Valitan pitkähköä taukoa: Kamera oli reissussa mukana pikku hurjapäällä;
Ompelukone on hurissut tasaiseen kun olen valmistautunut ensi viikonlopun sukujuhliin.
Oli tarkoituksena ommella tytöille vaaleanpunaiset tylliunelmat. Kankaat, langat, vinonauhat... kaikki oli jo valmiina. Mutta likat haluskin jotain muuta;
Helma on lähes kello. Taakse napsuttelin pihdeillä nepparit. Inhoan napinläpien ompelua! Kaavat piirtelin itse ja tyttöjen omien mittojen mukaan muokkasin. Silti jouduin jonkun verran taas purkamaan ja ompelemaan uudelleen. Olis kannattunut vähän useammin sovittaa. Mutta kun ompelee enimmäkseen yöllä, ei sovittaminen heti onnistu eikä viitsisi keskeyttää hyvää ompeluputkea. Ja sitten joutuu tekemään saman työn kahteen kertaan!
Yläosat vuoritettu erivärisillä (retrotyynyliina) kankailla, jotta tytöt tunnistavat omansa.
Kankaasta jäi jäljelle iso läjä kohtuullisen kokoista silppua. Pikku-jätkälle ompelin niistä liivin ja lätsän. Lakki on vuoritettu samalla kankaalla kuin liivikin.
Mies yllytti tekemään vielä meille aikuisille vaikka hatut samasta kankaasta. Kyllä suvun suut ammottais, jos koko konkkaronkka olis pukeutunut samaan kiemurakuosiin!
2 kommenttia:
Ihanat mekkoset :).
Sama tääl, napinlävet ei todellakaan mieluista puuhaa...
Kyllä kelpaa juhlia.
Lähetä kommentti