Nunohuovutusta

Muutaman tunnin nuno-kurssilla ehti kokeilemaan muutamia ideoita. Nypylä-raita-tilkun ulkonäkö ei huovutuksessa suuremmin muuttunut, mutta takapuolelle lisätyt kuidut estävät läpsykkää käpertymästä itseensä. Luulin raitalankaa virheellisesti huopuvaksi, lopputulos olisi silloin ollut hieman erilainen. Sitäkin täytyy joskus vielä kokeilla.

 Ohkaiseen neulepintaan villa tarttui kiinni ihan sopivasti (ompeleet on lisätty ihan koristelu & kokeilu mielessä). Kun tein samoista materiaaleista suuremman kappaleen, ei homma mennytkään ihan putkeen. Hieroin ja hinkutin huivinretaletta vielä kotonakin, mutta pakko oli luovuttaa. (...hmh... missähän se musta silkkivillaneulos on ... onnistuiskohan siitä paremmin...)

 Silkkihuivin päälle villa tarttui aikasten helposti. Vaivalla asetellut kuviot tosin liikkuivat jonkin verran pois tarkoitetuilta paikoiltaan. Valmis huivi on ihanan kevyt ja lämmin, mutta liian höttösuttuinen. Tämä onkin nyt työn alla; rajailen kuvioita ompelukoneella tikaten. Lisää juttua tulossa sitten myöhemmin.

 Mummolta saadun pellavaisen kuultokudoksen kehykset olivat rikki ja reunakin jo vähän purkaantunut. Kuvion tiheämmät kohdat eivät huovuttaessa tarttuneet kiinni oikeastaan ollenkaan. Verkkoalue tarttui, mutta se näytti epämääräisen karvoittuneelta, kun vaaleat karvat tunkivat verkon läpi. Ulkonäkö terävöityi, kun tikkasin huopaan kiemuroita.

 Reunat siistiksi, kultaraidat ja vielä ripustuslenkit taakse ja mummon taulun voi taas ripustaa seinälle.