tiistai 14. heinäkuuta 2015

Ihan kaikesta vaan ei voi luopua. Ei ainakaan ihan vielä.

 Virkkasin esikoista odottaessa jämälangoista pienen lämpöisen ja pehmoisen peiton, vaunuihin lämmikkeeksi ja lattialla köllöttelyyn. Peitto oli käytössä kaikilla kolmella murusella. Nyt se on jo muutaman vuoden lepäillyt kaapissa tarpeettomana, mutta en vaan raatsi sitä hävittää. Enkä kehtaa antaa eteenpäinkään, kun ikä ja käyttö kuitenkin näkyy.
Remppasiivousta tehdessä peitto tuli taas vastaan ja taas kerran mietin, mitä sille tekisi. Yhtenä aamuna muut vielä nukkui ja itse yritin olla aivan hissunkissu, jotta saisin nauttia mahdollisimman pitkään omasta rauhasta. Ja mikäs sen hiljaisempaa puuhaa kuin virkkaaminen. Niin pikkupeitto muuttui sohvatyynyn päälliseksi. Ei maailman tyylikkäin sohvatyyny, mutta halittavan pehmoinen ja tuo monta muistoa mieleen.

1 kommentti:

Mrs.Marple kirjoitti...

Söpö! Tulee mieleen ala-asteella tehdyt nukkatyynyt.

Itse olen pohtinut, että jos tekisi vanhoista lastenvaatteista tilkkutorkkupeiton - osa lastenvaatteista kun on jo sellaisessa kunnossa ettei eteenpäinkään viitsi antaa, mutta bodystäkin voisi löytyä tilkku selkäpuolelta. Saisi muistot tallelle ja vaatteet hyötykäyttöön.