maanantai 16. marraskuuta 2015

Villoista

 Kisareissuilla meillä aikuisilla on useinmiten tuntitolkulla odottelua. Lapset on hallilla verraamassa ennen ja jälkeen oman uinnin. Ja jos lajien välissä ei ole pitkiä odotusaikoja, ei uimahallilta kannata kovin pitkälle lähteä, vaan likat hengaa siellä kannustamassa kavereita. Me aikuisetkin sitten hengataan hallilla tai jossain lähistöllä. Itselläni on aina käsityö tai pari mukana luppohetkien varalle.
Pieni amigurumiolento valmistui yhden viikonloppureissun aikana ja tumput esikoiselle toisella kisamatkalla. Tumppujen kuviointiin katsoin mallia pinterestistä, mutta jouduin vähän soveltamaan, kun lanka oli ohjetta paksumpaa.

lauantai 14. marraskuuta 2015

Kilinää ja Kimalletta





Pikaisia pikkuvoittoja lasten uimaseuran arpajaisiin. Levittelin aarrepurkkien sisältöä olkkarin pöydälle ja yhden leffan aikana yhdistelin vanhoista korunosista, ketjuista ja helmistä avaimenperiä. Toisen leffan verran käytin aikaa käsikorujen pujotteluun. Kiva tehdä välillä jotain nopsaa.
Avaimenperä-hommeliin jäin kyllä vähän koukkuun... tarttee kirppareilta haalia lisää romukorupussukoita.

maanantai 26. lokakuuta 2015

Huhuu


Täällä ollaan vielä. Näköjään olen viimeksi kesälomalla ehtinyt blogailemaan. Sittemmin on pitänyt kiirusta. Käsitöitä on toki syntynyt, pari villapaitaa odottaa viime silausta ( = nappeja) ja nyt viimeksi on valmistunut lapsille kädenlämmittimiä.



Kuvassa keskimmäisen toiveen mukaan neulotut pöllölapaset. Pitkästä pitkästä aikaa neuloin intarsiana ja oli kyllä mukavaa iltapuuhaa. Langanpäitä tuli näinkin simppeleistä kuvista pääteltäväksi ihan kiitettävästi, mutta ei ylivoimaisen paljon. Tumppuihin neuloin ensin kuvioalueen valmiiksi tasona ja vasta sitten kärkikavennukset ja resorit pyörönä. Aatoksena olisi kilkutella vielä jokuset tumput joululahjoiksi. Jos vaan kerkeen. Kiirettä pitää.


keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Pitkäaikaisprojekti

 Jokunen vuosi tuli näitäkin housunpuntteja säilyteltyä. Olin jo päättänyt mitä  niistä teen ja kerännyt samaan nippuun muutkin tarvikkeet, mutta aina nää unohtui jonnekin laatikon pohjalle. Eikä ollut lopulta kuin yhden sateisen iltapäivän mittainen ompelutuokio saattaa projekti päätökseen.
Päällimmäinen kangas siis vanhoista reisitaskuhousuista, vuorikangas painokurssin jämäpaloja ja tähdet verhoilukangastilkuista. Tähtiä on molemmin puolin ja ne on semmoista hippusen kiiltelevää eläväpintaista mustaa kangasta. Sopivan kokoinen olkalaukku vaikka kuorokansion kuskaamiseen.

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Ihan kaikesta vaan ei voi luopua. Ei ainakaan ihan vielä.

 Virkkasin esikoista odottaessa jämälangoista pienen lämpöisen ja pehmoisen peiton, vaunuihin lämmikkeeksi ja lattialla köllöttelyyn. Peitto oli käytössä kaikilla kolmella murusella. Nyt se on jo muutaman vuoden lepäillyt kaapissa tarpeettomana, mutta en vaan raatsi sitä hävittää. Enkä kehtaa antaa eteenpäinkään, kun ikä ja käyttö kuitenkin näkyy.
Remppasiivousta tehdessä peitto tuli taas vastaan ja taas kerran mietin, mitä sille tekisi. Yhtenä aamuna muut vielä nukkui ja itse yritin olla aivan hissunkissu, jotta saisin nauttia mahdollisimman pitkään omasta rauhasta. Ja mikäs sen hiljaisempaa puuhaa kuin virkkaaminen. Niin pikkupeitto muuttui sohvatyynyn päälliseksi. Ei maailman tyylikkäin sohvatyyny, mutta halittavan pehmoinen ja tuo monta muistoa mieleen.

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Krouvimpaa

 Jämätilkuista ja kudonnasta ylijääneistä tutkaimista (kaikkea sitä on tullut säästettyä!) sekä trikoonjämistä telkkari-värkkäilyjä. Tylsän ruskeiden sohvatyynyjen tilalle vähän väriä virkaten ja neuloen.
 Välillä vähän roheampaa pintaa. Ja valmistuikin kohtuullisen nopeasti, vaikka tyynyt on isoja.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Mullistus

Pienihän se on, mutta ihan oma kuitenkin. Teinineiti kaipasi omaa rauhaa. Pienessä asunnossa ei niin helposti järjestykkään. Mietittiin isoimman makkarin jakamista tai olohuoneen rajaamista. Tytsy innostui, kun kekkastiin, että isompaan vaatekomeroon voisi rakentaa oman lokosen. Vaikka komerossa on neliöitä alle neljä, sinne mahtuu juuri ja juuri tarpeellinen. Normaalia hieman pienempi sänky rakenneltiin Ikean laatikostojen päälle. (Onneksi tyttö on hoikka eikä juurikaan nukkuessaan pyöri). Näin kesäaikaan komero on myös huoneiston mukavin huone nukkua, kun ei aurinko porota huoneeseen illalla eikä aamulla. Ilmastointiräppänän kautta kuuluu vähän naapureiden elämän ääniä, mutta onneksi tämä on aikas rauhallinen talo ja neitikin ihan sikeäuninen, niin ei kuulemma yhtään häiritse.
Meillä on nyt kaikki muut huoneet ihan mullin mallin. Komerosta piti tietysti siirtää kuutio tolkulla tavaraa muualle.  Samaan syssyyn olen läpikäynyt kaikki kaapit, hyllyt, sängynaluslaatikot ja komerot. Rankalla kädellä oon hävittänyt kaikkea täysin turhaa ja "tätä voi vielä joskus tarvita" - ja "tästä vois tehdä vaikka joskus"- roinaa.  Suosittelen! Mieli kevenee samaan tahtiin, kun roskis kolisee.

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Ihana ilma!

Helppo, nopea ja hyvin toimii. Risukeitin parista Ikean kuivauskiposta.

Hyvää ja Aurinkoista Juhannusta Kaikille!

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Viheriäistä

Vihdoin valmis! Alle vuosi meni! Jotenkin vähänkään isompien projektien kanssa käy aina niin, että kauheella innolla alkaa tekemään, mutta sitten homma jää kesken, kun tulee jotain muuta mielenkiintosempaa. Joka myös jää kesken, kun taas keksii jotain vieläkin kivempaa... Mutta itelle kun tekee, ei niin väliä vaikka vähän venähtääkin. Todennäköisesti sopii päälle kuitenkin vielä parin vuodenkin päästä. 

Vihreä ei oo ikinä kuulunu mun lemppariväreihin. Mies toi kuitenkin joskus kauppatuliaisina ison kassillisen kirkkaan vihreetä seiskaveikkaa, kun halvalla sai. Suurimman osan langoista värjäsin heti siedettävämmän sävyisiksi. Viltsussa on alkuperäistä vihreää väriä lohikäärmeen lisäksi vain pikkuraidat helmassa ja hioissa. Etupuolellekin tekis  mieli kirjoa jotain, mutta en vielä oikein keksinyt mitä, niin tällä mennään nyt toistaiseksi.

 Villatakkiprokkis vaati sensortin keskittymistä, ettei telkkarin katselukaan oikeen samalla onnistunut. Siksi piti tietty olla erikseen elokuvaneule. Tai useampikin. Pari niistä on tullut valmiiksi asti.
Lörppäpipo kivan pehmoisesta langasta

 ja munapääpipa petroolinsinisestä seiskaveikasta, säde-langalla höystettynä.

Oikeestaan en olis uusia pipoja kaivannu. Yleensä käytän pipoja (joita mulla on siis ennestäänki jo) vain kovemmilla pakkasilla (joita taas ei muutamaan kuukauteen toivottavasti oo tiedossa). 
Mutku =)

lauantai 14. maaliskuuta 2015

NamujaNappeja


Napit on ihania. Ja mulla on niitä paljon =) Mutta se ei haittaa, kun ei ne vie tilaa. (Toisin kuin kankaat. Joita mulla on kans paljon.)


Keittiössä on roikkunut tyhjänä jo jonkin aikaa pari taulunkehystä odottaen inspiraatiota ja vapaata hetkeä. Tässä yhtenä yönä se inspis sitten iski. Kaivelin nappipurkeista namusia esiin ja ompelin kankaaseen. Pohjakangas on mummoni vanha pöytäliina ja oikeastaan liian kirkkaanvärinen, ainakin messinkinapeille, mutta halusin senkin jotenkin esille, joten olkoon.


Esikoinen on meidän perheen innokkain leipuri. Pikku-veikan synttäreille neiti taikoi veljen lempihahmon. Hyvää oli =)

tiistai 17. helmikuuta 2015

Jämälankaprojekteja

Lasten uimaseura järjesti taas kotikisat. Itse kisapäivä tietysti työllistää meidät vanhemmat aika tehokkaasti, mutta myös kaikenlaiseen esivalmisteluun ja jälkijärjestelyyn kuluu paljon aikaa. Minä olin ensimmäistä kertaa ikinä kisoissa tuomarina ja kyllä jännitti varmasti yhtä paljon, kuin lapsiakin. Lisäksi olen ollut arpajaisten vetovastuussa, eli kerään kasaan riittävän määrän voittoja, numeroin voitot ja järjestän kisa-aamuna pöydän kuntoon.
 Itse neuloin arpajaispalkinnoiksi muutamia pehmoeläimiä pikkutyttöjen iloksi ja aikuisempaan makuun jokusen tuubihuivin (joista en tietenkään muistanut ottaa yhtään kuvaa). Kisuja oli niin kiva ja nopea tehdä, että niitä täytyy kyllä kutoa lisää. Ja miksei vaikka muitakin olioita, jämälankanyssyköitä ainakin riittää.
 Esikoinen virkkasi hyvälle ystävälle hauskan ystävänpäivälahjan. Tästä tuli mun mielestä tosi hieno, eikö!
Virkkausinnostus tarttui äitiinkin ja niin tuhlasin pari pikkukerää tähän minikoriin. Taidan täyttää sen namusilla ja lahjoittaa seuraaviin arpajaisiin yhdeksi voitoksi.
Tämä paidanretale taas on vähemmän onnistunut kokeilu. Näyttää kuvassa juu ihan ookoolta, mutta ainakaan mun päälleni ei sovi niin ollenkaan. Onneksi oli nopea neuloa ja taatusti vielä nopeampi purkaa. Siinä olis nyt sitten langat valmiiksi solmittuna pitkään letkaan. Täytyy vähän funtsia, mitä niistä tekis. Ja onpa tuolla noita projekteja kesken jonkin verran jo ennestäänkin...
Niinkuin esimerkiksi tämä villatakki. Osat vetelin koneella valmiiksi jo viime kesänä, mutta vasta vähän ennen joulua sain kappaleet lopultakin yhteen. Ja nyt on työn alla selkään kuvio silmukoita jäljitellen. Intarsianeuleena olis tietty tullu kevyempi ja ohuempi, mutta kun idea putkahti päähän vasta jälkeen päin.

tiistai 6. tammikuuta 2015

2015

Parina viime vuonna blogi on päivittynyt kovin harvoin verrattuna kahteen ensimmäiseen blogivuoteen. Suurimpina syinä Käta-opintojen päättyminen, töihin palaaminen ja lasten kilpauintiharrastus. 
 Saapa nähdä kuinka tänä vuonna käy. Lasten kuskausta on edellisvuottakin enemmän, likkojen treenimäärä sen kun lisääntyy ja pienimmäinenkin käy uimakoulussa. Itsekin käyn usein pluraamassa. Viime vuoden paras päätös oli mennä aikuisten tekniikkakouluun. Suositten lämpimästi kaikille. Meillä oli ryhmässä tosi eritasoisia uimareita, toiset osasivat tullessaan jo kuperkeikkakäännöksen, joku ei ollut koskaan laittanut naamaansa edes pinnan alle, ja silti kaikki pärjäsivät joukossa ja oppivat uutta.

 Tän vuoden tavoite on päästä opiskelemaan. Vanha työ käy kyrsimään ja on aikas epävarmakin niin että jotain tarttis teherä. Viime keväänä jo hain yhteen mielenkiintoiseen kouluun. Kyllä meinaan vähä pääsykokeissa jännitti, kun edellisestä vastaavasta tilanteesta on jo yli 20 vuotta. Mun mielestä meni kokeet ihan hyvin, ehkä psykon haastattelussa olis voinu vähän relata. Tänä keväänä yritän uudelleen, mutta haen parille muullekin linjalle. Ikää rupee olemaan sen verran, ettei ammatinvaihtoa viitsi montaa vuotta mietiskellä, jos meinaa ehtiä vielä töihinkin.
Yritän myös tänä vuonna aktivoitua käsityörintamalla. Tekee omalle nupillekki hyvää kun tekee käsillä jotain, tarpeellista tai hömppää, ihan sama . Jos ehtisin tekemään kaikki miljoona ja yksi keskeneräistä tuolta hyllyiltä ja kaapeista... tai edes osan niistä... on keskeneräisiä kutomuksia, puolivalmiita kirjoja, valmiiksi sahattuja korulenkkejä, aloitettuja tilkkutöitä...you name it...
Jotain pientä on taas tullut tehtyäkin. Pipoja ja sukkia, ihan tylsää peruskauraa, niitä viitti ny edes kuvata. Mutta näistä tuli musta ihan kivat.  Esikoisen kanssa askarreltiin pari synttärilahjaa Mummolle, pitsikulho ja plussakelinkestäviä hiutaleita. Tarttis tehdä ittellekki jokunen kulho . Hiutaleita tuliki tehtyä aika läjä, niitä voi vaikka laittaa ens vuonna joulukortteihin. Joulu on kohta taas =)

Ensimmäisten kuvien valokuvaaja on esikoisen askartelema. Mun mielestä tosi hieno. =)

torstai 1. tammikuuta 2015

LapsiRukka


Keskimmäinen Kultamuru on koko syksyn kärsivällisesti odottanut uusia tumppuja ja kulkenut vanha "junttipipo" päässä pahemmilla pakkasilla. Mun töitten piti mennä katkolle jo marraskuun lopussa, mutta hommia riittikin yllättäen Jouluun asti. Kun meidän poppoo puoliksi asuu uimahallilla ja toisen prinsessan synttäreitäkin juhlittiin joulun alla monta päivää, niin kovin paljon vapaa-aikaa ei jäänyt. Jokusen joululahjan kerkesin tekemään, mutta suurin osa suunnitelmista jäi toteuttamatta. Tyttärellekin pakkasin loppujen lopuksi pakettiin pelkät langat ja lupauksen tehdä niistä jotain pikimmiten.

Lapaset seiskaveikasta pistinkin alulle heti aattona. Kudoin koko matkalta nostetuilla silmukoilla, niin tuli hitusen lämpöisemmät.

Pipoon kokeilin ekakertaa ikinä ylhäältä aloitusta ja ihmettelen vaan, miksi ihmeessä olen aina tehnyt toisin päin. Niin paljon helpompaa oli saada kerrasta sopiva! Tyttösen pipoon tuli nallen lisäksi blingblingiä säde-langasta.

Nyt on vielä puikoilla tuubihuivi pelkästä säteestä. Sen kun vielä kilkuttelen valmiiksi, niin tytön joululahjat on kuitattu.
 Paisi ettei mun puikot kilku =) kun ostin Pukin tuomilla joululahjarahoilla itselleni puikkosetin.


Pukki toi meille kivoja, ajatuksella valittuja lahjoja. Esimerkiksi ihanan lasinapeilla koristellun puurasian. Niiin tykkään sinisestä =)
 Ja meille vanhemmille hauskat pienet valokuvalehtiset.



Tytöt saivat hauskat neulahuovutussetit. Niitä oli niin mukava tikutella, että meillä menikin pari iltaa ihan huovutushommissa, kun kaivettiin vanhatkin villat esiin ja naatiskeltiin.