mallia katsoin vähän kuvahaulla (kiitos yhteisesti monille näitä jo tehneille) ja mitat suoraan muovikansista. Ihan hyvin onnistui noin koekappaleeksi.
 Toiseen valkattiin pehmoleluista pitävälle höpönassulle sopiva nallekangas. Mutta mutta...kangas on turhan jäykkää ja kuitenkin herkästi purkautuvaa. En saanut saumoja enkä varsinkaan nurkkia asettumaan siististi. Uusiks joskus, toistaiseksi saa kelvata  koskapa neiti itse ei näe kansissa mitään vikaa.
Viimeiseksi pikku-beibille pujujussitasku. Tästä tulikin sitten jo oikein kelpo kapine.

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Ei pysty ei kykene

Viitisen vuotta lasit ovat nojanneet vaatekomeron seinää. Piti tulla kaksiosainen ikkunakoriste edelliseen asuntoon, mutta ehdimmekin muuttaa ennen kuin sain valmiiksi. Siivousinspiksen vallassa aloin purkaa pakettia. Osa palasista oli vielä folioimatta ja muutama pala on hukkunutkin. Asettelin päälimmäisiä paloja vanhoihin vhs-koteloihin uusiokäyttöä odottamaan. Piilossa irtopalojen alla lymyili puoliksi juotettu levy, joka näin pitkän ajan jälkeen näyttikin ihan kivalta! Siispä kolvi esiin ja hommiin!
 Päätä särkee höyryistä ja kolviki on ihan paska. Eikä tää ihan tosta vaan valmiiks taida tullakaan.
Seuraava työvaihe; teippaan lasit taas tiukasti levyyn kiinni odottamaan kevään lempeitä tuulia... ikkunat tarttee saadaa auki ja reipas läpiveto...


Että semmosta


Laatikkolapsi oli myrkytysoperaation ajan mummolassa turvassa =)

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Nuppusia

Paapii esitteli blogissaan yhdeksän Ikean kassillista kankaita ja haastoi kaikki kangashamsterit tekemään kankaistaan jotain ja esittelemään tuotoksensa aina maanantaisin. Nämä Nuppupeitot ovat vastaukseni haasteeseen. En malta odottaa huomiseen, vaikka tänään onkin aivan surkea kuvailuvalo. Sain viimeisenkin langanpätkän pääteltyä viime yönä ja huomenna en oikein koneelle ehdikään. Ompelukoneet hurisemaan!

Kaikissa peitoissa taustana pehmeä puuvilla ja välissä ohut vanu. Tikkauksia vain sen verran, että pysyvät käytössä ja pesussa muodossaa.

Taustapuolen kankaat yhteiskuvassa
 Onnenapiloita
Kirjava kukkakangas on yksi pitkään jemmattu retroihanuus, josta en koskaan osannut/raatsinut mitään tehdä.
 Siniset tilkkupeitot olivatkin ja aiemmin keskeneräisinä näytillä. Näitäkin kankaita olen hautonut piiiiitkään.

 Toinen kiva hieman erilainen käsityöhaaste löytyy 37tuntia-blogista. Molempiin ajattelin osallistua, niin usein kun kykenen.
Yleensä meillä roikkuvat joulukoristeet vielä pääsiäisenäkin, mutta tänä vuonna heitettiin Joulu pihalle loppiaisena. Huomenna alkaa taas arki ja heti alkuun kolmena iltana viikossa opintoja.