sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Pintoja

Tallensin digimuotoon 10-11 vuotta vanhoja keramiikkajuttuja. Siihen aikaan ei tullut paljon tekemisiä kuvattua. Ja harvat kuvat joita tuli filmipokkarilla otettua, ovat enimmäkseen tosi surkealaatuisia. Eläköön tekniikan kehitys!

Pieni keltainen kannu olisi periaatteessa talouskäyttöön sopiva. Se on kuitenkin sen verran painava jo tyhjänä, että on päätynyt koristeeksi ja kukkamaljakoksi. Kahvasta pidän, tosi hyvä käteen. Ja tuommoista raavittua pintaa kaksivärisen lasitteen kanssa täytyis päästä vielä tekemään...

Kiemurakulhoja tein useammankin. Tässä pari meille jäänyttä, suurin osa käypäsistä töistä tulee ennemmin tai myöhemmin aina lahjoitettua pois.

 Kiiltävälasitteisen kulhon sisäpuoli on "pilalla" ja siksi mielenkiintoinen. Kerrosten väliin jäi ilmaan, joka uunissa pullisti pinnan hienosti rokolle.

 Muutoissa mukana on tullut raahattua myös pinoa pieniä laattoja, joihin kokeilin erilaisia pintoja ja lasitteita.

Kiemurakulhojen sukulainen on suurehko (ja painavahko) pampulavati, joka on toiminut meillä kukkaruukkuna.

 Lautaset, joissa on kaunis reuna, mutta jotka kärsivät muista ulkonäkövaivoista, ovat sijoittuneet kukkaruukkujen alle.

 Parveke on nyt siivottu ja löydökset kuvattu. Täytyis kuvata muutkin kipot ja kummajaiset. Tässäon kyllä semmonen huonopuoli, että pintoja hivellessä tekee mieli keramiikkakurssille. Riittäisköhän syksyllä aikaa yhdelle valinnaiselle aineelle pakollisten kurssien lisäksi?

4 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Tulee hirvee ikävä keramiikkaan aina kun katselee muiden töitä. Upeita juttuja sulla. :)

Mä odottelen syksyä, että pääsen taas upottamaan käteni saveen.

Neferi kirjoitti...

Oijoi, nämä ovat hienoja.

äitiliini kirjoitti...

Luovuutta...keneltä peritty..vai itse hankittu...

Sani kirjoitti...

Upeita!
Mullekki tuli sellanen olo että tahtoo kans keramiikkakurssille :D