Sukkasatoa

Kuvittelin ehtiväni enemmänkin ja suunnitelmia oli mielessä vaikka millaisiin kokeiluihin, mutta jotenkin aika hupeni huomaamatta, eikä kovin paljon valmista syntynyt. Sukkasatotempaus on kiva idea ja varmasti osallistun ensi kerrallakin.  Sukkasadon kautta olen löytänyt moneen kivaan blogiin sekä nähnyt uusia hienoja sukkamalleja. Kokeiltavaa riittää pitkäksi aikaa. Onneksi myös sukankuluttajia löytyy lähipiiristä monessa koossa.
Tässä vielä kaksi paria perussukkia. Molemmat parit menevät samaan perheeseen ja kokoero on aika pieni, siksi raidoitukset ovat erilaiset. Ja siksi myös, että kaksien ihan prikulleen samanlaisten yksiväristen sukkien tekeminen olisi ylitsepääsemättömän tylsää!

 Taas lankana Tuomas- sukkalanka ja edelleenkin harjoittelin kannan tekoa lyhennetyillä kerroksilla. 

Pitsi-sidos pelleilyä

Pikku kurkistus tähän mennessä kudottuihin kokeiluihin. Puolet loimesta vasta käytetty ja se on hyvä se. Näitä on oikein oikein hauska tehdä. Välillä täytyy potkia takavasemmalle ajatusta "Mihinkäs tämän käyttäis?", koska nyt oli tarkoitus irroitella. Mitään valmista tuotetta ei tarvitse syntyä.

 trikooyökkyri, vhs, poppana, kahvipussi, villalanka

 sekoitelanka, muovipussit, kengännauhat, vaunujen sadesuoja

 poppana, verkkopaita, sideharso

 villalanka ja samettilanka

 villalanka ja karkkipaperit

villalanka ja vhs-nauha

Kivoja kirppuja

Kun on kaksi rinssessaa, saa olla kaksi kampauspöytääkin. Yllä oleva pöytä löytyi kirpparilta jo jokunen vuosi sitten. Maksoi muistaakseni viisi euroa. Pinnassa oli pientä kulumaa, joten hioin ja maalasin sen uudelleen. Normaalia pienempi tuoli on vanha koulutuoli. Monen pikku-hepun alla pinnoiltaan kulunut, mutta tukeva. Sitä ei viitsi lähteä kunnostamaan, elämän jäljet saa näkyäkin. Pehmusteen neitokainen tuoliin tosin tilasi, koska siskon uudessa jakkarassakin on.

Isomman rinssassan uusi jakkara on Iskun vanhempaa tuotantoa. Peilipöytä ei taida olla samaa sarjaa, sillä pohjasta ei löydy samanlaisia leimoja. Jakkara sopisi muotojensa puolesta pariksi tuolle ylemmällekin peilipöydälle. Mummo ja pappa pelastivat tämän parin meille. Varsinkin tuo jakkara on hieno, ihana oranssi villakangasverhoilu!

Lähikirpparilta bongasin kolme hienoa Arabian lautasta. Yksi pieni Sirkku-lautanen ja kaksi syvää kukkalautasta. Hyväkuntoisia, euron kipale, kiva löytö =)

Peltipiirrustusta

Ohuelle alumiinilevylle saa näin komeaa jälkeä. Sanomalehti alle ja piirtää voi kuulakärkikynällä tai vastaavalla.

lankahommeleita

"Äiti tekee käsitöitä, mää teen kans käsitöitä!"

Äitin virityksen on kyllä tylsempiä =)

Käta-tehtävän puitteissa pujottelin lisää lankoja kullanmurun avustaessa. Mitään suuria oivalluksia ei tällä kertaa syntynyt, mutta tulipahan tehtyä. Ehkä näistä myöhemmin poikiii jotain.

"Lakkopaita"

Mies halusi työpaitaan vähän potkua!  Englannin  strike on paljon monimerkityksellisempi sana kuin suomen lakko, joten tulkinta on katsojasta kiinni.

Toteutuksen hitain osuus oli sabluunan leikkaaminen, eikä siihenkään kauan aikaa kulunut, kun tein sen tavallisesta kopiopaperista.

Lankakokeiluita

 Käta-tehtävänä on valmistaa tasoa tai kolmiuloitteista "kangaspintaa" neulan avulla (tai ilman neulaa). Voi ommella pohjakankaaseen tai tehdä irrallisia tilkkuja. Tehtävä olis kiva ja ideoitakin riittäisi. Mutta tämä on niiiiin hidasta, ellei käytä tosi paksua lankaa ja/tai harvaa sidosta.

Pari juttua on sentään valmiina. Deadline on  vasta ylihuomenna, joten ehkä ehdin vielä jotain.

Eräänä yönä rakentelin innoissani tämmöisen viritelmän, kun löysin vanhasta käsityölehdestä ohjeet viitelöinnin tekoon. Tämä hipoo jo tehtävänannon rajoja, sillä ei ollut tarkoitus valmistaa kankaita jo valmiilla olemassa olevalla tekniikalla, vaan olla enempi kokeellinen.

 Mutku näytti kivalta, enkä ole ennen tehnyt, niin halusin testata.

 Ja hauska tekniikkahan tämä tuntuisi olevan. Mutta hidas! Pari tuntia näprättyäni olin saanut aikaiseksi vasta kymmenisen senttiä punosta molempiin päihin. Pakkohan tämä on nyt valmiiksi asti tehdä, kun tuo viritelmä hiukkasen haittaa keittiön normaalia käyttöä  =)

Tunnustus

Sain 37tuntia- blogista kivan mutta kiperän haasteen, tämä nimittäin vaatii ajatustyötä.

1. Käsityösi, josta olet ylpein ? Liitä mukaan kuva.
Ylpeä on turhan ylenpalttinen sana. Oon tosi kriittinen  omien töiden suhteen, joten tyytyväinen on jo saavutus. Paljon on tullut tehtyä ja suurimman osan oon lahjoittanut pois. Tai heittänyt ajan myötä roskiin jopa. Kaikkea ei vain voi kuljettaa mukana ja säilyttää. Monista tekosista osaa vasta pitkän ajan päästä sanoa, mikä oli hyvää ja mitä olis pitäny tehdä toisin. Nyt kaukaa katsoen jokunen siro sorvaustyö nousee mieleen, mutta niistä ei taida olle ensimmäistäkään kuvaa olemassa. Ennen digiaikaa ei filmiä tuhlattu kippojen ja kapuloiden kuvailuun.
Siksi valinta kallistuu tällä kertaa pienen rasian puoleen.

Kansi ja pohja on punottu limppari- ja kaljatölkeistä leikatuista suikaleista. Tänäpäivänä tämä ei näytä enää mitenkään ihmeellisen innovatiiviseltä. Mutta 90-luvulla, kun tämän väkersin, koulussa (tehtävänanto oli luultavasti "valmista säilytin" tai jotain sinne päin) ei paljon puhuttu tuotteiden ekologisuudesta, elinkaaresta tai kierrätyksestä. Tietokonetta käytin lähinnä kuvien käsittelyyn ja kirjoittamiseen. Tietoa etsittiin kirjastosta eikä telkusta näkynyt lifestyle- sarjoja ja tuunausohjelmia. Nykyään maailman ihmeitä ja ideoita pukkaa jota tuutista taukoamatta.
Ehkä vois sanoa että olen lähes ylpeä siitä, että tein Trash Designia, kun luokkatoverit loivat "oikeaa" designia. ;) 

2. Kaunein rakennus, jonka olet nähnyt? Liitä mukaan kuva.
En osaa nimetä mitään yksittäistä rakennusta ylitsekaiken kauniiksi, joten sanotaan vaikka Kesäpalatsi Pekingissä. Vierailin alueella talvella -98, jolloin puisto ei ollut hehkeimmillään ja järvikin oli jäässä. Turisteja ei ollut paljon ja Pekingin keskustaan verrattuna puisto oli raikas ja rauhallinen. Rakennukset, sillat, portit... kaikki oli suomalaisiin laatikkotaloihin tottuneelle erilaista ja erikoista. Ja kaunista. Taas täytyy valitellen todeta, ettei albumeistani löydy parempia kuvia alueesta. (Kiinnostuneet voivat laittaa haun avainsanoiksi Summer Palace Beijing.)

3. Laulu, joka koskettaa sinua syvästi? Liitä linkki tai sanoitus.
Helppo kysymys!
Laulu, josta en saa kyllikseni on Eino Leinon Nocturne. Laulua on esitetty monissa suvun juhlissa, myös meidän häissämme. Laulu myös tuo tämmöiselle kaupungistuneelle maalaistyllerölle (lapsuus)muistoja mieleen...   viljapellon tuoksu aamu-usvassa...

4. Minkä asian koet arjessasi raskaaksi?
Raskasta on tehdä uudelleen ja uudelleen samoja kotihommia. Siivoaminen, sortteeraaminen ja tiskaaminenki olis ihan ok, jos työn tuloksista sais nauttia pidempään! Muun perheen "sillä siistiksi" koulutus on vielä kesken...

Raskasta on revetä joka paikkaan. Kun keskittyy yhteen asiaan, aika on toisesta paikasta pois. Usein nipistän omaa aikaa yöunista ja se ei pidemmän päälle ole kovin viisas ratkaisu.

5. Mistä asioista nautit eniten arjessasi?
Ihanista lapsista ja mukavasta miehestä! Meillä nauretaan paljon ja viihdytään yhdessä (juu kyllä riidellään ja rähistäänkin). Vielä vähän aikaa saan nauttia kiireettömistä aamuista pikku-kiehnärin kanssa. On ollut kaikkien mielestä hyvä juttu, että äiskä on aamulla herättelemässä ja iltapäivällä vastaanottamassa koululaisia. Hienoa on sekin, että kaikki kolme välillä leikkivät sovussa ja saan työrauhan (tai kahvirauhan).

Taidan heittää tunnustuksen tällä kertaa eteenpäin neljään mukavaan blogiin
Ruostetta ja rakkautta
Elämäntapaidiootti
Pikkukiiski
Aarnilintu

Hippipaita

 Tykkään tästä kukkaiskankaasta tositosi paljon. Kokeilin uutta mallia ensi kertaa, ja mielestäni valitsin koon ihan oikein, varmistin oikein mittataulukostakin ja silti tuli reilu. Tämä olisi ollut kova sana odotusaikana, sen verran reippaasti  etu- ja takaosan vekit antavat paitaan väljyyttä. Ja kaula-aukko... se on lievästi sanottuna antavainen... melkein onnistuis imetyskin vähän helmaa alas nykäisemällä. Jos siis olis vielä semmonen duuni tehtävävä. Mutta kun ei ole, täytyy hommata alla pidettäväksi napakka teeppari tai toppi tai jotain.

Taidan myös kokeilla samaa kaavaa uudelleen pienin muutoksin. Nuo hiat ja kaula-aukon malli on aikas kivat.

Korjattu

MaMa - haaste tuli passeliin aikaan, sillä jakkaran korjaus pitikin juuri ottaa työn alle. Hauskan retropallin ostimme jokin aika sitten pihakirppikseltä. Verhoilussa oli pienireikä, jonka valoakin nopeampi pikku-mies kaiversi lusikalla heti näyttäväksi repaleeksi.
Koko verhoilun purkaminen ei tuntunut hyvältä ajatukselta, sillä reikää lukuunottamatta istuin on oikein käyttökelpoisessa kunnossa. Siksipä päätin parsia vain rikkinäisen alueen.

 Kaapista löytyi sopivasti villaisia kirjontalankoja useamman vuosikymmenen takaa (samaa ikäluokkaa jakkaran kanssa siis :) Pujottelin lankoja verhoilukankaan lomaan sekä loimen että kuteen suuntaisesti. Kankaan ehjälle alueelle jätin jonkin verran vanhaa kangasta kokonaan koskemattomaksi ja joihinkin paikoin pujottelin lankaa vain toiseen suuntaan.
Alkuperäinen keskiympyrän kangas oli ommeltu niin vahvasti kiinni (keino)nahkaan, että ompeleita pystyi hyödyntämään korjaustyössä. Reunassa pujotin villalangan vanhan tikin läpi aina kun se oli mahdollista. Pelkkä kangas ei olisi enää parsimista kestänytkään, varsinkaan reiän ympäristössä, jossa kangas liestyi jöröjukantukaksi.
Lopuksi siistin reunan vielä yhdellä simppelillä vihreällä tikkirivillä.

Ensiapua

Vanhaa tuoli on jo useampaan kertaan korjailtu. Kovassa käytössä liitokset ja maalipinta eivät vain tahdo kestää.

Koska juuri nyt ei ole aikaa eikä paikaa, jossa tuolin purkaisin, hioisin, liimaisin ja maalaisin, ja koska tuoli kuitenkin toistaiseksi pysyy kasassa näinkin, päädyin pieneen pintaehostukseen.

Paksulla koukulla moninkertaisista jämälangoista syntyi nopsasti pöyheä pehmuste eristämään pienet peput repaleisesta maalipinnasta. (Pöytänä tää ei enää oo niin kätsy =)  Selkänojan jätin maalipinnalle, koska siitä tuolia siirrellään ja työnnetään, joten siinä oleva pehmuste olisi pian tahmea kuin hattara.

Ompelin pehmusteen kiinteästi istuimen ylle, jotta se pysyy tallessa. Tavaroilla on kummallinen taipumus kulkeutua mitä erikoisempiin paikkoihin ja jopa kadota kokonaan.

UFOilua

Mikähän se tässäkin tilkkutyössä alunperin tökki? Alku sujui sutjakkaasti, kunnes tuli tikkausten vuoro. Ehkä silloin oli liian monimutkaiset kuviot mielessä, kun tyynyprojekti syrjäytyi kuudeksi vuodeksi. Välillä tekele nousi esiin kankaita penkoessa, mutta aina oli jotain tärkeämpää tekemistä ja työnsin sen mielestä pois.

Nyt, kun töihin paluuseen on aikaa enää reilun neljä kuukautta, hinku tehdä kaikki keskeneräiset  työt valmiiksi on kova. Juu tiedetään, ei tuu onnistuun, koska uutta ideaa ja aloitusta syntyy jatkuvasti, mutta jos edes osan sais tehtyä... ja samalla hiukan tyhjentyis tarvevarastot, on tainnu hiukkasen lähteä  lapasesta... 

Tikkausongelma ratkesi lopulta ihan helposti. Hommaa helpotti kyllä huomattavasti se, että nykyään omistan yläsyöttäjän. Tikkaukset tein suosiolla simppelisti myötäilemään neliöiden sivuja.

Tymäkän värinen etupuoli ja taustan hempeämpi kangas sopivat uskokaa tai älkää ihan kivasti livenä yhteen.

 Yksi parhaista hankinnoista ikinä ovat olleet nepparipihdit. Ei enää hikoilua ja ähellystä vasaran ja kaikenlaisten lärpäkkeiden kanssa. Nips Naps ja muutamassa minuutissa nepparirivi on paikoillaan.

 Sopivan kokoiseen sisätyynyynkin löytyi materiaalit omista nurkista.

 Tässä taitaa olla seuraava ufo. Takoa napsuttelin pienen epämuotoisen sydämen. Harjoitusmielessä, seuraavasta osaan luultavasti tehdä symmetrisemmän. Ihan kiva tämäkin on pidellä. Mutta mitä siitä tekis?

 Helmiä, lenkkejä, lukkoja, vaijeria,... tein ja purin... tein ja purin... Siellä se nyt muhii laatikossa... tiiä sitten kuinka kauan...