Tämä pääsiäinen vietettiin sitten tosi rauhallisissa merkeissä. Pyykkikone on pyörinyt yötä päivää, kun ilmeisesti noro tuli vieraisille. Siksipä en ole paljon ehtinyt enkä jaksanut käsitöitä tehdä. Tyttöjen rakkaille pikkuvauvanukeille virkkasin kiinteän haalarin sikalikaisen vartalon peitoksi. Sitä hommaa kun voi tehdä melkein vaakatasossa ja virkkuutyö on helppo heittää syrjään heti tarvittaessa.
Noroa tekosyynä käyttäen laitankin tähän kuvat parista vanhemmasta tilkkutyöstä.

t

Pieni (vauvan)peitto syntyi, kun löysin kirppikseltä vaaleanpunaisen tekoturkistakin. Ensin ompelin kaksi sydämenmuotoista tyynyä pukinkonttiin. Jäljelle jääneestä takinraadosta leikkasin vielä 10*10cm neliöitä ja kaveriksi löysin vanhoista jemmoista leopardikuvioista tekoturkista. Reunat ja tausta fleeceä.
Samainen pinkki turkki on sittemmin riittänyt vielä naamiaisasuun hännäksi ja liian lyhyiden takin hiojen pidennykseen sekä hupun koristeeksi.

Kun innostuin kokeilemaan chenilletekniikkaa, syntyi vinopino kankaanriepuja odottamaan jatkotyöstöä. Tämä pikkutaulu syntyi yhteistyössä tyttärien kanssa. Taulun nimeksi tuli "Tuulinen päivä", koska "kukkaruukku on juuri lähdössä lentoon". Ikkunaluukun reunat on värjätty teellä ja kevyesti topattu.

Ostin kirpputorilta ison laatikollisen herkullisista kankaista valmistettuja kuusikulmioita, jotka joku oli huolellisesti ommellut kiinni kaavapahveihin ja numeroinut. On tekijää mahtanut ottaa pattiin, kun hän lopulta on tajunnut, ettei epäsymmetrisistä paloista oikein saa ommeltua peittoa! Jokaikinen pahvi on nimittäin leikattu hieman pieleen, ei yhtään symmetristä osaa koko valtavassa joukossa. Näitä paloja oli tosiaan niin valtavasti, että niitä riittää vielä vaikka mihin. Tässä muutama kuva peitosta, jonka sain jo tehtyä. Toinen likisamanlainen odottaa sängyn alla laatikossa puolivalmiina aikaa parempaa.
Kukkien keskipalat vanhoista jemmoista. Vaaleanpunainen retrolakana oli sen verran ohkaista, että silitin sen taakse tukikankaan. Taustakankaana itsevärjätty lila lakanakangas, josta ei taida valitettavasti olla yhtään kuvaa.
Ensin ompelin kukat kiinni pinkkiin taustaan. Sitten yhdistin taustakangaspalan, vanun ja kukkablokin tikkaamalla koneella ihan simppeleitä raitoja. Siihen joskus valmistuvaan toiseen peittoon ajattelin kyllä kokeilla käsintikkausta. Tämä tikkaus ja yhdistämistapa sopi nyt hyvin, koska meillä on niin vähän tilaa ja suuren työn levittäminen ja pitkään levällään pitäminen on hankalaa.

Kukkaruudut yhdistin ensin kaksi ruutua toisiinsa. Eli ensin yhteen palaan ommellaan koneella sekä ylä- että alapuolen vinokaitale (tai suora kangassoiro). Sitten ommellaan yläpuolen vinokaitale koneella kiinni toiseen palaan. Taustan vinokaitale ommellaan vielä käsin ja nyt kaksi kukkaruutua on yhdistetty. Samalla tavalla ompelin ensin kaikki palat pareiksi ja sitten parit jonoiksi. Jonojen yhdistäminen toisiinsa ja lopulta yhtenäiseksi peitoksi onnistuu samalla tavalla.

Alimmassa kuvassa peitto on muuten valmis, mutta vasta alimmainen reuna on loppuun asti viimeistelty. Reunaan ompelin vihreästä kankaasta tereen ja vaaleanpunaisen reunakaitaleen.
Peitto on ollut tytöille mieluinen ja itsekin pidän väreistä, vaikka ne vähän ärhäkän pirteät ovatkin.