keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Vanhasta uutta

Vanhan paidan pikauudistuksen kloriitilla suoritti mies ihan itte. Mitä nyt vähän vinkkiä kysyi. Rullasi paidan ja niputti pienillä kumilenkeillä. Kiva tuli!

Yhdessä lasten kanssa askarreltiin synttärikortti.
 Nyörin otin talteen likkojen vanhoista Braz-hatuista, jotka muuten joutivat rähjinä jo roskiin.

Vanhat mieluisat kesäpökäni vetelevät jo viimeisiään. Paikkaa alkaa olla jo paikan päällä ja koko kangas on toivottoman hapero. Piirsin pöksyistä kaavat ja ompelin kokeilukappaleen. Työn alkuvaiheessa ajattelin, että jos pöksyistä tulee kertalaakista sopivat, voin vaikka vaalentaa kankaan kloriitilla läikikkääksi "maastokankaaksi". Kokeilin pieneen kangastilkkuun, eikä kloorilla ollut tähän kankaaseen mitään tehoa, edes kloorin haju ei tarttunut! Voi kai sitten sanoa, että onneksi tuli vähän reilut ja mallissakin pientä parantelun varaa.
 Tyttöjä naurattivat äitin pöksyt. Nämä kannattaisi kuulemma säästää halloweenejä varten, jos vaikka joku pukeutuu tappajapelleksi! Taidan kuitenkin hukata hävitykseen. Ennen seuraavaa helleaaltoa täytyy ommella toinen kokeilukipale. Ehkä kuitenkin toisesta kankaasta.
 Taskut sentään onnistui hyvin.

3 kommenttia:

Koo kirjoitti...

Kiva tuo paita, mä olen yleensä värjätessä heittänyt joukkoon yhden mieheni vanhoista, kulahtaneista valkoisista t-paidoista solmittuna ties miten milloinkin. Mies on tykännyt niistä kovasti.
En ole tullut ajatelleeksi, että mustatkin voisi tietysti vetää kloritilla tai värinpoistolla batiikiksi. =)

Kokox kirjoitti...

Ja aika jänskää on sekin, ettei etukäteen voi olla ihan varma, minkä sävyn kloori kaivaa esiin. Joskus on tullut harmaata tai sinertävää, joskus ruskeaa ja kerran jopa kirkasta oranssia.

Neferi kirjoitti...

Mikähän siinä muuten on, että heti kun joku vaate on sopivan tuntuinen, se menee rikki :)