Äiskälle

Käytiin ennakkoon vierailulla, joten voin jo paljastaa lahjan. Viimeisitä huovanpaloista tuli vielä toinen vähän pienempi neulakirja. Värivalikoima oli edelliskertaakin pienempi, mutta mitään uutta en halunnut ostaa hyllyjen täytteeksi eli näillä mennään. Ei äiti olekaan mikään puuterinvärinen harmaahissu, joten neulakirja sopii kyllä garderoopiin.
Sisälehtiä tällä kertaa vain kaksi ja kansien sisäpinnoilla taas juuttikangas.
Aluksi punoin videonauhasta nyöriä, jonka oli tarkoitus toimia kirjan sulkijana, mutta systeemi ei toiminut ollenkaan. Nyörin hapsut kiinnitin kiemurtelemaan sikinsokin. Mutta loppupelissä nipsaisin sen onnettoman nyörin poikki ja vaihdoin tilalle kuminauhan. Ei niin näyttävä vaihtoehto, mutta onhan tuo kiva saada kirjanen auki ja kiinni.
Kiemuroiden päässä on lasten vanhasta paidasta talteen kerätyt napit. Iso musta vanha lasinappi on aarre, jota oon jemmannut pitkään. Tähän sopii kuin nenä päähän. Videonauha kimaltelee kivasti, vaikka kuvassa ei näytä kovin ihmeelliseltä.

Lisäksi askartelevaa äitiä lahjottiin rasiallisella sekalaisia tilpehöörejä sekä esikon itse punomalla avaimenperällä, josta en törppö tajunnut ottaa kuvaa.


PS Huomasin, että haulla "neulakirja",on eksytty blogiini useammankin kerran. Siksi linkitän kaksi tähän mennessä tekemääni keskenään ristiin. Kurkkaa toistakin!