Ei pysty ei kykene

Viitisen vuotta lasit ovat nojanneet vaatekomeron seinää. Piti tulla kaksiosainen ikkunakoriste edelliseen asuntoon, mutta ehdimmekin muuttaa ennen kuin sain valmiiksi. Siivousinspiksen vallassa aloin purkaa pakettia. Osa palasista oli vielä folioimatta ja muutama pala on hukkunutkin. Asettelin päälimmäisiä paloja vanhoihin vhs-koteloihin uusiokäyttöä odottamaan. Piilossa irtopalojen alla lymyili puoliksi juotettu levy, joka näin pitkän ajan jälkeen näyttikin ihan kivalta! Siispä kolvi esiin ja hommiin!

 Päätä särkee höyryistä ja kolviki on ihan paska. Eikä tää ihan tosta vaan valmiiks taida tullakaan.
Seuraava työvaihe; teippaan lasit taas tiukasti levyyn kiinni odottamaan kevään lempeitä tuulia... ikkunat tarttee saadaa auki ja reipas läpiveto...

Että semmosta

Laatikkolapsi oli myrkytysoperaation ajan mummolassa turvassa =)