Ällökankaan tuhoamisoperaatio alkoi:

Ensin syntyi säilytyspusseja.

Ylhäällä katon rajassa värit eivät aiheuta migreeniä! Ompelin monta reilunkokoista pussukkaa, joihin saa pölyltä suojaan luistimia, monoja ja muita talvikamppeita. Raitojen kohdistusta olis voinu vähän miettiä etukäteen, mutta ei aina voi kaikkea muistaa.

Kestoja! Ihoa vasten trikoo. En olis ikinä uskonut miten mukavia nää on käyttää! Näitä ompelen vielä lisääkin. Nepparina tavallinen metallinen. Osasta vielä kuvassa puutuu. Niihin laitoin pienemmät, vaikka toi kymppimillinenkin on ihan hyvä.

Isompia neppareita asensin tällä uudella lelullani.

Pienemmät nepparit löytyivät tästä pinosta. Tälläinen läjä erikokoisia neppareita pihakirppikseltä 5e. Osa sopii neppipihtieni olemassa oleviin leukoihin, mutta pienemmät joudun naputtamaan vasaran kanssa.

Tässä toinen uusi lelu, josta on iloa lapsillekin; Pyöreä jojotin. Tytöt tekivät heti pinon jojoja ja ompelivat niihin nappeja sekä hakaneuloja. Näitä tehdään kuulemma paljon ja mummu saa sitten myydä niitä työkavereilleen! Ja jos ei mene kaupaksi, niin sitten mummu voi ne kuulemma itse ostaa!

Loppuun vielä tyttöjen tekemät laivat. Veteen näitä ei raaski viedä, mutta litle petsit purjehtivat kuivallakin maalla ahkerasti.