Pieni keltainen kannu olisi periaatteessa talouskäyttöön sopiva. Se on kuitenkin sen verran painava jo tyhjänä, että on päätynyt koristeeksi ja kukkamaljakoksi. Kahvasta pidän, tosi hyvä käteen. Ja tuommoista raavittua pintaa kaksivärisen lasitteen kanssa täytyis päästä vielä tekemään...
Kiemurakulhoja tein useammankin. Tässä pari meille jäänyttä, suurin osa käypäsistä töistä tulee ennemmin tai myöhemmin aina lahjoitettua pois.
Muutoissa mukana on tullut raahattua myös pinoa pieniä laattoja, joihin kokeilin erilaisia pintoja ja lasitteita.
Kiemurakulhojen sukulainen on suurehko (ja painavahko) pampulavati, joka on toiminut meillä kukkaruukkuna.
Lautaset, joissa on kaunis reuna, mutta jotka kärsivät muista ulkonäkövaivoista, ovat sijoittuneet kukkaruukkujen alle.
Parveke on nyt siivottu ja löydökset kuvattu. Täytyis kuvata muutkin kipot ja kummajaiset. Tässäon kyllä semmonen huonopuoli, että pintoja hivellessä tekee mieli keramiikkakurssille. Riittäisköhän syksyllä aikaa yhdelle valinnaiselle aineelle pakollisten kurssien lisäksi?
4 kommenttia:
Tulee hirvee ikävä keramiikkaan aina kun katselee muiden töitä. Upeita juttuja sulla. :)
Mä odottelen syksyä, että pääsen taas upottamaan käteni saveen.
Oijoi, nämä ovat hienoja.
Luovuutta...keneltä peritty..vai itse hankittu...
Upeita!
Mullekki tuli sellanen olo että tahtoo kans keramiikkakurssille :D
Lähetä kommentti