Nupin nollausta

Eilen kaipasin tekemistä, joka ei rasita pollaa. Ompelin valmiiksi pari etukäteen mietittyä työtä (näitä -teekunehdit-töitä on korissa valmiina odottamassa oikeaa hetkeä aika pino). Tämä keväinen härveli lähti pahvinkeräykseen ja tilalle ripustin pienen puoliverhon. Puoliverhon siksi, että kangasta ei ollut yhtään enempää. Yläreunaan meinasin ensin ommella suikaleen jotain muuta kangasta, mutta ei sitten hontsittanut. Tämän on kuitenkin tarkoitus olla väliaikainen valosuoja.

 Näkösuojaa emme oikeastaan tälle puolelle asuntoa kaipaa. Näin kesän tullen aurinko porottaa aamuisin hurjana suoraan ruokapöytään, häikäisee ja paahtaa. Tämmöinenkin pieni verhonlipare helpottaa oloa kummasti.

 Ja puolenpäivän jälkeen, kun aurinko siirtyy nurkan taa, voi verhon nostaa ylemmäksi, jotta kaikki luonnonvalo pääsee hämärään pieneen keittiöömme. Nosto onnistuu kankaan reikiin pujotetuilla naruilla. Tähänkin mietin erilaisia versioita, muttapäätin tehdä kaikkein helpoimman mieleen tulevan. Aina ei jaksa säätää.

Nuhjuisesta ja haalistuneesta pöytäliinasta syntyi vielä ihan käypä ja reilunkokoinen kauppakassi. Liinan valmiiksi siitit reunat nopeuttivat ompelua monessa kohtaa.

 Koska kassi on tosiaa aika reippaan kokoinen, ompelin pohjasauman pussiin, jotta kestää kantaa isommankin määrän maitopurkkeja.

 Tein pohjasta neliskanttisen ja tikkasin nurkkakolmiot kiinni sivuihin tukevoittamaan pohjaa.