Tuunaus

MaMa-haasteen aiheena oli tällä kertaa tuunaus. Inhottava sana, jota en oikein osaa käyttää. Mitä vikaa on sanoissa korjata, kohentaa, muokata, ehostaa, kunnostaa, somistaa, muodistaa ... No ehkä tuunaus on joissain tilanteissa, kuten esim. tässä haasteessa, sopiva yleistermi, mutta tökkii kuitenkin. Kaipa sitä on jo liian kalkkiutunut sulattamaan uusia asioita : ) Onneks on sentään hymiöt hallussa =D

Mutta asiaan

 15 vuotta vanhat lapaset

 ehjät ja lämpöiset

juuri omaan käteen sopivat

mutta nuhjuiset

 Muutamalla pienellä villalanka nyssykällä

ei toki nuhjuisuus poistu

 ehkä kuitenkin

jää hieman taka-alalle?

JämätilkkuPussukka

Kaikenlaista tupsahtaa päivän valoon aina kun kaappia vähän penkaisee. Nämä keväisen pirteät tilkut olen aplikoinut useampi vuosi sitten, mutta jäivät tuolloin käyttämättä. Nyt hurautin niistä pienen pussukan, joka toimii toistaiseksi pokkarin suojapussina. oikea suojakotelo on taas hukassa

Kudonnassa olen pikkuhiljaa pääsemässä vauhtiin. Niisintä on jo melkein valmis, kohta pääsen polkusten kimppuun ja sitten vihdoinkin kutomaan.

Opintoihin liittyvä kirjontatyö etenee sekin, oikeastaan on jo loppusuoralla. Seuraavaksi täytyy pähkäillä, kuinka viimeistelen ja kiinnitän työn portfolion kanteen. Taidan olla tylsä ja käyttää valmista kansiota pohjana. Kansien lisäksi täytyy ennen kevätkauden loppua saada aikaiseksi portfolioon jonkin verran sisältöäkin.
Onneksi olen kuvannut ja dokumentoinut miltei kaiken vuoden aikana valmistuneen. Tuskin olisin ollut näin tunnollinen ilman tätä blogia!

Kamalan kiva kangas

Penaalin olisin tarvinnut jo aikapäiviä sitten.

Lapset pitivät tästä kankaasta jo aiemmin,

itse tarvitsin enemmän aikaa sulatella.

Nyt olen jo ihastunut.

Vuorellinen peruspussukka syntyi kahdestatoista samankokoisesta palasta. Vuorikangas on ohutta itsevärjättyä puuvillaa. Nyt tätä kiemurakuvioista lappisatiinia on jäljellä enää pieni pussillinen sekakokoista silppua. Talteen!

Hih! Järkkäilin tunnisteita ja tunnistin piilevän kiehkura kaipauksen... todisteita löytyy mm. täältä =)

Äärilaidasta toiseen

Ainakin kolme vuotta on tämä hyvin pelkistetty, pikaisesti ruokkiksella väsätty säilytin palvellut meitä moitteettomasti. Käytännöllinen vaikkei kovin kaunis. Mitäs tuosta, kun se on kaapissa piilossa kokoajan.

 Päiväkahvia keitellessä sain idean, jota oli pakko päästä heti kokeilemaan.

 Alku näyttikin aika lupaavalta.

 Mutta loppupuolella meni vähän överiksi.

 Äkkiä takaisin kaappiin

ja ovi kiinni.

Täytyy myöntää, että tätä oli kiva tehdä! Seuraavan helmimosaiikin tekisin hieman toisin. Tämä oli siis opettavainen kokemus!

Typsy on tehnyt koulussa uuden kahvipussitelineen, on kuulemma enää viimeistelyä vaille, joten kauan ei tarvitse tätä hirvitystä piilotella =)

Kerrankin Kivoja Kirppuja

20 Avotakkalehteä 70-luvulta maksoi koko nippu vain yhden euron! Näitä on kiva selailla. Vuosikymmenen loppupään lehdet ovat kovasti tutun oloisia, taisin joitakin lueskella jo ilmestymisen aikoihin.

 Upea vanha kirjontatyö on tehty huolellisesti ohuilla puuvillalangoilla.

 Tälle täytyy ensi tilassa hankkia sopiva kehys.

 hintaa vaivaiset kaksi euroa

ja oli kieputettu tämän ympärille

 Sievä pieni öljymaalaus kankaalle

Harmi, että taulu on saanut siipeensä. Kangas on kurttuinen ja maalikin paikoin kulunut. On kuitenkin sen verran hieno, että tarttis kyllä keksiä paikka ja käyttö tällekin.

Kovan kalamiehen vaimokkeena lankesin ostamaan myös tämän pienen kultareunaisen karppi-vadin samoin parilla eurolla. Tietääkö kukaan alkuperää? Pohjassa on venäläinen leima. Tai ainakin aakkosto viittaa siihen suuntaan.

Hupsut Hapsut

Kevätauringossa neulatyynykin kukkii

 joulukynttilä kasvattaa latvuston

 ja kaikenkarvaiset mönkivät koloistaan.

Hmmmm...

 ...käsikoru?...

 ...aurinkoseula?

Ei mutta sehän on...

luxusvessaharja!

Synkkäsävyisen ikkunaroikottimen hapsut silppusin hävitykseen joutavista korpuista.

Neulatyyny

Säilykepurkkiin on poltettu reikiä ja se on suhautettu pronssimaalilla. Saatiin joskus joululahjaksi ja oli meillä käytössä kynttilälyhtynä (nätti valon heijastus!), mutta nyt oli purkin aika taas uudistua. Tyynyosa on vanhasta liivistä leikattu kiekko, jonka kiristin palloksi. Halusinkin ylimääräisten kangasruttujen pursuavan ja tursuavan.  Piti kuvata työvaiheita, mutta joskus on niin työvire päällä, ettei ehdi kameraa etsimään. Pallon sisälle sujautin pahvista leikatun purkinpohjan kokoisen kiekon. Tyyny pysyy purkin sisällä napakasti ilman liimaa.


KYSYMYS;
Miksi blogilista tuossa sivussa ei kokoajan pysy ajantasalla? Välillä huomaan, että joku blogi on esimerkiksi muka päivitettu 2 tuntia sitten, vaikka muistan kyseisen postauksen edelliseltä päivältä. 
Voinko tehdä asialle jotain? Saan listan yleensä päivittymään, kun palaan omaan blogiini jonkun toisen blogin kautta. Ja välillä päivitykset näyttäis toimivan ihan itekseen. Ei mikään suuren suuri ongelma, mutta kummastuttaa...

Oi jospa...

 saisi

sormet saveen

tai varpaat merihiekkaan

Romukollaasi

Jos ope pyytää ottamaan tunnille mukaan sekalaista sälää, niin minulle ei tule materiaalista pula. Pienen hetken kiertelin ympäri asuntoa ja keräsin mukaan roskaa ja romua, turhia tai rikkinäisiä leluja, vanhentuneita mausteita, kirpparilta rahdattuja aarteita ... Hetkessä oli kaksi kassillista askartelumateriaalia kasassa.

Kaikille oli varattuna pieni kehys, johon romuista (omista ja yhteiseksi lahjoitetuista) piti kasata kolmiulotteinen taulu. Mitään aihetta tai rajauksia ei ollut, vaan jokainen sai tehdä mitä mieleen juolahti.

 Tauluista tuli tosi kivoja! Harmi, etten voi muiden tekemiä tässä esitellä. Harvalla oli aluksi mitään varsinaista aihetta mielessään, mutta vatsakipeänä naurettiin mielikuvia ja tarinoita, joita kuvat valmiina synnyttivät.

Minunkaan taulussani ei aluksi ollut mitään "juonta", mutta nimi voisi sen synnyttämien ajatusten takia olla vaikkapa Parisuhdepeli. Olipas tosi kiva ilta!

Suurin osa muka-romuista piti tietysti kantaa takaisin kotiin. Niitähän voi vaikka joskus taas tarvita tälläiseen tehtävään!

Perhosparvi

Tämän kertainen MaMa-haaste oli keväinen värisuora; vaaleansininen, -punainen,-vihreä ja keltainen. Opintojen vuoksi jouduin kaivelemaan romuvarastoja (tästä lisää myöhemmin) ja kaapin perältä löytyi pussillinen jo unohtuneita kalvovärejä. Osa väreistä oli jo kuivunut pilalle. Päätin käyttää loput pois ennen kuin nekin happanevat. Perhosia syntyi 13 kappaletta ennenkuin kuivatustila loppui. (Sattuneesta syystä kaikki pitää meillä nostaa ylös, tällä kertaa kerrossängyn yläkertaan.) Vaadittu värisuora löytyy, jollei kerralla, niin ainakin valaistuksen vaihtuessa. Kauneimmat perhoset kuvattu tuplasti kahdessa erilaisessa valossa.  Kaikkiin perhosiin tuli vähän valuvikoja; Värit levisivät  epätasaisesta ja halkeilivat kuivuessaan miten sattuu. Rumimmat hylkäsin nurkkaan ilman suurta huomiota.

 Näistä kahdesta tulikin näköjään napattua kuva vain yhdenlaisessa valossa.

 Parvi pyrähti lastenhuoneen ikkunaan.