Jämälankaprojekteja

Lasten uimaseura järjesti taas kotikisat. Itse kisapäivä tietysti työllistää meidät vanhemmat aika tehokkaasti, mutta myös kaikenlaiseen esivalmisteluun ja jälkijärjestelyyn kuluu paljon aikaa. Minä olin ensimmäistä kertaa ikinä kisoissa tuomarina ja kyllä jännitti varmasti yhtä paljon, kuin lapsiakin. Lisäksi olen ollut arpajaisten vetovastuussa, eli kerään kasaan riittävän määrän voittoja, numeroin voitot ja järjestän kisa-aamuna pöydän kuntoon.

 Itse neuloin arpajaispalkinnoiksi muutamia pehmoeläimiä pikkutyttöjen iloksi ja aikuisempaan makuun jokusen tuubihuivin (joista en tietenkään muistanut ottaa yhtään kuvaa). Kisuja oli niin kiva ja nopea tehdä, että niitä täytyy kyllä kutoa lisää. Ja miksei vaikka muitakin olioita, jämälankanyssyköitä ainakin riittää.

 Esikoinen virkkasi hyvälle ystävälle hauskan ystävänpäivälahjan. Tästä tuli mun mielestä tosi hieno, eikö!

Virkkausinnostus tarttui äitiinkin ja niin tuhlasin pari pikkukerää tähän minikoriin. Taidan täyttää sen namusilla ja lahjoittaa seuraaviin arpajaisiin yhdeksi voitoksi.

Tämä paidanretale taas on vähemmän onnistunut kokeilu. Näyttää kuvassa juu ihan ookoolta, mutta ainakaan mun päälleni ei sovi niin ollenkaan. Onneksi oli nopea neuloa ja taatusti vielä nopeampi purkaa. Siinä olis nyt sitten langat valmiiksi solmittuna pitkään letkaan. Täytyy vähän funtsia, mitä niistä tekis. Ja onpa tuolla noita projekteja kesken jonkin verran jo ennestäänkin...

Niinkuin esimerkiksi tämä villatakki. Osat vetelin koneella valmiiksi jo viime kesänä, mutta vasta vähän ennen joulua sain kappaleet lopultakin yhteen. Ja nyt on työn alla selkään kuvio silmukoita jäljitellen. Intarsianeuleena olis tietty tullu kevyempi ja ohuempi, mutta kun idea putkahti päähän vasta jälkeen päin.

2015

Parina viime vuonna blogi on päivittynyt kovin harvoin verrattuna kahteen ensimmäiseen blogivuoteen. Suurimpina syinä Käta-opintojen päättyminen, töihin palaaminen ja lasten kilpauintiharrastus. 

 Saapa nähdä kuinka tänä vuonna käy. Lasten kuskausta on edellisvuottakin enemmän, likkojen treenimäärä sen kun lisääntyy ja pienimmäinenkin käy uimakoulussa. Itsekin käyn usein pluraamassa. Viime vuoden paras päätös oli mennä aikuisten tekniikkakouluun. Suositten lämpimästi kaikille. Meillä oli ryhmässä tosi eritasoisia uimareita, toiset osasivat tullessaan jo kuperkeikkakäännöksen, joku ei ollut koskaan laittanut naamaansa edes pinnan alle, ja silti kaikki pärjäsivät joukossa ja oppivat uutta.

 Tän vuoden tavoite on päästä opiskelemaan. Vanha työ käy kyrsimään ja on aikas epävarmakin niin että jotain tarttis teherä. Viime keväänä jo hain yhteen mielenkiintoiseen kouluun. Kyllä meinaan vähä pääsykokeissa jännitti, kun edellisestä vastaavasta tilanteesta on jo yli 20 vuotta. Mun mielestä meni kokeet ihan hyvin, ehkä psykon haastattelussa olis voinu vähän relata. Tänä keväänä yritän uudelleen, mutta haen parille muullekin linjalle. Ikää rupee olemaan sen verran, ettei ammatinvaihtoa viitsi montaa vuotta mietiskellä, jos meinaa ehtiä vielä töihinkin.

Yritän myös tänä vuonna aktivoitua käsityörintamalla. Tekee omalle nupillekki hyvää kun tekee käsillä jotain, tarpeellista tai hömppää, ihan sama . Jos ehtisin tekemään kaikki miljoona ja yksi keskeneräistä tuolta hyllyiltä ja kaapeista... tai edes osan niistä... on keskeneräisiä kutomuksia, puolivalmiita kirjoja, valmiiksi sahattuja korulenkkejä, aloitettuja tilkkutöitä...you name it...

Jotain pientä on taas tullut tehtyäkin. Pipoja ja sukkia, ihan tylsää peruskauraa, niitä viitti ny edes kuvata. Mutta näistä tuli musta ihan kivat.  Esikoisen kanssa askarreltiin pari synttärilahjaa Mummolle, pitsikulho ja plussakelinkestäviä hiutaleita. Tarttis tehdä ittellekki jokunen kulho . Hiutaleita tuliki tehtyä aika läjä, niitä voi vaikka laittaa ens vuonna joulukortteihin. Joulu on kohta taas =)

Ensimmäisten kuvien valokuvaaja on esikoisen askartelema. Mun mielestä tosi hieno. =)

LapsiRukka

Keskimmäinen Kultamuru on koko syksyn kärsivällisesti odottanut uusia tumppuja ja kulkenut vanha "junttipipo" päässä pahemmilla pakkasilla. Mun töitten piti mennä katkolle jo marraskuun lopussa, mutta hommia riittikin yllättäen Jouluun asti. Kun meidän poppoo puoliksi asuu uimahallilla ja toisen prinsessan synttäreitäkin juhlittiin joulun alla monta päivää, niin kovin paljon vapaa-aikaa ei jäänyt. Jokusen joululahjan kerkesin tekemään, mutta suurin osa suunnitelmista jäi toteuttamatta. Tyttärellekin pakkasin loppujen lopuksi pakettiin pelkät langat ja lupauksen tehdä niistä jotain pikimmiten.

Lapaset seiskaveikasta pistinkin alulle heti aattona. Kudoin koko matkalta nostetuilla silmukoilla, niin tuli hitusen lämpöisemmät.

Pipoon kokeilin ekakertaa ikinä ylhäältä aloitusta ja ihmettelen vaan, miksi ihmeessä olen aina tehnyt toisin päin. Niin paljon helpompaa oli saada kerrasta sopiva! Tyttösen pipoon tuli nallen lisäksi blingblingiä säde-langasta.

Nyt on vielä puikoilla tuubihuivi pelkästä säteestä. Sen kun vielä kilkuttelen valmiiksi, niin tytön joululahjat on kuitattu.

 Paisi ettei mun puikot kilku =) kun ostin Pukin tuomilla joululahjarahoilla itselleni puikkosetin.

Pukki toi meille kivoja, ajatuksella valittuja lahjoja. Esimerkiksi ihanan lasinapeilla koristellun puurasian. Niiin tykkään sinisestä =)

 Ja meille vanhemmille hauskat pienet valokuvalehtiset.

Tytöt saivat hauskat neulahuovutussetit. Niitä oli niin mukava tikutella, että meillä menikin pari iltaa ihan huovutushommissa, kun kaivettiin vanhatkin villat esiin ja naatiskeltiin. 

Lahjapaljastus... Äiti älä kurki =)

Jos kuitenkin avasitte paketit ennen matkaanlähtöä,

niin sitten 

antaa mennä vaan.

Vähän kiireellä pienimmäisen kanssa kehiteltiin lahjukset mummolle ja papalle, 

jotka matkasivat Espanjan lämpöön ja valoon muutamaksi kuukaudeksi.

Kaapista löytyi onneksi yksi toivottavasti sopivan kokoinen paita 

ja vanhoissa kangasväripurkukoissa irtosi vielä sopivasti maalia.

Kutkuttelin iloisen pojan käsiä pensselillä ja poju sommitteli  kuviot.

Vanhan kynttilänjalan päälle poitsu suti ihan itte valkoista maalia

ja itse virkkailin kivanvärisistä langoista palluran.

Likkojen piti myös tehdä jotain pientä, mutta kun kaikki ei ihan mennyt nappiin, meni hommat siltä osin uusiksi. Ne lahjat voi olla sitten vaikka espanjalaisen joulun tyyliin loppiaislahjoja.

Telkkarin ääressä

Jotain pientä sentään on valmistunut, vaikka päivässä riittää yleensä niin paljon touhua ja tohinaa, etten paljon ehdi tai jaksa käsitöitä ajatellakkaan. Kolme simppeliä huivia ihan vaan rentoutumistarkoituksessa pussiin odottamaan Joulua tai synttäreitä tai arpajaistarpeeksi. Keskimmäinen salomoninsolmuilla ja reunimmaiset vinostineuloen, toinen yhdellä ja toinen kahdella langalla.

Syksy

Meikäläisen syystyyli on lähinnä tuota alinta kuvaa, omenoita myöten. Pakastin onkin jo aika piukassa marjoja ja mehuja. Kismittää, kun taloyhtiön kylmäkellari on rikki, eikä sinne voi viedä mitään. Yleensä olen keittänyt monta maijallista mehua ja purkittanut jos jonkinlaista kasvista. Niitä on kiva talven mittaan nautiskella. Pitäisköhän hommata toinen jääkaappi autotalliin, ihan säilöntää (ja miehen kärpäsentoukkia) varten...

Suikuloita

 Hauska vanha kangas löytyi kirppikseltä eurolla. Paksua karkeaa, mutta kuitenkin hieman kiiltävää kuitua, olisko pellavaa. Kantit risareunoihin ja siinä on meille uusi kiva pöytäliina. Toinen yhtä simppeli ompeluprojekti on odottanut kans kauan inspiraatioo. Suklaanruskeat pyyhekangaspalat löytyi myös kirpparilta ja lopultakin sain aikaiseksi niiden siistimisen käyttökuntoon. Simppelisti vaan trikoosoirot reunaan ja roikkumaan.

 Siistiä leikkuujätettä jäi kasa...

... ja niistä hurautin keräilevälle keskimmäiselle pienen pussukan, johon voi sujauttaa aarteitaan. Tää oli niin kiva ja nopsa tehdä, että täytyy kyllä ommella toistekin. Tässä voisi hyödyntää kaikenlaisia pikkusilppuja.