Aina on aikaa...

Hitsauslankaa, purettua käämikuparia, muutama helmi ja pari tuntia omaa aikaa.

 Tuskin näitä koruina käytän, kunhan kokeilin. Ripustuslenkit on helppo tarvittaessa nipsaista pois.

 Muihin ompeluksiin käytetyistä lakanoista on jäljellä kivoja pitsejä. Surautin simppelit kansion kannet ja käytin pitsejä niihin koristeeksi.

 Harmaankirjava kangas on itevärjättyä ohutta puuvillaa ja näköjään kovin rypistyväistä.

 Yksi tuftauskin valmistui eilen näyttelykuntoon.

 "Raakile" näytti tältä

 Ja valmis työ tältä

Kehyksistä irroittamisen jälkeen...

1.  Levitin taustaan maitoliiman. Sitä ei aina tarvitse laittaa, riippuu mihin käyttöön tuftaus tulee. Tämän ajattelin seinälle, mutta liimasin kuitenkin, sillä osa langoista oli liukkaita. Monissa tuftausohjeissa käsketään liimaus tekemään jo silloin, kun työ on vielä pingotettuna kehykseen. Yhtä hyvin liiman voi laittaa jälkeen päin.
2. Leikkasin lenkit auki. Tämäkin on ihan tekijästä kiinni, minkälaista pintaa haluaa tehdä. 
3. Käänsin ja harsin juuttikankaan reunat nurjalle.
4. Lisäsin sinisiä villalankoja virkkuukoukun avulla. Yritin ommella suurella neulallakin, mutta en suosittele kokeilemaan. Nukka takertuu lankaan ja hankalaksi menee.
5. Virkkasin työhön videonauhaa ( yhdeltä yöllä).
6. Purkasin videonauhan aamulla pois.
7. Sovittelin työhön lasihelmiä, Aarikan puuhelmiä, nuken naamaa, pikkuleluja ja sekalaista krääsää. Ompelin työhön lasihelmiä.
8. Otin helmet sittenkin pois.
9. Leikkasin ohutta soiroa kankaista ja vetelin ne virkkuukoukulla paikoilleen. Leikkasin kankaat hitusen pidemmiksi kuin villalangat.
10. Ompelin taustakankaaseen ripustuslenkit sekä nimilapun.
11. Nupittelin ja harsin taustan paikoilleen.

 Ja siinä se... toistaiseksi. Jotain saatan vielä muuttaa, mutta vasta näyttelyn ja harkinta-ajan jälkeen. Täytyy vähän roikottaa ja kattella.